Off-road mopoilu

Niitten pitäs tulla jonkin ajan päästä, mulla ei ainakaan taida heti tulla ne vaihtoehdot siihe näkyville

Voisimpa itekki jättää huomenna hondan talliin ja käyvä kuvaa mopoenskaa! Melko mielenkiintosta tuo varmaa on rossin jälkeen

Nyt on tullut vaihteeksi rällättyä Samurailla metikössä. Kyllä tuo hakkaa pösön nopeudessa ja kiihtyvyydessä 100-0, mutta en tiedä onko se loppujen lopuksi niin paljoa hauskempaa. Ajaminen on aika huteraa kun ohjauslaakerit jumalattoman väljät, etujarru ei toimi ja jousitus on niin syvältä kuin vaan voi olla. Traktorimainen vääntö on tietenkin hyvä juttu ja ajamisesta tulee paljon helpompaa kun jaksaa vääntää, ehkä liiankin helppoa. Pösössä on sentään jyrkässä ylämäessä haastetta, kun pitää mennä juuri sopivalla vaihteella. Tosin pösössä on varsinkin runko suorastaan liioiteltuja nuihin 55 huippuihin nähden. Olisi kunnon putkirunko niin painoa lähtis luultavasti yli 10 kg pois ja sen kyllä huomaisi. Tuo palkkirunko ja 100 kg:n paino on hieman liikaa ja huomaa kyllä kiihtyvyydessä ja käsittelyn raskaudessa. Ei se enduro mopolla koskaan mistään hauskimmasta päästä ole, mutta kyllä itse ainakin tykkään ajaa mopolla tuollaisia kapeita metsäpolkuja joissa on paljon korkeusvaihteluita, huiput ei lopu kesken ja kerrankin tuntuu kuin mopolla pääsisi "liian lujaa"

Kävin tossa smotoilla vähän "enskailemassa" kapeita metsäpolkuja ja hietikkoa pitkin menemään vaan, väännöt riitti hyvin metikössäkin mutta pidot ei kerran oli lähellä etten ottanu kontaktia maan kanssa, kun huomasin et eessä on oja..lukkojarrutus => ainoa oikea jarrutus..sivuttai vaan siitä ja säikähdyksellä selvisin mut hauskaa oli

joltsu kirjoitti:huiput ei lopu kesken ja kerrankin tuntuu kuin mopolla pääsisi "liian lujaa"

Täysin sama juttu täällä

Eilen tuli käytyä kyllä varmaan paras enskareissu koskaan mopolla, kerrankin jotain eriä kuin metsäautoteillä rälläilyä. Palezun kanssa lähdettiin etsimään uusia reittejä, minä ajoin tietenkin pösöllä ja Palezu samurailla. Löydettiin uusi polku, jota sitten lähdettiin seuraamaan. Tämä vaihe oli aika perseestä ajaa, hirveän kivikkoista eikä vauhtia kehdannut nostaa kovin korkeaksi. Minulla hidasti eniten väännön puute, piti ajaa suurimman osan ajasta ykkösellä, kun kakkosella ei hirveän hyvin pysty matelemaan (vakioputkella pystyi, muttei Enoxilla) ja Palezun piti varoa öljypohjaa, kun ei ole pohjapanssaria. Tuo polku ei onneksi ollut kovin pitkä ja pian pääsimmekin metsäautotiellä, joka meni yllättäen suon läpi. Päätettiin sitten ajaa tuon suon yli, kun ei se kovin pitkään jatkunut ja ei se kovin märkä ollut. Helposti siitä yli päästiinkin, vain kerran piti jäädä työnteleen ja sekin sen takia kun suon alla oli piilossa kanto ja ajoin siihen Ilmeisesti joku oli käynyt jollain isommalla vehkeellä päristeleen tuolla, kun oli tosi syvät urat siinä suossa, selvästi jonkun kaksipyöräisen jälkiä Suon jälkeen tuli erittäin kapea, osittain umpeen kasvanut polku. Ainoa haastava kohta oli kun piti ylittää puunrunko, eturengas meni yli, mutta sitten jäi pohjasta kiinni. Ei mennyt millään yli ajamalla, piti nostaa. Loppupolku olikin sitten niin vittumaista, hirveästi pajukkoa polun reunoilla joihin tanko ja kypärä tahtoivat takertua koko ajan. Sitten sekin loppui, eteen tuli hyväkuntoinen hiekkatie joka vei jonkun maatilan ohi asfalttitielle. Takaisin mentiin samaa reittiä, sujui paremmin kun oli jo jotain kokemusta miten suon yli ajetaan ja puu ylitetään, puun yli pääsikin suoraan ajamalla kun otti vähän enemmän vauhtia Tosin pari kertaa ajettiin harhaan paluumatkalla, kun koskaan aiemmin ei oltu tuolla käyty. Mopo oli kyllä ihanan näköinen kun päästiin suolta pois, sentin kerros kaiken maailman moskaa takahaarukan päällä, underissa ja vähän joka paikassa Seuraavalla kerralla pitää ottaa kyllä kypäräkamera mukaan