Vähemmistölajihan tää on, ei yleisestä mielipiteestä tuu kun paha mieli. Ja varmasti pysyykin vähemmistön lajina. Ei mee nähdäkseni edes mitenkään romantisoinnin puolelle jos sanoo että lajin (mx/enduro) vaatima uhrautuminen ajankäytön, varallisuuden ja terveyden kannalta on niin suuri että siihen todella harva rupeaa. Onhan tää touhu nyt järjellä miettien ihan typerää.
Itse oon vauhdiltani kotiradalla käteen sopivalla pyörällä hyvänä päivänä B:n kärjen tasolla, huonona päivänä vieraalla radalla pyörän kanssa taistellessa siellä häntäpäässä. Ikää 18 vuotta ja lähestulkoon kaikki mitä ikinä on tienannu on menny suoraan lajiin. Sillä kaikella on saanut noin 50h treeniä/kausi jolla ei luonnollisesti oo kisoissa ehtinyt mihinkään ja ajokunto ei oo ikinä ollut riittävä. Loukkaantuneena nyt en oo ollut yhteensäkään kun muutaman kuukauden, potentiaalia tilanteilla kyllä ollut tietty monesti niinkun jokasella muullakin harrastajalla. Mutta kyllä sitä silti tekis saman uudestaan. Pirun harva siihen rupeaa jos voi elää "normaalisti" ja olla ihan tyytyväinen. Ja ei kai sitä kaipaa sellasta mitä ei oo kokenut.
Itse en suurimmalta osin pidä ollenkaan siitä jengistä mitä crossivarikolla on, se kokoomusnuorten Segwaylla ajelu flexfit lippikset ja 200€ aurinkolasit päässä on jotenkin niin kaukana kaikista realiteeteista (ja sitä jengiä varsinkin kisapäivänä jumalauta on niin paljon ettei meinaa duunarinpoika uskoo), mutta ite ajaminen vetää aina takasin. Nyt on 6vkoa taukoa ja pää melkolailla hajoomispisteessä kun ei pääse radalle purkamaan mitään. Kroppa muistuttelee kaatumisista aina kun on hereillä niinkun muillakin mutta kyllä mä silti näkisin että laji antaa enemmän kun ottaa. Sitten jos kattoo vaikka ihan omaa perhettä ja suurinta osaa kaveripiiristä niin kukaan ei nää samalla tavalla, kyllä crossi/enskakuski vähän hylkiö kai aina tulee olemaan.