Crossia ajan, mutta kyllä ne samat jutut sopii sinne mettäänki.
Mun ajoa on auttanu tänä kesänä tosi paljon ajon miettiminen ennen ajoa, ajon aikana ja sen jälkeen. Mikä meni vikaan ja miten voisi parantaa tai mitä voisi kokeilla parannukseksi. Mikä oli hyvää ja missä onnistui hyvin. Missä kohdassa olis helppoa ottaa kymmenys tai kaks pois jne. Oon kirjottanu ihan ajopäiväkirjaan erillisiä kommentteja itelleni, että voin kerrata aina välillä niitä. Natikoita oon koittanu myös katella ja ottaa vähän mallia kovista jätkistä.
Toi ajon aikana ajatteleminen (vrt. ympäriinsä ajelu) ja esim. yhden tai kahden kehityskohteen valitseminen tekniikasta esim. "katso pidemmälle", "avaa kaasu tasasesti", "purista jaloilla", "kyynärpäät ylös" yms. hokemalla (pään sisällä tai ääneen) on auttanu paljon ja tekniikat on iskostunu entistä paremmin päähän ja vauhtia on tullu lisää.
Hyvä keino, joka tarttui mukaan kitaran soitosta, on se että opettelee harjoittelemaan asiat ensin todella hitaasti niin, että esim. riffin tai lickin saa soitettua varmasti oikein joka kerta ja sitten vasta lisää vauhtia. Tällä tapaa huomaa helposti, että asiat jäävät aika helposti lihasmuistiin ja homma tulee tehtyä automaattisesti joko täysin tai ainakin lähes oikein kovemmallakin vauhdilla. Aina kun mokaa, pitää taas hidastaa ja aloittaa joko alusta tai edelliseltä tasolta. Ja tämä vaan sovellettuna crossiin. Esim. yhtä mutkaa hinkatessa pyrkii varmaan ja tasaiseen mutkan ajoon jopa todella hitaalla vauhdilla ja sitten lisää vauhtia, kun menee esim. 3 kertaa putkeen täydellisesti. Välillä tää on tietty vähän tylsä keino, mutta toimii.
Eräs toinen keino, jolla oon koittanu saada mutkavauhtia kovemmaks on se, että oon vaan rullannu rauhallisesti mutkaan sisään välittämättä jarrutuksen tehokkuudesta ja sisääntulovauhdin kovuudesta ja koittanu joka kerta kallistaa pyörää enemmän ja enemmän sisään tullessa. Samalla oon myös koittanut seistä sisääntulossa mahdollisimman pitkälle ja joskus tuleekin seistyä niin pitkään, ettei enää ole fiksuakaan istua, vaan tuleekin ajettua tapeilta koko mutka. Tietysti lisäkallistus vaatii kovemman vauhdin, että pysyy pystyssä, joten vauhti kasvaa ihan huomaamatta, kun rullaa joka kerta mutkaan pikkusen kovempaa, mutta silti vain kevyesti jarruttaen niin, että pyörä on sisään tullessa täysin hallinnassa ja tietää ettei mikään pääse yllättämään. Tässä on tietty myös tärkeetä muistaa kattoa aina vaan pidemmälle eteenpäin.
Esimerkkinä oma ajatuksenkulku kurvissa, jossa on sisääntullessa pieni kumpu.
Sisääntulosta:
1.Rauhassa rullaus seisten
2.Katse ja kyynärpäät ylös ja jaloilla pyörästä kiinni
3.Kallista
4.Älä istu ennen kumpua
5.Jalka ylös (ja pidä se siellä (Ja purista sillä!))
6.Katse loppukurviin ja tasanen kaasun avaus. (Siinä vaiheessa, kun tietää, ettei sitä tarviste enää höllätä ollenkaan ennen seuraavaa hyppyriä tai mutkaa).
7.Katse mahdollisimman kauas suoralle
Tuon koko ketjun käyn siis läpi yhden mutkan aikana johon menee se 2-5 sekuntia kurvista riippuen. Tietysti eri mutkiin saattaa tarvita jotain muita ajatus ketjuja, koska kaikki ovat pikkusen erilaisia, mutta tätä intensiivistä ajatteluketju hommaa oonki käyttäny eniten silloin, kun olen ajanut lyhennettyä lenkkiä.
Ja tällasia koitan aina välillä kehitellä päässäni kun keksin ajossa jotain parannettavaa.
Mentaalinen harjottelu tuntuu myös välillä toimivan. Eli ajattelee jotain tiettyä radan kohtaa ja sitä miten se pitäisi ajaa ja kertaa samaa muutamia kertoja vaikka nukkumaan mennessä.
Vauhtia tulee myös aika hyvin lisää niin, kun yrittää aina välillä pitää kaasun vähän pidempään ja enemmän auki pakolla, vaikka vähän meinaa pelottaa. Eli sitä oman rajan hetkellistä puskemista. Ei aikaakaan kun tuleekin jo tehtyä joka kerta niin kuin aikaisemmin "limitillä" ja sitten se limitti onkin jo pikkusen korkeemmalla. Esteisiin rohkeasti hyökkääminen auttaa vauhdin kasvamista todella paljon kun huomaa, että joka paikkaan voikin tulla paljon kovempaa, kuin mitä luuli.
Uusien ajolinjojen keksiminen auttaa myös aika paljon ja on myös aika hauskaa, kun huomaa kuinka putkiaivoja kaikki muut on olleet ajaessaan yhtä ja samaa linjaa koko päivän. Kello ei ehkä muutamalla ekalla kerralla tykkää, mutta kun saa pikkusen vallin tehtyä niin pääsee monesti ajamaan ihan tasasta rataa. Hyvinkäälläkin viikko sitten oli entisen kamelin jälkeen yksi pattinen iso valli jota kaikki oli ajanu ja vallin oikealla puolella oli n. 3m levee silee pätkä, johon kukaan ei ollut viitsinyt ajaa, koska siellä ei ollut vallia, vaikka radan reunavallia pystyi loppumutkasta käyttämään vallina.
Jos aikaa on viikossa sen verran, että voi käydä kovalla juoksu tai pyörä lenkillä niin se kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan "ohjelmaan". Itselläni treenisetin pituus venyi kesän ensimmäisen lenkin jälkeen n. 5min.
Tsiisus, mikä raamattu tuli kirjotettua! Lukeekohan tätä viestiä edes kukaan?
Kirjoittanut enskapena » 10.6.2013 15:21
, loogista kylläkin.
hyviä vinkkejä tuli, osa oli tuttua mutta paljon oli uuttakin, kiitoksia vaan kaikille vastanneille.
