Meil oli mankissa 110cc sylkkä, 28mm kaasari ja 1,6 litrasen venedieselin turbo (80 luvun ford?, ulkomitat koko paketilla 20x20x20cm eli 4 litraa). Romikselta sai 1000mk koko paketin hukkaportteineen. Volkkarin lämmityskenno modattiin intercooleriksi jälkikäteen, mut ei siitä ollut mainittavaa hyötyä, ja tilaa vie. Toisaalta ei sil uskaltanu ikin ajaa niin et intercoolerin hyötyä ois saanu irti. Toi kolmossivun kromimanki itseasiassa näyttää ihan samanlaiselta kuin meidän tuotos.
Ei mitää paineistettuja kaasareita, se o vaa turhaa brassailua. Iha riittävästi se kulki tollasenaankin, mitattiin 160+kmh keskinopeuksia lentokentäl, noin 30hp, ahtopaineet yli 1k, siis manaatti! Miten lie joku isokokonen piikki menis, salettii ainaki turvallisemmin. Vaikka 0,5kilon paineilla.
Kovasti siinä on säätämistä, ja kyl siihen tonni ainaki menee rahaa että saa toimimaan, ja toinen tonni että saa kestämään, kaikki pitää käytännös uusia takoks... Tästä on kyl aikaa 13v kun se tehtiin, eikä projekti ollut mun vaan kaverin. Se tekeen nykyään ammatikseen Audi jne. turbovirei omassa virifirmassaan. Hyvin yksinkertaista hommaa, kun osaa.
Remmiahtaminen ei ole yksinkertaista. Kuten tuosta yhestä mankiprojektista näkee. Tosin Whipplechargerilta on olemassa sellanen maitopurkin kokonen remmiahdin hyllystä, tilauksesta pienempiä (ei ite tarvi sorvaa ahdinta). Ei tarvi huolehtia edes öljyn kierrosta, koska se on sisäänrakennettu. uus maksaa 1k¤ -> Ja se on viel ruuviahdin, eikä paska ROOTS-ahdin niiku tossa mankissa
Roots-ahtimen hukkaprosentti on jopa 90% verrattuna ruuviahtimeen (ruotsalainen keksintö), eli ruuviahdin voi siis olla parhaimmillaan 10x pienempi fyysisesti kuin Roots jotta saadaan sama ahtopaine.
EDIT:
http://www.whipplesuperchargers.com/default.asp
Tässä vähän juttua... saa vetää herneen nenään.