Onhan sitä tullut kaaduttua monia kertoja, mutta ehkä tähän mennessä pahin kävi kesällä, kun olin Aprilian MX piikillä lähdössä n. 8 aikoihin kouluun Espooseen Kehän kautta.
Märkä asfaltti, koska yöllä oli satanut, lähdin kiihdyttämään kiihdytyskaistaa pitkin suunnilleen 90km/h nopeuteen, rajoitus oli siis 80.
Vaihdan keskimmäiselle kaistalle, edelläajavaan autoon oli suunnilleen 2-3 auton väli ruuhkasta johtuen.
Noh, edelläajava auto jarruttaa erittäin kovaa, refleksimäisesti painan tietenkin etujarrua kovaa ja kuinka kävikään, etupyörä lähti alta, vauhtia oli vielä se 90.
Lensin siinä sitten mahalteni asfalttiin, ottaen käsillä vastaan tietenkin, liu'uin sen parikymmentä metriä arviolta. Pysähdyin ja katsoin kuinka pyörä jatkaa matkaa pyörien, kipinöitä lensi, koska putki otti asfalttiin kiinni.
Siinä sitten autoilijat ajavat vasemmalta kaistalta hiljaa ohi, ihmetellen mitä on tapahtunut. Katson taakseni, korkeintaan 10m päässä on valkoinen auto, nainen ratissa. Nousen ylös, kävelen tienreunaan pyörän luo, nostan sen ylös ja katson vahingot.
Tanko aivan solmussa, paisarissa tajuton lommo, vasemmanpuoleinen takajalkatappi lentänyt hevonhelvettiin, vasemmanpuoleinen karjis ja katteet naarmuilla, peili rikki ja jotain pientä, mitä en enää muista.
Itselleni ei käynyt mitään, lukuunottamatta kipeitä ranteita ja paria skraadua polvessa ja kyynärpäässä.
Siinä sitten istuin aidalla, siviili Focus tulee paikanpäälle, puhalluttavat, kysyvät tapahtumat ja niin edelleen. Lopuksi faija tuli sitten hakemaan pyörän pakettiautolla kotiin, ei sen kummempaa.
Virheistä oppii.
KuuL