Elettiin alkuvuotta 2006, kun armeijasta lomilla päätettiin faijan kanssa lähteä Helsingin mp-messuille. Tovin kiertelyn jälkeen silmiin osui jotain niin huikeaa ettei vastaavaa ollut ennen tullut vastaan, nimittäin kokonaan hiilikuituun puettu Ducati 996S.
kuva 2
kuva 3
Tuon ympärillä tuli vietettyä jokunen tovi, harmi vaan että suurin osa kuvista on niin huonoja että vain noista kolmesta suunnilleen saa jotain selvää.
Tältä reissulta jäi Ducati-kipinä elämään, vaikka selvää oli ettei aivan hetkeen ole taloudellisesti mahdollista edes ajatella moisen hankkimista. Tähän varmasti osasyynä kaikki huhupuheet siitä miten epäluotettavia, kalliita ja eksklusiivisia nuo italialaiset bensarohmut ovat
Jospa mullekin Ducati?
Pikakelaus vuoteen 2012 ja yrittämisen alkutaipaleille, pyöräkuume oli jo kova mutta budjetti ei vieläkään antanut myöten D:n hankinnalle ja juuri mikään muu ei kelvannut. TLR:ää katselin pitkään mutta ne alkoi vaikuttaa sen verran aikansa eläneiltä lehmiltä että ajatus haudattiin vähin äänin.
Viime keväänä pankkitili alkoi viimein näyttää viitteitä siitä että tänä vuonna voisi mahdollisesti tosissaan alkaa mopoa etsiä. Haaveena oli 1198S Corse (lähinnä värityksen ja harvinaisuuden vuoksi), mutta noita taitaa Suomesta löytyä ehkä yksi jollain 30k€ hintalapulla ja Saksassakin ovat vielä sen verran hinnoissaan (15-20k€) ettei moisen hankkimisen aika ollut vielä.
Eri mallivaihtoehdoista
Muotoilultaan 999-sarja - vuoden 2005 päivityksen jälkeen - on puhutellut allekirjoittanutta ylivoimaisesti eniten. 748/996/998 on kyllä hyvän näköinen, muttei niin maukas kuin triplaysi. 1x98-sarja taas näyttää liian japanilaiselta ja Panigalea en miellä enää oikeaksi Ducatiksi, putkirungon ja perän alla olevan putkiston puutteen vuoksi. Onhan se vähän arvokaskin... 999R poistui harkintalistalta vähäisen tarjonnan, erittäin korkean hintatason ja ehkä vähän turhankin kireän koneen vuoksi (isomman tuhon sattuessa saa myydä munuaisensa). Hakuun meni siis 999S, vuosimallia 2005-2006, Monopostona, punaisena ja alle 10tkm ajettuna.
999S
999S pitää perusmalliin nähden sisällään titaaniset kiertokanget ja erilaiset nokka-akselit, konetehoa muutama konia enemmän normimalliin nähden. Alustassa on kaikki Öhlinsiä (etu, taka, ohjaus) ja 2005-malliin keula päivitettiin samaksi radiaalijarruilla olevaksi kuin R:ssä oli alusta alkaen. '03-'04 perus- ja S-malleissa sekä '05-'06 perusmalleissa on siis aksiaaliset Brembot. 2005-malliin muutettiin hieman etu- ja sivukatteiden muotoa, etukatteesta poistui pari ylimääräistä ilma-aukkoa ja kate leveni aavistuksen. Rungon väri vaihtui harmaasta punaiseksi (punaisessa mallissa) tai mustaksi (mustassa mallissa), samoin vanteista tuli harmaiden sijaan mustat. Takahaarukka vaihtui rumasta valetusta banaanimallista uuteen mustaan WSBK-look -alumiinihaarukkaan. Kaikissa perus- ja S-malleissa on alustan normisäätöjen ohella säädettävä keulakulma (23,5 ja 24,5 astetta), jalkatappisarjoissa viisi asentoa ja satula säädettävissä pituussuunnassa kolmeen eri paikkaan. [ot] R-malleissa tapeille on WSBK-luokituksen vuoksi vain kaksi asentoa. 749R:ssä alusta on vielä parempi, muttei siitä tässä sen enempää... [/ot]
Vihdoin
Usean kuukauden metsästyksen jälkeen saldona oli yksi nenän edestä myyty kelvollisen kuuloinen yksilö Hollannista, yksi liikaa ajettu ja ylihintainen 749R:n isommalla tankilla varustettu yksilö Saksassa ja yksi erittäin kallis, kaikilla mahdollisilla hiilikuituosilla varustettu mutta rumaksi FILA-replikaksi maalattu yksilö Saksassa. Metsästys jatkui kunnes heinäkuun lopussa tärppäsi - 999S, 2006, punainen, Monoposto, 8500km, Saksassa ja sopuhintainen. Yhteys myyjään joka oli erittäin mukava ja avulias heebo, lisäkuvien ja -tietojen saanti ja kaikki vaikutti hyvältä. Hinta saatiin viilattua kohdalleen ja sovittiin että myyjä jättää itselleen kasan pyörässä olevia hiilikuituosia jotka eivät olleet Ducatin alkuperäisiä. Tässä vaiheessa pyörä oli muilta osin vakiokunnossa, mutta jäähdytysnesteletkut oli vaihdettu Samcon sinisiin silikoniversioihin, kytkinpakettina pyörii TSS:n 48-hampainen luistokytkin EVR:n korilla, jarru- ja kytkinkahvoina ABM:n mustat Syntot, pleksiksi vaihdettu MRA:n savumalli, jalkatukien tilalla hiilikuituiset, kilpitelineeksi vaihdettu Ducati Performancen hiilikuitumalli ja tehtaan viripaketti kiinni (Termignonin asymmetrinen putki, vaimentimen hiilikuitusuojus, Ducati Performance -filtterit ja ECU). Mukana seurasi vakiovaimennin suojineen sekä ECU.
Myyjän lähettämä kuva vähän ennen myyntiä, sekä viime talvelta:
Kuvassa näkyvät hiilikuituosat (pl. jalkatuet ja vaimentimen suoja), käänteisen kaavion vaihdepoljin ja korkeampi satula jäivät siis myyjälle.
Pyörä Suomeen
Seuraavaksi oli vuorossa kuljetuksen järjestäminen mopolle, ja tämä hoitui kerrankin varsin kivuttomasti. Googlesta ensimmäinen vastaan tullut firma (Muuttopalvelu Puljula Oy, Rovaniemi) vastasi tiedusteluun nopeasti ja kohtuullisella hinnalla, ja kaiken huipuksi heillä oli auto kiertämässä etelä-Saksaa heti seuraavalla viikolla. Myyjä hoiti rekisteristä poiston ja paperihommat Saksan päässä, noutoajankohta sovittiin, rahat ja mopo vaihtoi omistajaa ja pyörä saapui anoppilaan talliin noin kahden viikon päästä ensimmäisestä kontaktista myyjän kanssa.
Kesti joitain päiviä ennen kuin kerkesin ensimmäistä kertaa pyörän luokse, mutta siellä se pönötti odottamassa ja sellaisessa kunnossa kuin odotinkin.
Tieliikennekuntoon
Katsastukseen oli tarpeen saada eteen parkkivalo takaisin, näissä se on erillisenä mollukkana pleksissä ja tästä valo oli poistettu, tilalle lätkäisty Corse-tarra. Valo löytyi Saksasta parillakympillä, johdot oli tallessa eli asennus oli simppeli homma. Taakse piti lisätä heijastin ja vaimennin vaihtaa vakiopönttöön. Katsastus venyi lokakuun puoliväliin ja mopo vaati parin viikon kylmässä seisonnan jälkeen jo vähän akkulaturia käynnistymiseen Katsastuksessa pyörää ei otettu edes alas kärryiltä saatika käynnistetty, eli sinänsä vähän turha projekti tuo pöntön vaihto... Veropäätöksen laitan vetämään vasta ensi vuoden puolella, katsastus on kuulemma voimassa ilman takarajaa eli turha pistää mopoa vakuutuksiin talven seisontaa varten. Tyyppihyväksyntätodistuksen tilasin TÜV Nordilta tuuheaan 118€ hintaan, katsastus maksoi Plus Katsastuksessa Mynämäellä 123,60€.
Ducati Performance
Ducatin oman Performance-katalogin nippeleitä oli tullut kuolattua jo hyvä tovi, ja listan muodostuttua alkoi armoton osien metsästys. Magnesiumia, hiilikuitua ja billettiä oli saatava. Iso osa palikoista on sellaisia mitkä R-mallista löytyy vakiona, eli tässä tehdään tällaista köyhän miehen ärrää... Tähän mennessä löytyvää:
- venttiilikopat (magnesium) 96429203B
- peilinkannakkeet (magnesium) 96728403B
- ajovalon kannake (magnesium) 979000152
- pleksi ilman parkkivalon reikää 96972005B
- keulan esijännityksen säätimet (billet) 96631508B
- ohjausiskarin kiinnike (billet) 96732103B
- tankinkorkki (hiilikuitu/billet) 96958703B
- etulokasuoja (hiilikuitu) 56420482B
- hihnakotelot (hiilikuitu) 902086174/902086175/902086188
- V-kate (hiilikuitu) 48410481B
- kilven teline (hiilikuitu) 96971303B
- Corse-kytkinkoppa (hiilikuitu) 96924800B
- lyhyt hugger (hiilikuitu) 96971103B
- ilmakanavan suojat (hiilikuitu) 96966703B / 96966803B
- putken lämpösuoja (hiilikuitu) 96951503B
- peilinkuoret (hiilikuitu) 96951703B / 96951603B
- Marchesini-takovanteet (999R) 50121021AB / 50221021AB
- takakate (999R, hiilikuitu) 48310461AA / 48310541AA
- takavalon lämpösuoja (hiilikuitu) 96964703B
- eturattaan titaanisuoja 969475AAA
Iso osa palikoista on sellaisia joiden löytäminen nykyään on todella vaikeaa, ja hinnat välillä sen mukaisia. Hiilikuituosista käytettyjä on valtaosa, eli lakkapinta menee uusiksi ainakin joihinkin. Pääperiaatteena oli kuitenkin käyttää mahdollisimman paljon Ducatin omia osia, vaikka markkinoilta löytyy hyllymetreittäin uutta tarvikeosaa eri valmistajilta.
Muuta palikkaa
Kaikkea ei toki Ducatin omista valikoimista löydy, eli oli turvauduttava myös muiden valmistajien tuotteisiin. Saksan Carbonworldista meni tilaukseen tankin suoja eteen ja taakse, virtalukon suoja sekä takahaarukan suojat molemmin puolin, ja jenkeistä takajarrusylinterin suoja joka on 1098:lle tehty mutta pitäisi sopia aika ongelmitta myös tähän.
Oberonilta löytyi simppelit mustat nestesäiliöiden kannet hapettuvien alkuperäisten tilalle ja 29mm männällä oleva kytkimen työsylinteri keventämään hieman kytkimen painallusta, ja ennaltaehkäisemään Ducatin alkuperäisen työsylinterin vuotoherkkyyttä. Saksan eBay Kleinanzeigen -sivulta löytyi erään ex-AMA 999R:n hiilikuituiset imuilmaputket, jotka ovat Ducatin OEM-hiilikuituvalmistajan (MS Production) tekemät, näitä ei kuitenkaan ole ollut Performance-varusteena saatavilla. Saksasta löytyi jemmaan myös STM Titanium -kytkinkoppa ja Briteistä hiilikuituiset peitepalat satulan alla oleville pienille muoveille.
Ebaysta osui matkaan halvalla Brembo M4 Monoblocit korvaamaan alkuperäiset kaksiosaiset, nelipalaiset satulat. Molemmissa on 4 x 34mm männät ja kiinnitys sopii suoraan, pulttiväli 100mm. Hirveä puunaaminen noissa oli mutta nyt ne on siistit:
Satuloiden kaveriksi piti alkuperäisten tylsien levyjen tilalle saada jotain "mageempaa", ja tilalle löytyi 999RS WSBK-pyörän täyskelluvat narrowband-Brembot. Nämä vaativat 5mm spacerit jotta offset olisi oikea (10mm -> 15mm). Näitä levyjä ei vakiosatuloilla voi käyttää mutta Monobloceilla pelaavat ilman säätöä. Kitkapinta on alkuperäistä kapeampi ja levyt paksummat (6mm vs. 4,5mm), kulumaa ei näistä ollut vielä mitattavissa.
Lisää RS/F0-palikkaa on hakusessa, toistaiseksi levyjen ohella löytyy vain 999F04-kisapyörän hiekkavalettu, numeroitu ja tuuletettu kytkinpuolen koneen koppa. Tuolle on Suomen osalistoilla ollut aika tuuhea ohjehinta
Kaikenlaista muuta nippeliä löytyy myös, niistä lisää jorinaa tuonnempana.
Pakoputkipulmia
Kun joku puhuu Ducatin tehoputkistosta, ensimmäisenä mieleen tulee tietysti Termignoni. Termin valmistama ns. racekit tuli S-mallien mukana tehtaan paketissa, ja se sisälsi siis vapaammin virtaavan ja isommilla ulostuloilla olevan, hiilikuitusuojalla varustetun vaimentimen lisäksi katalysaattorin korvausputken vaakasylinterille, vapaammin virtaavat ilmansuodattimet ja tälle systeemille optimoidun ECUn. Pystysylinterin katalysaattori on vakiosysteemissä vaimentimessa, ja sen kyllä huomaa painosta. Tämä ns. asymmetrinen kitti on putkien pituuden ja paksuuden osalta sama kuin alkuperäisissä, eli putket eivät yhdy kuin vasta vaimentimessa ja niiden pituus on huomattavan eri - näin ollen myös paksuus, virtauksen tasaamiseksi vaimentimelle.
Performance-katalogista löytyy sitten useampikin systeemi 999-sarjalle. On 54mm ja 57mm symmetristä täysputkistoa, sekä titaanisella että teräksisellä vaimentimella. Kisakäyttöön on myyty myös pieniä sarjoja täystitaanista putkistoa. Yksi sellainen olisi käytettynä tiedossa raikkaaseen 2400€ hintaan Omaan mopoon on nyt alustavasti kaupat sovittuna ns. vanhan mallin 57mm täysputkistosta titaanivaimentimella. Vanhassa mallissa käyrästön putket ovat kokonaisuudessaan pyöreitä, mikä aiheuttaa tietyssä kohdassa väärin asennettuna katteiden sulamista.
Uudemmassa 57mm systeemissä ylös nouseva putki on mallia hydroformed, eli hieman litistetty. Suoraan sivulta päin tuo näyttää erikoiselta, mutta takana oleva sauma on sanalla sanoen ruma.
Pidän tuosta vanhasta mallista huomattavasti enemmän jo pelkästään tuon hiilikuituisen lämpösuojan osalta, mutta sen löytäminen oli jo työn takana. Suurin osa putkistoista on lisäksi teräksisellä eikä titaanisella vaimentimella.
Tällä hetkellä hyllystä löytyy vakiopöntön ja Termignonin asymmetrisen kitin ohella Leovincen titaanislipari hiilikuitusuojalla, jossa vaimennin on omalla tavallaan varsin hyvän näköinen. Kuvassa täysputkisto mutta vaimennin samanlainen.
Performance-kilpiteline ei kuitenkaan sovi tuohon, ja alkuperäinen takavalosysteemi näyttää sivulta katsottuna hieman liikaa "päälle liimatulta". Valojen johtonippu kulkee alkujaan metalliputken sisässä ja tuo putki kiinnittyy sekä vakioon että Termignonin vaimentimeen suoraan, Leon kanssa käytettäessä pitää joko turata johtonippu kiinni johonkin nippusiteillä tai tehdä kokonaan erilainen takavalo katteen alle piiloon. Kumpikaan näistä ei tässä kohtaa innostanut. Sivulta päin tuo Leo näyttää myös vähän turhan pitkältä.
Alkujaan tavoitteena oli löytää himoittu ja superharvinainen 749RS:n täystitaaninen Akrapovic ja asentaa se yhdessä RS-replica-takakatteen kanssa, mutta tuollaista putkistoa ei tunnu löytyvän mistään. 999RS:n vastaavaan systeemiin nähden etuina järkevä koko (57mm vs. 63-67mm), helpompi asennettavuus kun ei vaadi modauksia runkoon/swingiin ja se ettei tämän kanssa vaadita RS:n takahäkkiä. Näitä on valmistettu vain pieniä määriä ja ainoastaan kisatiimeille. 999RS:n vastaava löytyi, mutta jäi em. syistä ostamatta.
Vainukoira työskentelee kuitenkin koko ajan...
Nykytilanne
Tallipaikan saaminen talveksi muodostui siinä määrin ongelmaksi, että mopo majailee tällä hetkellä 45km päässä sedän luona puolilämpimässä tilassa ja siellä olisi talven aikana tarkoitus laittaa härveli niin pitkälle palasiksi että sen saa kunnolla käytyä rasvanpoistoaineella ja rätillä läpi, sekä asennettua tähän mennessä hankitut palikat. Vaakapytyn venttiilikoppa näkyy hikoilleen hieman öljyä läpi yhdestä kohtaa eli tuosta täytynee pultit uusia, niissä on kokoon puristuva kumimainen tiivisteosuus joka on todennäköisesti yhdestä nyt väsähtänyt. Staattorin kopan takareunassa, eturattaan vieressä tuntui myös jossain olevan pieni öljyvuoto, täytyy ainakin tiiviste tuosta kopasta uusia.
Täydelliset korjauskäsikirjat ja OBD-adapteripulikka on hankittuna. Purkamisen ja liikuttelun avuksi hankin syksyllä Bursigin huoltopukin jonka adapteripalikat on vielä asentamatta.
Työkaluja pitää vielä hankkia jonkun verran (kytkin, staattorin koppa, ohjausakselin mutteri) mutta perustyökalut onneksi löytyy jo. Isompaa huoltoa ei tälle talvelle ole tiedossa kuin öljynvaihto, todennäköisesti jäähdytysnesteiden vaihto ja jarru-/kytkinnesteet osien vaihdon yhteydessä. Hihnat on vaihdettu, venttiilit säädetty ja alustan osat huollettu 5tkm kohdalla noin vuosi sitten ja mittarissa nyt siis 8500km. Ketjut ja rattaat vaihtuvat todennäköisesti Supersproxin ja DIDin tuotoksiin.
Loppukaneetti
Jos joku jaksoi tämän sepustuksen lukea niin onnea Tämän päiväkirjan päivitystahti tuskin tulee olemaan päätähuimaava ja kuvatkin toistaiseksi huonoja puhelinräpsyjä enimmäkseen, tulevat todennäköisesti olemaan vastaavia jatkossakin.