Veti kyllä hiljaseks. Henkilökohtasesti en tuntenut Mikaa, mutta tippa tulee linssiin jokatapauksessa. Todella surkea päivä. En tule unohtamaan ikinä niitä reissuja kun jännättiin enduron MM-kisoissa kesällä 2009. Niitä hetkiä kun herättiin aamusta seuraamaan pätkille Aholan ja muiden suomalaisten kisaa. Ne oli helkkarin lämpimiä päiviä. Hiki hatussa siirryttiin aina seuraavalle pätkälle jännittämään. Oli hieno tapahtuma, hieno reissu, enkä varmasti unohda sitä ikinä. Aholan muistoa kunnioittaen. Siinä kaverissa oli sitä aitoa urheiluhenkeä! Aholaa saan kiittää myös tämän hienon lajin pariin ohjaamisesta ja elämäni menettämisestä siihen, mutta päivääkään en kadu!