Käyttäessäni Teboilin 10W-30-mineraaliöljyä, alkoi meno hyytyä noin 1500 kilometrin jälkeen. Puristukset olivat laskeneet noin 10 barista 8 bariin, joten joko kone oli väljä tai venttiilit vuotivat.
Karstaa koneesta sitten löytyikin:
Toki seos saattoi olla liian rikkaalla, mutta suurimpana syynä pidän liian laihaa öljyä, koska takana ajavat kommentoivat öljyn hajua sekä savun määrää. Älkää siis säästäkö öljyssä!
Koneremontti alkoi uuden imukaulan ja varaosakannen kanavien sovittamisella. En käytä alkuperäistä ratkaisua, jossa kannen ja imukaulan väliin tulee muovinen lämpöeriste. Teen aina kartongista suurinpiirtein alkuperäisen muovieristeen paksuisen tiivisteen, jolloin vältyn O-rengasongelmilta. Tehtaan jäljiltä muovieristeen reikä on usein aivan liian pieni kanaviin nähden ja reikää suurennettaessa O-renkaan ura tulee vastaan. Kanavien sovittamisen teen dremel-kopiolla, kovametallijyrsintapeilla sekä hiomanauharullilla. Usein suurennan kanavia myös kannen puolelta ja madallan venttiilinohjurin juuressa olevaa alumiinivalua. Venttiilinohjurin saisi irti ja sitä voisi lyhentää sorvissa, mutten ole vielä ryhtynyt siihen.
Mittasin alkuperäisen palotilan tilavuuden veden avulla. Sain tilavuudeksi noin 4,5 ml. Teoreettiseksi puristussuhteeksi tuli noin 1:10,5, joka on hyvin lähellä Baotian 139QMx-moottoreiden ilmoitettua puristussuhdetta, 1:10,5. Laskin, että alentamalla palotilan tilavuutta noin 1 millilitralla, saataisiin puristussuhde 1:12,6 tietämille. Laskin myös, että kantta pitäisi laskea millin verran.
Kannen laskeminen onnistui näppärästi sorvissa, jolloin 1 mm sorvauksen jälkeen venttiilien seeteihin jäi vielä hieman etäisyyttä. Alkuperäisellä nokka-akselilla venttiilien ei pitäisi osua mäntään, kuten eivät minun tapauksessa osuneetkaan. Kuvissa näkyy myös imukanava tehtaan jäljiltä sekä sovitettuna, kuten myös alumiinivalun kaasukuplat:
Koska venttiilit olivat irti kannesta, päätin samalla ohentaa imuventtiilin vartta hieman. Toimenpiteen olisi voinu hoitaa sorvissa samalla kertaa kun kantta laskettiin, mutta asia ei tullut siinä vaiheessa mieleen. Ohensin venttiilin vartta porakoneen ja viilan avulla. En kuitenkaan mennyt liiallisuuksiin, koska venttiilin valmistajan hitsauksista ei aina voi tietää.
Sitten olikin koeajon aika. Puristukset olivat aluksi vain 7 bar, jolloin aloin epäillä sylinterin väljyyttä. Skootteri lähti kuitenkin käyntiin ja pääsin koeajolle. Vääntö oli perstuntumadynamometrin mukaan lisääntynyt selvästi. Mittasin puristukset uudelleen koeajon jälkeen ja mittari näytti 12,5 bar. Venttiilien väliin oli ilmeisesti päässyt roskia, jotka lähtivät liikkeelle.
Skootteri ei lähtenyt enää seuraavana päivänä käyntiin. Syyksi selvisi haljennut imukaula:
Imukaulan porauksissa oli sattunut ilmeisesti tuotantovirhe. Kanavan poraukset olivat noin 2-3mm ohi keskiakselista, jolloin porausten kohtauspisteessä oli vastaavankorkuiset teräväreunaiset portaat. Vino poraus on ilmeisesti myös syynä kaulan halkeamiseen. Uutta imukaulaa odotellessa jatkan ajamista vanhalla imukaulalla, jota ei kuitenkaan ole sovitettu uuteen kanteen.
Säädän myös seossuhteet kohdalleen kunhan saan uudet osat. Vanhassa kokoonpanossa suutin piti porata 0,95 mm mittaan, jolloin seos oli juuri ja juuri rikkaan puolella. En viitsinyt ostaa suutinsarjaa, koska minulla on muutamia 0,78 mm luokkaa oleva suuttimia. Sijoitin siis noin 10 euroa porasarjaan, josta löytyy 0,3-1,0 mm terät 0,05 mm välein. Näitä saa ebaysta hakusanalla "micro drill set".