Kaasarit

PVpaavo kirjoitti:Hyviä vinkkejä mihin päin mitäkin pitäisi säätää?

-Zone- kirjoitti:Pistänpä tähän itseltäni lainauksen, kun en jaksa sitä uudelleenkaan kirjoittaa. Ehkä se saa ymmärtämään kaasutinta paremmin. Rautalankaversiona asia:

Mikä on kaasutin?

Moottoreista vähän ymmärtävät ja miksei osa pidemmällekin ehtineistä määrittelee kaasuttimen merkityksen olevan seossuhteen säätämisen ohella myös tehoa tuova kapistus. Asia on tietyllä tavalla ymmärrettävää sillä kaasukahvan kääntäminenhän suuremmalle saa mopon kulkevaan kovempaa. Asia on seossuhteen osalta oikein, vaan kaasuttimen tehtävä on toimia myös tehoa rajoittavana tekijänä. Kuulostaako hullulta? Minäpä selitän...

Jos otamme moottorista koko kaasuttimen pois + laitamme polttoaineletkun päähän sopivan suuttimen ja työnnämme tämän kaasarin imukaulaan, voidaan mopolla ajaa, mikäli seossuhde on käymisen kannalta edes likimain kohdillaan. Moottorin käynnistyttyä ”kaasutin” on nyt periaatteessa täysillä ja ajaminen olisikin varsin mielenkiintoista, kun ainoa tapa hillitä eteenpäin liikuttavaa energiamäärää olisi jarruttaminen.

Tähän perustuu kaasuttimen luistin tehtävä. Sen tarkoituksena on säätää virtauspinta-alaa. Eli sitä määrää ilmaa, minkä moottorilla on mahdollisuutta sisään imeä. Kaikki varmaan sen verran tietävät, että liian pieni kaasutinhan rajoittaa moottorista saatavaa tehoa. Pienessä kaasuttimessahan tämä virtauspinta-ala on suurimmassa kohtaa pienempi, kuin suuremmassa kaasuttimessa.

Eli kun emme käännä kaasukahvaa, luisti tukkii ilman virtausreitin lähes kokonaan ja rajoittaa moottorista saatava tehoa ja vastaavasti kun käännämme kaasukahvasta saamme luistin nousemaan ylemmäksi. Virtauspinta-ala suurenee ja moottorin teho suurenee. Näin ollen kaasutinkin ON myös tehoa rajoittava elementti.

Seossuhde.

Jotta moottori toimisi mahdollisimman hyvin pitää polttoaineen määrä suhteessa moottorin ilmamäärään olla sopiva. Koska käytössä on kiinteäkokoinen pääsuutin, mutta kaasuttimen virtausala muuttuva liikkuvan luistin johdosta pitää polttoaineen määrää säätää suuremmalle sitä mukaa, kun ilman virtauspinta-ala kaasuttimessa kasvaa. Tämä toiminta on hoidettu luistin neulalla. Kun luisti nousee, nousee neula sen mukana.

Luistin neula liikkuu suutinputkessa ja polttoaine virtaa suutinputken ja neulan välisestä raosta. Jotta polttoainetta saataisiin enemmän kun luisti on noussut korkeammalle, pitää neulan olla sen päästä ohuempi, jotta neulan ja suutinputken väliin jäävä rako suurenee. Aivan samoin, kuin luisti säätää kaasuttimen ilman virtauspinta-alaa, säätää neula suutinputken virtauspinta-alaa.

Täyskaasulla neula ei enää vaikuta vaan koska pienin nimittäjä määrää minkä verran maksimisaan voi läpi virrata, seossuhteen määrää täyskaasulla pääsuutin. Yksinkertaistaen: Neulan ja suutinputken välinen rako on tuolloin jo pääsuutinta suurempi.

Seosruuvi vaikuttaa vain ja ainoastaan tyhjäkäyntipiiriin jolloin sillä ei ole käytännössä vaikutusta mihinkään muuhun kuin tyhjäkäyntiin ja siihen hetkeen kun kaasua hivenen avataan jolloin tyhjäkäyntipiiristä siirrytään pääsuutinpiirille.

Tämä on helvetin yksinkertaistettu versio kaasuttimesta, mutta tässä on sen perusajatus joka tulee ymmärtää jos aikoo kaasutinta ajatella edes yhtään sellaisena värkkinä, kuin se on.

Jos edellä kirjoitettu on ymmärretty, ei pitäisi olla vaikea tajuta esim. miksi neulaa nostamalla keskialueen seos rikastuu ja päinvastoin. Eli sekin nyt vielä rautalangasta: Jos ajatellaan luistin olevan samassa asennossa ja nostamme neulaa, niin virtausala neulan ja suutinputken välissä kasvaa sillä neulahan on sen päästä ohuempi. = Seos menee rikkaammalle sillä ilman virtauspinta-ala ei muuttunut, mutta polttoaineen virtausala muuttui.