Ton YBR/CBF-suunnan heitin sen takia, että vähän nössö järkipyörä on samassa hintaluokassa paitsi CBR:ää tuoreempi ja ehkä vähemmän ajettu, myös ehkä pidetty lempeämmin. Todennäköisesti ajaisit sen 2v vaan bensaa tarpeen mukaan lisäillen (ei kovin usein, CBF saattaa mennä alle 2l/100km) ja vuosihuolloilla. Hintaa kyl voisit tingata kuin turkkilainen basaarissa, sillä pyöräkauppa on tahmannu ainakin viime ajat (no nyt on toki vilkkain sesonki). "Rahat tehdään jo ostaessa", kuten vanha viisaus kuuluu. Imagossa CBF/YBR ei ole tietenkään ihan CBR-luokkaa, eli jos et halua kuunnella kaverien tylytystä tollasen mainstream-CBR:n kanssa on helpompi elää. Varre on hieno pyörä kans, tosiaan tos puolivakavissani oon miettiny päivittäisinkö iteki kalustoa (vaiko Varjoon 170-kone, nokka-akselit jne.? ). Reissailun makuunhan pääsee parhaiten kun valitsee siihen kunnon välineen, ja isot V2-Hondat on kumpikin monia isoja pyöriä parempia matka-ajoon (jos tyydyt A1-kulkuun, mikä ei tosiasiassa ole haitta vaan etu). Esimerkiks 500km on 6-7 tunnin ajelu, ja perille tullessas et tunne edes käväissees missään. Juuri toi mukavuus (Shadown) ällistyttää ainakin itteeni aina uudelleen ja uudelleen, koska monilla isoillakin pyörillä 500km jälkeen on klabit turtana värinöistä, niskat/hartiat jumissa ym. eikä viittis ajaa enää metriäkään enempää. Pikku-Varren tai Shadown kuski vaan huikkaa, ja lähtee samalta istumalta sen 500km takas kotiin, tai minne eksyykään. Aika moni näyttäis huomanneen ton jutun, eli Varre on pysyny samalla omistajalla 5:kin vuotta koska se todellakin tekee 90-95% ison prätkän hommista, jopa murto-osalla rohjakkeen kuluista (se 5-10% on siis ne hetket motarilla tai valtatiellä, kun huomaat turhankin selvästi et oukkei, kuutioita on vain 125). Mut en tarkoita ny puffata Sulle pyörää, mikä ei ehkä sovi sun tarpeisiis... ja hyvät Varret taitaa kans olla hinnoissaan.
2-tahtiset on joo saastemääräysten takia katoavaa kevariperinnettä. Sääli, sillä vaikka ne on juoppoja saastelinkoja ne on teknisessä mielessä viisaampia kuin 4-tahtinen juuri pätkäajossa. Moottorin luonne on tietysti kanssa hauskempi kun 2T selviää ilman venttiilikoneiston lisäkitkaa, eli parhaat seuraa kaasua kuin sähkökoneet. Katoavan kevariperinteen huono puoli on sitten, että tarjonta aikaa olla iäkästä eli yhtä jos toista vanhuuskremppaa voit odottaa... etkä joka pikkuharmin takia todellakaan viitti maksaa pajan korjausta. "Tekniikka tutuks". Sinänsä ainakin parhaan maineessa olevat, ja kestäviksikin todetut japsit kuten NSR on ikkäänkuin 3-tahtisia, eli 2-tahdin kulku mut 4-tahtista lähestyvä varmuus. Esmes oma `85 RD125LC ei aktiiviajossa koskaan kränänny kummemmin, tai jättäny tielle (paitsi siinä oli jokin kirous rengasrikkojen kanssa, ilmeisesti akseliväli jotenki kriittinen ku missään muussa ajopelissä en ole kokenu vastaavaa). Yleensä nois japsien 2-tahtisissa on tuorevoitelu, eli konetta voitelevaa öljyä ei tarvi sekoittaa bensaan niinku oli wanhoissa "tuurivoidelluissa" mopoissa, vaan sille on erillinen säiliö mitä harvakseltaan joutuu täyttelemään (ihan siisti pikkujuttu), ja useimmat japsien järjestelmät myös toimii korkeaan ikään asti ok. Etu on myös, että tuorevoitelupumppu ruikkaa öljyä suoraan kampiakselin laakereille ja/tai imukurkkuun, eli koneet kestää ja voitelusuhde pysyy sopivan laihalla. Vähemmän öljykarstaa siis - tosin savuttaahan ne nelaria enemmän, eli sahakuskin vaatteisiin tarttuu ikuinen vieno "Eau de CASTROL"-tuoksu
Nelari on sillei siistimpi, ja roplaamiset rajoittuu lähinnä ketjun kiristelyyn/voiteluun tai fiksailuihin (vaijereiden voitelua, ruuvitavaran kireyden tarkistelua joissain täristävämmissä sinkuissa, ym. ym.). Helppouden hinta on sitten vaan, kun on enemmän liikkuvia osia koneessa, et ekat pari kilsaa olis syytä ajella vähän rauhallisemmin jotta moottoriöljyt (joita vaihellaan 4.000-12.000km välein mallista riippuen) ehtis lämmetä eli notkistua, eli voidella osat paremmin. Hyvin pidetty laatunelari menee melkoisen varmasi ainakin 50.000km, jotkut V2-Hondat jopa lähemmäs 100.000km täysin kivuttomasti ennenku moottori alkaa olla (julman kalliin) peruskorjauksen tarpeessa. Itelläni 9v/40tkm aikana kärähtäny polttimot edestä ja takaa kerran, eli tosiaan hoidettu kevari on kestävämpi ja harmittomampi ku moni henkilöauto. Shadow-Wikissä (karmee romaani) oon yrittäny kirjotella omaa filosofiaani ajoneuvojen omistamistyylistä jos ajattelit pitää niitä pitkään... muitakin ihan järkeenkäypiä tyylejä on, jos pitoaika on vain pari vuotta. Sun rahat - sun valinta
Vaihtoehtoja todella on Tietopankissa on paljo luettavaa, ja mallikohtaisissa vielä enemmän et minkälaisia huolia missäkin pyörässä on esiintyny. Kuulostele ja kysele porukalta täällä, jotta pystyt hieman rajaamaan sanotaan 2-3 mieluisinta ja riskittömintä pyörämallia (toimintavarmuudessa ON eroja, jotkut mallit nyt vaan hajoilee huvikseen vaikka kuinka tarkka olisit), jolloin pystyt markkinoiden hinta/kunto-tasoa seurailemalla muodostamaan käsityksen et mikä hinta minkä kuntosesta on fair deal, tai äkkäät satunnaisen "helmen" mihin pitää reagoida sit aika nopeesti. Tollei voit parannella tuurias vähän. Taas jos ostit jonku pyörän mistä heti alussa alkaa tulla kylmäävä "heyyy, THAT`S not right!"-tunne, jotenkin ei toimi niinku pitää, niin en kyl jäis istuun sellasen (potentiaalisen miinan) päälle odottamaan kunnes se laukee, vaan myyntiin ja sitten uus yritys. Ei parhaatkaan hevoskauppiaat aina välty ostamasta purkitettua shaissea, ne vaan ymmärtää ajoissa tehdä "stop-loss":in.
Jåå, ja kaikki mahdollisuudet tyypittää erilaisia pyöriä kannattaa tietysti käyttää