Ostan kevarin, mutta minkä?

Sehän riippuu ihan pyörän iästä, katteet haalistuu ja naarmuuntuu ajan kuluessa normikäytössäkin ja varsinkin wr:stä keulan stefat rupee vuotamaan ilman keulimistakin. Sitä on pirun vaikee päätellä mistään, mutta toisaalta eipä noi pyörät siitä hirveemmin kärsi, jos ei vedä mitään hirveitä pannuja. Ja sen näkee tietysti jo ulospäinkin

Keuliminen rasittaa stefoja enemmän, mutta väärä johtopäätös on se, että vuotavat stefat tarkoittaisivat automaattisesti keulimista. Kuminpoltto/kikkailu/keuliminen näkyy tai sitten se ei näy. Kuminpalaset, vääntynyt rekisterinkilpi, kohtuuttoman epätasaisesti (suoraksi) kulunut takarengas SAATTAA kertoa kaltoinkohtelusta. Toisaalta, pesemällä ja puunaamalla saa jäljet piiloon ja stunttiruoskasta päällisin puolin priiman.

Erityisesti kakstahtipiikeillä ei kestämisen kannalta välttämättä ole niin ratkaisevaa, onko pyörällä ajettu hissutellen vai urheilullisesti, sillä remppoihin saa aina varautua.

TurboYhZ kirjoitti:Kevari ikä alkaa pikku hiljaa jo olemaan, niimpä kysynkin että mikä kevari olisi näistä paras? Yamaha WR, Husqvarna SMS4 / SMR vai Derbi DRD (ei Baja)?
Käytettynä tulisi ostettua ja hinta 4000 + -.
Ja vielä semmoinen kysymys, mistä tunnistaa sellaisen kevarin jolla ei ole keulittu tms. temppuiltu?

Mikäli haluut ns paremmin massasta erottuvan pyörän niin osta smr hermunen, siinä on jo alustakin kohillaan. Mietin jo itsellekkin sitä, mutta mietin jälkikäteen, että mitä järkeä on laittaa 4000€ rahaa pyörään jonka arvo tippuu aika rajusti mun ajoil (mopovuonna 11tkm). Ostin sitten halvalla Hondan, jolla ei varmaan ota niin paljoo turpiin ja varmasti hoitaa ihan samat tehtävät.

Derbistä luulisin että ei ole helppo päästä eroon, yammuis kans vähä sama kun niitä on niin paljon niin ei ainakaan hintataso oo ihan hirveenä pysyny.

Jeps kyllähän tuo Husse on ollut 1 vaihtoehtona oikeestaan kokoajan, ja taitaa pysyäkkin

Ja vielä sen sanon, että osa noista pyöristä ollu tosi pitkään myynnissä niin voi saada hyvin tingittyäkin

Kyllä, mutta sitten törmätään ajatukseen: Miksi pyörät ovat olleet myynnissä niin pitkään?

No siihen nyt löytyy miljoonia syitä. Aikaisemmin ollu korkea hinta, aliarvostettu merkki (Riejun mopoa myydessäni huomasi mitä tarkottaa aliarvostettu merkki) tai sitten pyörässä jotain oikeasti vikana.

Myös yksi syy joka tällä hetkellä varsin voimakas moottoripyörissä ja autoissa on se, että markkinat varsin jumissa. Kevarikuskeja kuitenkin loppujenlopuksi aika vähän, eli ostajakuntakin on aika pieni.

Ite myin mopojani puol vuotta ja heti kun kevät koitti, nostin hintaa ja samantien meni kaupauks molemmat. Sesonkituote tällanen 2-pyöränen. Ihmeen paljon noi samat vehkeet roikkuu tuolla palstalla...

No, en nyt sanoisi, että se myyminen on ylenpalttisen vaikeaa. Oma pyörä meni kahdessa viikossa ja se nyt ei ollut ihan mikään helpoin pyörä myydä...

Suunnitelkaa kunnon myyntipuheet ja jos soittoja tulee, niin tärkeintä on, että soittaja tulee paikan päälle katsomaan pyörää. Vaikka hän tarjoaisi tonnia vähemmän kuin pyynthinta olisi ollessaan puhelimessa niin antaa asian olla ja pyydät vain katsomaan pyörää.

Kun itse olen vilkuillut noita myynti-ilmoituksia niin ei mikään ihme, että ei saada vähänajettua Husseakaan myydyksi. Myyntiteksti on kaksi riviä, joka sisältää sanat: TT, kaasarit TT-setti, DEP-paisari, kulutusosia vaihdeltu ajallaan ja pahimmillaan jopa tämän en nyt jaksa enempää tähän kirjoittaa, soita jos kiinnostaa. Lisätään vielä kaksi kännykällä otettua huonoa kuvaa ja se on siinä. Soittoja ei tule, ketään ei kiinnosta.

Ongelma on ns. markkinointipuolella

Nojaa. Kyllä se niin on että ihmiset jokka yleensä jotain ostaa niin soittaa jos on kiinnostunut. Ei siihen tarvitse monen rivin kehumis tekstejä. Kuvat ku on hyvät nii saa paljon kiinnostusta pyörään.

No kun ei se ihan noin mene. Mietippä millaisen kuva myyjä antaa itsestään, kun ei viitsi edes kirjoittaa kunnon myyntipuhetta? Ei varmaankaan kovin ahkeraa ja uutteraa. Mikä onkaan siis ostajan ensimmäinen olettamus koskien kyseisen omistajan pyörää? No ei varmaan, että sitä olisi viimeisen päälle huollettu.

Kyse on siis silkasta psykologiasta. Ostajan pitää saada kuva, että omistaja on todellakin panosanut harrastukseensa eikä, että pyörää on huollettu kun on jaksanut. Tämä kuva annetaan nimenomaan sillä myynti-ilmoituksella. Tämä korostuu varsinkin silloin, kun kyseessä ovat hieman hankalammin myytävät pyörät, kuten nakukevarit tai vaikka kiinalaiset merkit. Se pyörä ei kertakaikkiaan herätä mitään kiinnostusta itsessään, joten se kiinnostus on herätettävä myyntipuheella ja kuvilla.

Tietenkin, silloin kun myydään 2t smotoja, niin myynti-ilmoitus voi olla käytännössä minkä lainen vaan, koska kysyntä niitä kohtaan on kymmeniä kertoja suurempi. Mutta silti, eikö olisi kivempaa vain panostaa se 30min siihen tekstiin ja saada pyörästä jopa mahdollisesti paremmat rahat myydessä? Tuo on vähän tyhmä paikka heittäytyä laiskaksi...

Olen kyllä ihasproblemin kannalla. Myyntipuheen ei tarvitse olla hauskin tai pisin, mutta sen tulee kuulostaa luotettavalta ja olla selkeä. Itse kun pyöriä ostellut, niin ne, joissa ei kerrota rempoista tai sanotaan että soittamalla saa lisätietoja skippaan suoraan. Saattaa mennä hyvä pyörä sivu suun, mutta ei voi mitään. En ostajana viitsi kysyä 20 pyörän omistajalta kuinka pyörää on huollettu.

Nettimotossa on muutamia helmiä aina silloin tällöin, joiden myyntipuheet ovat käsittämättömän hyviä. Niitä lukee jo ihan mielellään, vaikka ei olekaan ostamassa.

Komppaan yllä kirjottaneita. Sillä ilmoituksella on oikeasti todella suuri merkitys. Itse kun olen kaksi edellistä pyörääni myynyt, oon antanu kaverin joka osaa kuvata ottaa hyvät kuvat, ja sitten oon kirjottanu ilmoitusta noin tunnin. Kas kummaa, mopo meni viikossa, husselle löyty ostaja kahdessa tunnissa.

Kaverilla sama juttu kun yritti myydä piikki weeraa viime keväänä. Pitkään oli lyhyt ja huono, kirjotusvirheitä täynnä oleva ilmotus. Ketään ei kiinnostanu. Sitten autoin häntä tekemään kunnon ilmotuksen, otettiin hyvät kuvat jne. Muutamassa päivässä reilu kymmen yhteydenottoa...

Itse taas tykkään nimenomaan soittaa tai mennä katsomaan niin saa paremmin tietoa jotenkin irti ja voi kysyä asioita mitä ei muuten ilmoituksessa lue tms. Monesti myös liian pitkä teksti jää ostajalta lukematta. Kaveri myi kevari DT:n ja ostaja valitti pian että vuotaa öljyä. "Ai lukiks ilmotuksessa sillai, nojoo ei sitte mitään" Simppeli ja yksinkertanen on paras omasta mielestä.

Hyvä, että tämäkin asia jauhetaan täällä. Aikoinaan myin moponi, niin kirjoitin kohtuu pitkän tekstin, kaikki enemmän tai vähemmän asiaa. Kaverit tuumas koulussa, että kirjailijaksi sun pitäis ryhtyä. Niin tai näin, mopo meni viikossa. Olin varautunut väh. puolen vuoden myyntiin, massamopot on mitä on..

Tosiaan tuossa yllä tuli se pointti, mitä hain. Ok, ehkä hieman psykologisesta näkökulmasta, mutta em. asia on itselle se tärkein, millä selvitän onko myyjä sanojensa mittainen..

Vähänkin epäilyttää, niin sinne jäi. Pyöriä tulee ja menee.