Viime kesän aikoihin ajelin liikennesääntöjen mukaan 50km/h lievästi kaartuvaa tietä eteepäin. Sinä kauniina hetkenä havaitsin kävelijän jalkakäytävällä, ja luulin hänen jatkavan kävelyä suoraan. Kyseessä oli kuitenkin vanhempi ihminen, joka ei huomannut katsoa sivulle ylittäessään tietä. Tämän seurauksena hän käveli eteeni (suojatielle?) ja törmäsin häneen.
Hetken päästä heräsin jonkin matkan päästä pyörästäni ja jalankulkijasta. Minun ja hänen onneksemme autoilijat reagoivat nopeasti ja pysähtyivät reippaan matkan päähän meistä.
Herättyäni ajatuksiin tuli ensimmäisenä "ei voi olla totta...". Silminnäkijä tuli viereeni kyselemään olenko kunnossa ja käski minun pysyä maassa. Katselin ympärilleni ja näin naisen makaavan maassa ja vuotavan verta "paljon". Seuraavana näin pyörän kylellään, osia ympäri tietä ja mittarin käteni alla.
Kun olin hetken maannut maassa, tuli mies kysymään jospa pystyisin nousta ylös, jotta saataisiin liikenne kulkemaan.
Muutaman minuutin jälkeen saapuivat ambulanssit ja poliisit. Ensimmäiseksi, luonnollisesti ensiapuhoitajat juoksivat maassa makaavan naisen luokse, paketoivat ja veivät sairaalaan. Minut tarkistuttuaan he jatkoivat matkaa sairaalaan.
Sitten tulivat poliisit kyselemään, että mikä meni vikaan ja paljonko oli vauhtia. En muista mitä silloin vastasin. Kysymyksiin vastattuani asiallisesti virkamiehet lähtivät matkoihinsa ja aloin itse soittamaan kyytiä paikalle.
Pyörä ja mieli siis palasina tapauksen jälkeen. Itselleni ei fyysisesti käynyt kuinkaan, kipeitä lihaksia ja käsiä lukuunottamatta. Naiselta murtui lonkka ja kuulemma joitakin pieniä luita. Kuulemma myös sisäistä verenvuotoa oli ollut.
Itse en saanut tapaturmasta mitään maksuja virkavallalta, ei sakkoa, ei mitään. Tämäkin koska silminnäkijä todisti minun ajeneen normaalia nopeutta.
Kiitoksia silminnäkijälle todistamisesta, naiselle jonka teloin ymmärryksestä ja poliiseille asiallisuudesta.
Tämä tapahtui siis kevarilla.