Länsi-Savo-lehdessä oli tästä pelistä koeajo tossa elokuun puolella. Kirjoittajakin löytyy lähempää kuin arvaattekaan
Tässä koeajo lyhentämättömänä, toivottavasti nappasin koneelta oikean version. Mieli teki laittaa ihan alkuperäisessä asussa, mutten löytänyt lehteä tähän hätään.
E: Tää on joku esiversio, virheitä nimittäin on. Eiköhän tämä kuitenkin tästä.
Benelli Quattronovex 50 - Kuorrutettu kansanmopo
Konsernilapsi muistaa juurensa
Hiirenharmaat markettimopot kavahtavat kohdatessaan uhmakkaan Benelli Quattronovexin parkkipaikalla. Leveä crossitanko, isoista prätkistä lainatut detaljit ja rohkea yleisilme luovat raikkaan vaikutelman. Mopon saa korkean profiilin nappularenkailla kymppituumaisin vantein tai koeajoyksilön 12-tuumaisilla vanteilla matalaprofiilisin asfalttirenkain. Hintaa on kummallakin 1790 euroa.
Perinteikkään italialaismerkin edustajan muovien sisältä kuuluu kummia: moottori ja alusta on lainattu konsernikumppani Keewayltä. Onko Benelli siis ristiriitainen sekasikiö vai järkiperäinen, mutta silti innostava ja erilainen kulkupeli?
Järkeä on painotettu normaalia monipuolisemmissa säilytystiloissa: etukatteessa on kaksi pientä lukitsematonta lokeroa sekä kassikoukku. Perinteinen tavaratilakin on normaalia suurempi. Virtalukosta toimiva avausmekanismi tosin takkuili koeajoyksilössä. Nopeuden ja bensamäärän ilmaiseva mittaristo on hieman vanhahtava ja suppea, mutta mukana on onneksi kello.
Korkean istuimen takia 170-senttinen yltää maahan vasta päkiöillään, mutta kevyen mopon käsittely on silti vaivatonta. 180-senttinen taas lyö polvensa taakse työntyvään etukatteeseen. Leveä ja tukevan otteen tarjoava ohjaustanko sen sijaan on sopivan korkealla. Kova ja porrastettu penkki on joidenkin makuun turhan urheilullinen ja rajoittaa kuskin liikkumatilaa. Matkustajalla on ahtaat olot, sillä istuinosa jää lyhyeksi ja pidemmillä polvet joutuvat koukkuun.
Kuten muutkin 12-tuumaisilla vanteilla varustetut nykyskootterit, Benelli on mopovauhdeissa suuntavakaa ja kaarreajon osalta jämpti, mutta silti ketterä hitaassa ajossa. Alusta ei tarjoa yllätyksiä hyvässä muttei toisaalta pahassakaan.
Eron kolmen tonnin skoottereihin huomaa pintakovuutena ja herkkyyden puutteena, mutta hyväpintaisella tiellä Benelli kantaa kuormansa mukisematta. Esijännitykseltään säädettävää takajousitusta on kehuttava, sillä se ei lässähdä heti edes kaksipäällä.
Pakoputkesta ja variaattorista kuristetun kaksitahtisen kaasutinmoottorin luonne on tasapaksu. Moottori vastaa niin tehoiltaan kuin kulutukseltaan luokan keskitasoa, mitä nyt persoonallinen pakoääni tuo vähän tunnelmaa. Heikohko alakierrosteho yhdistettynä alhaalta nappaavaan automaattikytkimeen tekee lähdöistä verkkaisia.
Etulevyjarru on lainmukaisissa vauhdeissa taatusti riittävä. Takapään rumpujarrussa on säästön makua, mutta jarruteho riittää silti takapyörän lukitsemiseen, eli vain estetiikasta on tingitty.
Jarrutuntuma on keskinkertainen, mutta kokonaisuutena hidastimet ovat onnistunutta tasapainoilua kustannusten ja laadun välillä.
Näkyvyys on persoonallisesti muotoiltujen peilien osalta hyvä, mutta valoteho jää moposkootterien keskitasoon. Lähivalot ovat kautta linjan heikot, kaukovaloissa taas kuvio on erittäin kapea, joskin kirkas.
Kaikkeen Keewaylta lainattuun tuntuu pätevän sama fraasi: toimii täysin riittävästi eikä ärsytä, muttei myöskään säväytä. Ulkomuoto sen sijaan säväyttää, ajettavuus toimii ja tilankäytössä on uusia ratkaisuja. Kaikki tämä ynnättynä edulliseen hankintahintaan jättää viivan alle järkevän, mutta samalla persoonallisen ja sporttisen paketin, jonka vertaista 1500-2000 euron hintahaarukasta saa hakea – muttei ainakaan helpolla löydä.