Elikkäs uskollinen testihumma nimeltä Drifteri-PV tuli laiteltua käymään RE85:lla. Ensimmäisenä piti pohtia tuota öljyjen sekoittuvuutta. Testiin otettiin Castrol Power1 Racing aka. entinen TTS, Shell Advance Racing M 30 (Raisun vakioöljy) ja Kärkkäisen 7,5€/l kustantava RC-käyttöön tarkoitettu risiiniöljy. Sekoitustesteissä selvisi että Power1 oli luirua ja sekoittaessa meni hyvin pieniksi pisaroiksi samalla samentaen koko seoksen. Parin minuutin jälkeen suurin osa öljystä oli jo tippunut purkin pohjalle ja loppu seos jäi sameaksi. Racing M oli jähmeämpää kuin edellinen ja vaati sekoittuakseen hetken hölskyttelyä (huomattavasti enemmän kuin esim. TTS bensan kanssa). Seos muuttui kirkkaaksi ja RE85:sen punainen väriaine hävisi mystisesti, öljyprosentti oli aika suuri testissä tosin... Lopuksi testiin Kärkkäisen rissa. Se oli aika siirappia ja vaati hetken sekoittelua. Väriaine hävisi taas ja seos oli hieman sameahkoa, mutta homogeenista.
TTS sakanneena:
Racing M vasemmalla ja Kärkkäisen rissa oikealla, ei sakannut pohjalle mitään 1vrk testissä:
Päädyttiin sitten käyttämään Racing M öljyä, koskapa hyvät kokemukset ja kirkkaampi koe-erä. Pienemmällä öljyprosentilla (3,5%) ekobensan väriaine ei ottanut hävitäkseen, mutta vaati kohtalaisen hölskyttelyn sekoittuakseen.
Settinä seuraavat:
-Uusvaluinen P+, pakoa viilattu ja m-helmaa lyhennetty n. 5mm
-Kansi valtavalla squish ratiolla ja pienellä palotilalla, squishvälys millejä
-20PHBG
-B8ES
-Luhao
-Sytkä missä sattuu kun kiilaura paskana
Ensin otettiin dynossa bensalla vertailuvedot ja vähän lämpöjä kannen kyljestä ja alkukäyrän pinnasta. Infrapunamittari sekosi aina kun mopo oli käynnissä, joten lukemat otettiin sammutettuna. RE85:sta varten tankki tyhjäksi ja virtaamaltaan 30% suurempi suutin sisään. Tarkkoja laskuja oli turha tehdä, koskapa ekobensa ei ole kovin tasalaatuista pitoisuuksiltaan. Pääsuutin vaihtui 98->112, neula nousi kahdella pykälällä ja ryyppy oli päällä. Seosruuvia tuli myös pyöriteltyä.
Mopo lähti nätisti polkemalla käyntiin, kierrokset leijailivat hieman kun isompia TK-suuttimia ei ollut tarjolla. Ensitesteissä kävi ilmi että yläkierroksilla oli rötäämistä, tehokäyrä mukaili aikalailla bensaversiota tehokuopan hieman tasoittuessa ja yläkierrosten jäädessä vajaaksi. Siitä sitten alkoi laihentaminen. Lopulta hyviksi säädöiksi osoittautui 105 pääsuutin ja ryyppy päällä (pienemmillä kaasunavaumilla säädöt paremmat ryypyllä). Tähän väliin vähän vertailua: Bensa antoi 4. ja 6. vedolla hieman paremmin tehoja, sille ei ole haettu säätöjä aivan nappiin dynossa, RE85 antoi parhaiten tehoja 2. vedoilla molemmissa testisarjoissa (6 vetoa/testi). Jälkimmäisessä testissä kone oli ajettu tahallaan aika kuumaksi, tuloksena tehoalueen siirtyminen yläkierrospainotteisemmaksi.
Tulppa oli elektrodin mukaan liian kuuma, väri oli aika jännä normaaliin verrattuna:
Bensan lämmöt
3. vedon jälkeen: Kannen kylki 105C; alkukäyrä 300C
6. vedon jälkeen: Kannen kylki ---; alkukäyrä 306C
RE85 eka testi
3. vedon jälkeen: Kannen kylki 59C; alkukäyrä 320C
6. vedon jälkeen: Kannen kylki 90C; alkukäyrä 367C
RE85 toinen testi kuumahkona
3. vedon jälkeen: Kannen kylki 75C; alkukäyrä 360C
6. vedon jälkeen: Kannen kylki 98C; alkukäyrä 350C
Kuten datasta huomaa, niin lämpömittauksissa on heittoja, kyseessä enimmäkseen menetelmävirhe. Eroja voi kuitenkin huomata ja voi niistä jotain päätelläkin. Ultimaattisella lisärääkillä RE85:lla ja 112 suuttimella kannen lämpö nousi 135C:een alkukäyrän ollessa 335C. Jäähdytyspuhallusta ei ollut lainkaan käytössä, takarengas lämpeni parhaimmillaan 20C:een ja jarrurumpu lähes 120C:een. Kaasarin lämpö pysyi RE85:lla 15-20C tuntumassa.
Lopulta vuorossa oli käytännön testi. Kylmänä konetta sai hetken potkia tulille, mutta käynnistyttyään pelasi hyvin. Ero bensaan tuntui myös persdynossa ja täyskaasun sai lykätä jo hyvin pienillä kierroksilla. Kone veti lähes traktorimaisesti hyvin pienillä kierroksilla ja vaihteita sai lätkiä ihan miten sattuu ilman hyytymisiä. Myös osakaasulla kone veti hyvin nöyrästi, ilman räkimisiä tai booailuja. Kone ei lämmennyt kovinkaan kuumaksi eikä kone/tulppa mennyt tukkoon älyttömästä alakierrospärräämisestä huolimatta (kuten rissan kanssa on yleensä tapana). Kaikistellen ajettavuus muuttui aika dieselimäiseksi, paremmaksi.
Vähän videontynkää, dynoa ja ajoa:
Että semmoinen reportaasi. Valitettavasti sytkää ei päästy säätämään kun ulosvetäjä hukassa. Sytkän säädöllä voisi olla parannuksia luvassa. Nakutusta ei havaittu.
Spekulointia, keskustelua?