Tosiaan piikillä reissaamisesta saa aika paljonkin irti, kakspäällä vähän jo menee ehkä turhaksi kikkailuksi pidemmät reissut mutta yksin reissaamiseen aivan oiva laite. Itse olen kalajoella käynyt piikillä onnistuneesti kakskertaa, vähemmän onnistuneesti kerran melkein. Isolla pyörällä sitten kerran kalajoella (okei, se oli kolmepuolikas yammu), kaks kertaa norjan turneen (toisella kerralla z750 kawa, toisella kerralla nykyinen 500gs suikka). Norjan reissut suoritettiin kakspäällä. gs500e:ssä oli tarakka+laukut+vitusti tavaraa niin se kostautui takaiskarin rikkoutumisella (ylikuormaa kun oli kaks henkeä+montakymmentäkiloa roinaa). Tehot riittivät sinänsä, norjassa pahimmissa mäissä joutui kolmoselle kepittämään mutta 80kmh marssivauhtia silti pystyi pitämään
Kyllä mä voisin yksin reissata mielelläni pienellä pyörällä, jos mihinkään ei ole kiire niin joku 4tahtinen katuenduro voisi olla melkein parasta mitä voisi kuvitella (paitsi 350 4t ilmajäähy enska jää pois tästä laskusta
) matkan taittamiseen. saisi käydä huonommillakin teillä
itse olen piikkisellä pyörällä pitänyt aina matkavauhdin 80-90kmh tienoilla, kone ei kilju hirveitä mutta matka edistyy mukavasti
Sinä kuka mietit lämpöjen nousua pitkällä matkalla, niin miksi ne lämmöt nousisivat enempää 150km aikana kuin 100km aikana, kone on kuitenkin siinä vaiheessa lämmennyt mitä on lämmennyt, eise enempää lämpene
Itse olen mukavimman piikkireissuni suorittanut v.2007 tuolla kawasaki ar:llä, joka oli jo silloin about 25vuotias vanhus. Sillä järvenpää-kalajoki-järvenpää viikonlopun aikana, yhteensä vkl aikana about 1500km, aikansa epäluotettavin pyörä mukamas...Ketjurasva ilman muuta mukana, sateella ketjut peseytyy puhtaaksi ja leikkaavat kiinni. näin kävi rd yammun kanssa kalajoelta tullessa 2009 vuonna. ketjurasva loppui, kerkesin rasvaamaan ennen kotiin lähtöä vitjat, mutta 550km ajo kaatosateessa pesi ketjut puhtaiksi, sitten sade loppui niin vesikään ei voidellut vitjoja niin leikkasivat 3:sta kohtaa kiinni ja oli melko mielenkiintoiset viimeiset 100km..