Ja oleellisinta varmaan ennemmin on se treenin progressiivisuus kun harjoituskerrat tai -tavat. Eli alottaa rauhassa ja kiristä pikkuhiljaa. Välillä pitää vaikka viikon lepoo jos tuntuu ettei meinaa kroppa palautua ja muutenkin vaihtelee vähän sitä treeniä, kokeilee välillä jotain uutta. Torjuu tehokkaasti sitä ylirasitusta.
Talvella on huomattavasti mukavampi kyllä treenata kun ei yleensä oo paikat kaatuilun jäljiltä ruhjeilla/rikki.
Ja sitten kun treenimääriä oikeesti nostetaan koviks niin ravinto täytyy olla kohdallaan, venyttelyt ym. just ja sitä untakin täytyy saada vähän eri lailla. Tasapainon hakemistahan se on.
Itse en oo koskaan oikein onnistunut sovittaan ajohommia ja kuntotreeniä kun yleensä saanut laittaa pyörää ja käydä duunissa samaan aikaan, parhaimmillaan koulu siihen päälle, jäänyt aina lepo liian vähälle ja sitten tullut melkein enemmän takapakkia. Nyt ei oo omaa mopoo eli ei tuu säännöllisesti ajettua, vetänyt kumminkin 3krt/viikko sali nimenomaan näitä perus voimaharjotuksia 5x5 ja lenkkiä miten jaksaa, 2-3krt. viikko. Sujuu vähän pidempikin erä (mitä faijan pyörällä käyny vetämässä) pikkusen eri lailla kun kesällä kun "tosissaan" treenattiin. Lepo on vaan niin tolkuttomasti tärkeempi kun ne oksennustreenit.
Niin ja vapaan tyylin hiihto on ollu aika hyvän tuntunen treeni, siinä vaan alkaa se suksien jatkuva voitelu vituttamaan.