mustavi kirjoitti:Heh olisko joku leikannu/liimannu sivuposkeen 150:n? Viralliset mallit oli 15hv RD125 ja Euroopassa (ainakin Saksan 17hv-luokkaan) suositumpi "vääntömoottori"-RD200. RD-kakspyttysten sarjassa oli myös 250- ja 350-/400-malli.
Piikki-RD:t oli Suomessa aikanaan yleisiä, mut vaikea pitää terässä, eli arvatenki niit on Suomen tallit ja ladot täynnä eriasteisina raatoina. Etenkin ne vanhemmat vuosimallit kärjellisellä sytytyksellä hävis katukuvasta parissa vuodessa. Olisko tuokin jääny seisomaan vian takia, esmes komea reikä männässä? Levyjarrullinen RD (1976-1981) sai kärjettömän sytkän, nyt en muista oliko heti 1976 vai vasta valuvannemallissa (1979?), mut kaasarit oli vaikee pitää synkassa, imukauloissa läppäkotelojen ympärillä ilmavuotoja, sytkäpuolat notorisen heikkoja, moottoreita kasattu tehtaalla rakkaudettomasti jne., eli koneen laulu lakkas tuskastuttavan usein. Kiva ja kiivashan se oli - sen hetken kun se oli terve - ja pieni kakspyttynen 2T piti hauskaa vihaista ääntä (ks. linkki). Svingi oli pitkä, sen laakeri heikosti tuettu, ja japsien iskarit aika leluja, eli kulku oli pintapehmee mut reippaammin ajettaessa huteran oloinen. 1982 tuli täysin erilainen ykspyttyinen vesijäähyinen 21hv RD125LC, mikä taas on erittäin kestävä - näkyy myös siitä, et niitä on 30v jälkeenkin yhä liikenteessä.
http://www.youtube.com/watch?v=lXa6X48g ... re=related (ääninäyte 1975 RD125)
Arvo? Ööh. Esmes Monark 125TTS:n kaltainen harvinaisuus ei ole kyseessä. Jos kunnostettu 2-pyttynen RD seisoo museoituna pitkiä aikoja kaasareihin on ehkä kertyny jotain töhnää, mikä ajoon lähtiessä voi rikkoa koneen. Kun varaosatilanne lie vaikea RD on siis enää rajoitetusti ajokelpoinen, lähinnä enää näyttelyesine. Hieno alkuperäiskuntoinen RD125 on toki talteen otettavan arvoinen - jos katsot Bikepics`in kuvia niin tuon ikäiset tuppaa kaikki olemaan enemmän tai vähemmän rakenneltuja, eli alkuperäisyyden arvo on menetetty. Huolellisesti säilytettynä ja sinetöitynä RD:n voi silloin tällöin pistää käyntiin eli savustaa naapureita. Tuhannen euron molemmin puolin olis mun mielestä fair price jos se on oikein hieno (2007 näytti harvinainen DS6 250-malli menneen kaupaks hiemsn vajaa 700€:llä), ehkä enemmän jos joku haluaa muistella nuoruusvuosiaan. Ongelmahan on siinä, että RD-Yammuista jäi useimmille omistajille lähinnä ristiriitaisia muistelmia kun kone oli niin pahuksen vikaherkkä. On kuulunu (väitetty), että nää 70-luvun RD:t olis kokemassa jonkinlaisen renessanssin - ilmeisesti tarpeeks monta sukupolvea välissä et on unohtunu miten inhottavaa oli omistaa sellanen?!
Edittinä vielä Youtubesta löytyny klippi vm. 1973 isoveli RD350:n pikku ajolenkistä mikä vähän valaisee problematiikkaa. Useassa kohtaa kuulee selvästi ettei kone ole säädöissään, ei vedä puhtaasti, eikä kuski käy ku muutaman kerran tehoalueen kynnyksellä (laimee aavistus siis mitä toi 350 oikeesti kulkis, jos se on terässä). Just tuollaista kituuttamista ajelu on ku joutuu varomaan rikkomasta museo-RD:n moottoria, etenki 125:n kohdalla.
http://www.youtube.com/watch?v=kIqRHg3hcHAOon pahoillani jos nämä teesit ovat epämieluisaa kuultavaa. On hyvät syynsä miksi se RD on siellä tallissa eikä kenellekään ole juolahtanut mieleen ottaa sitä ajoon.
Vähän jos vielä editin edittinä valottais sunnuntain joutilaisuuttaan tota historiapuolta, jos ketä kiinnostaa? Yammun 2T-twineillä on pitkät sukujuuret. Yamaha valmisti alkujaan mm. soittimia mistä johtuu sen tuotemerkki kolmella ristityllä ääniraudalla (nykyisinhän se on monialayhtiö mikä tekee suht kaikkea huonekaluista aina eletroniikkaan asti), prätkien valmistus alkoi 1957, ja eka 250-twini esiteltiin 1959. Yamahan nousu suureks mp-valmistajaks perustuu pitkälti näihin äkäisiin 2T-twineihin. Piikkiversion juuret on (Y)AS-sarjassa 60-luvulta, jolloin myös jo esiteltiin tuorevotelujärjestelmä Autolube. Mallinimet muuttu RD:ks kun Yamaha siirty mäntäohjauksesta läppiin ("Torque Induction"), 1972/1973. Siviilimallien rinnalla tarjolla oli tehdasraasereita ("TZ"), kilpailutoiminta alkoi jo 1962. Jarno Saarinen voitti 1973 Daytona 200:n häijyllä TZ350:llä erinäisten isompien mm. Triumph`ien nenän edestä, ja samoin kaduilla kiivaat RD350/400:t tiskas isoja nelaripyöriä huvikseen. Historiasta löytyy muualla lisää ja tarkemmin.
Kirjoittanut Akii.k » 7.1.2013 19:00
