Noh, piikeissä yli 20hv tehoihin mennessä tulee kuvaan vaikkapa pakoaukon säädin mikä on useimmiten yks pirullinen riesa - ja jos ostat neljännesvuosisadan (plus!) vanhan, taatusti taloudellisen elinkaarensa jo kauan sitten ohittaneen, loppuun imeskellyn hylyn, tulet hyvin nopeesti katumapäälle. Euroopassa on ollu sama EU-laajuinen ajokorttiluokkien uudistus 1996, ja eri maissa omat lisäkiemuransa (vaikkapa Saksan 80 km/t-rajoitusluokka A1-ensivuotisille), eli muut maat tuskin on kiinnostavia apajoita. Käänteisesti niin siellä kuin täälläkin tuollaiset vanhat täystuho-piikit on "special interest"-pelejä, eli jälkimarkkinat kai aika vaikeat verrattuna käypiin kevareihin.
Pysyn edelleen mp-puolella kirjoittamassani. Perinteinen optimikoko prätkässä on ollu 500ksm-nelari (ks. klassiset brittien 500-singlet ja niiden nykyversiot kuten Jampan SR500/600 tai Hondan "Clubman"-500), missä ruuti/paino on hyvin balanssissa. Ehdotin tinkimistä 350/400-luokkaan mikä ehkä on hiukkasen aliarvostettu, mutta mp-puolella ehdotettu Jampan ikikestoiseen XT500-enduroon pohjautuva 600- tai 660-versio olisivat myös yleismainioita. Näissä paino nousee toki useankymmentä kiloa 135/250-luokkaan nähden, mutta toisaalta nelarisinglessä on sitten laiskaa viäntöö mikä oikeesti tarkoittaa sitä mitä kuski tuntee "voimana"... teho taas on se mikä venyttää käsivarsia ja kasvattaa silmät teelautasen kokoisiks, kun isokin kone alkaa huutaa kimeällä äänellä
Uskoisin, että sulla "ajokäsiala" olis rauhallisempi - eli nopeempi ja turvallisempi - paukkurautanelarilla kuin tehopiikin tuntumassa aika hysteerisellä 125/250 pikkupata-2T:lla. Keskiluokkainen nelari kestääkin paremmin + kuluttaa maltillisemmin keskikierroksilla ajellessa, eli luultavasti se piisaa sulle ja palvelee passelisti vielä vuoskausia... kuitenki "ruokahalu kasvaa syödessä", eli hankkisit tuollaisen myöhemmin... miksei sitten heti.