Perusperiaatteenahan on, että variaattorin tulisi pitää välitys sellaisena, että kone on jatkuvasti parhaalla tehoalueella kiihdytettäessä. Jos kone ei saavuta tuota tehoaluetta, ei kiihtyvyys ole optimaalista. Mikäli kierrokset ovat liian korkealla, ei silloinkaan ole parasta tehoa käytettävissä ja pahimmillaan voimaa hukataan liian pieneen välitykseen.
Lähtötilanteena on, että variaattori on aluksi "pienimmällä vaihteella" eli välitys edessä on mahdollisimman pieni ja takana mahdollisimman iso. Jos mietitään pelkästään etuvaria, välitys muuttuu kun kampiakselin pyörintänopeuden kasvu saa rullakupin pyörimään nopeammin. Samalla keskihakuvoima aikaansaa rullien siirtymisen ulommas keskiöstä. Rullakupin muotoilusta johtuen rullakuppi alkaa tällöin liikkumaan kohti variaattorin kiinteää lautasta, jolloin myös V-kirjaimen muotoinen variaattorin hihna alkaa kiertää etulautasten välissä laajempaa kehää. Tilanne on sama, kuin ratasvaihteilla varustetussa polkupyörässä rataspakkaa vaihtaessa.
Samaan aikaan myös takavariaattorissa tapahtuu välityksen muuttumista. Etupään suurentunut välitys, eli hihnan kulkema pidempi kääntösäde, ei tule tyhjästä vaan samaan aikaan takavariaattorissa hihnan kääntösäde pienenee. Hihna siirtyy takana ulommalta kehältä kohti vaihdeakselia. Tilanne on jälleen sama, kuin ratasvaihteisessa polkupyörässä.
Miten välitys sitten muuttuu toiseen suuntaan? Tässä kohtaa tarvitaan vastavoimaa, eli vastapainejousta. Takavariaattorissa oleva vastapainejousi pyrkii painamaan takavariaattorin lautasia yhteen, jolloin välitys lyhenee. Tällöin koneen kierrosten laskiessa hihna pyrkii laskeutumaan lähemmäs akselia ja takana taas nousemaan mahdollisimman kauas suhteessa akseliin.
Yksinkertaistettuna:
rullien kevennys -> pienempi välityksen kasvamista aikaansaava voima
vp-jousen jäykistäminen -> suurempi välityksen pienenemistä aikaansaava voima
Yleisohjeena on, että viritystason kasvaessa rullien painoa kevennetään. Tämä nyrkkisääntö johtuu siitä, että yleisesti viritettäessä koneen tehoalue siirtyy korkeammille kierroksille, joten välityksen kasvamista aikaansaava voima halutaan saavuttaa suuremmalla pyörimisnopeudella. Kyseinen voimahan syntyy rullien keskihakuvoimasta, joka siirtyy variaattorin lautasia lähemmäs tuovaksi voimaksi, joka samalla pyrkii kumoamaan vastapainejousen takavarin lautasia yhteen painavan voiman.
Kiihdytyksen alkuvaiheessa tilannetta monimutkaistaa vielä kytkimen toiminta. Automaattikytkinhän hyödyntää samoja fysiikan lainalaisuuksia, eli pyörimisnopeuden kasvaessa riittävästi, kytkinpalat ottavat kiinni kytkinkelloon. Kun voima kasvaa riittävästi, kytkimen luisto loppuu ja variaattorin voima siirtyy suoraan takarenkaalle. Kytkin on tarpeen säätää niin, että se ottaa kiinni kun moottori on tehoalueella ja kiihtyvyys on maksimaalista.