Pistänpä myös lusikkani tähän soppaan, hyvien argumenttien jatkoksi toivottavasti (ainakin toisten mielestä) lisää hyviä argumenttejä.
Sillähän noiden pyörien todellinen arvo, eli mitä niistä sitten oikeasti saa (eikä mitä nettimotossa pyydellään ja kukaan ei edes kysy), putoaa kaudessa lähes puoleen uudesta, kun alkaa oleen yks sun toinen koneen osa jo vaihtokunnossa. Ja melkeinpä saman hinnan saa 80-100h krossia ajetusta kuin 20-50h puunkierrossa olleesta, vaikka toiseen pitäis pikinmiten ottaa koen paloiksi pöydälle ja toisella vois puunkiertoo ajaa vaikka 100h lisää edes katsomatta, siis pikkuluokan pyörissä. Kay kuten OA:lle että yks liike ensin paskoo yhden homman/jättää vaihtamatta kriittisen loppuun jo ajetun osan, sitten tulee oma moka ja kun kaikki on viimein laitettu uusiksi niin tiedä onko joku valuosa jo sen verran väsynyt että antautuu vai mitä, ja 40h -> poks. Eli juurikin niin että harrastaja ostaa pyörän ja sitten se laukee käsiin. Sylinterikin voi olla ihan loppu jos männänvaihtoväliä on venytetty. Eikä todellisia tunteja tiedä kukaan. Toisaalta taas pikkunelarillakin voi olla 400h ajettu, osia vaihdeltu koko ajan ajallaan ja jopa kampurakin vielä orkkis, eikä mitään miinaa seuraavalle omistajalle.
Miksi ihmeessä siis kukaan ostaisi 150-200h ajettua krossipyörää, tai mitään pyörää, minkä historia ei ole tiedossa? Etenkään jotain muka ihan vähän ajettua vuosia vanhaa, joka on kiertänyt jo useammalla omistajallakin? Se on vaan fakta että voi saada joko täyttä paskaa tai helmee.
Jos nyt sitten ajatellaan erikseen enduroa ja krossia, kuten pitää tehdä, koska kuluminen siellä kriittisimmässä eli moottorissa on niin eri asia, tuo 150-200h pätee enduroon kun taas krossissa samassa pyörässä on varmasti jo kampurakin vaihdettu kerran-pari ainakin. Eli pelkät tunnit ei kerro mitään, toistan taas itseäni, mitatkaa niitä bensalitroja. Olen sen useamman pyörän kanssa havainnut parhaaksi kriteeriksi määrittää milloin pitää tehdä ja mitä. Tottakai jos ajo on samalla kuskilla samanlaista ajoa ja aina kaasari hyvin säädöissä, voi tuijottaa suoraan tunteihinkin. Mutta tunti ja tunti on ihan eri asia lajista riippuen.
Ison 2T:n remppa tulee puunkiertoendurossakin siellä 300h vaikka olis mitä nössöttelyajoa, ei siinä paljoa eroa ole isoon nelariin. Mutta kun eräillä eurooppalaisilla nelareilla ajetaan sellaista ajoa 400-500h ennen tarvetta avata kone, on 250-300cc 2T vaihdettu jo mäntä 1-2 kertaa ja jos on säädöt olleet laihalla, tehty myös kampura, uusittu myös petarit. Ja taas saa kaiken jakaa ainakin kahdella kun A:n kärki ajaa vs. harrastelijat. Hiukan vedän kyllä kotiin päin nelarien suuntaan, kun 2T:ssä on tullut tutuksi riskit, pieni epäonni ja mitätön hasardi, vähän kaasari jäätää ja tehdään remonttia. Lisäksi 2T:ssa menee niitä prkl paisareita. Jos oikeasti lasketaan koneremonttia, 2T:n siinä uusi paisari ja läppis kun nelariin venttiilit ja nokkaketjua, eiköhän se iso nelari halvemmaksi kaiken kaikkiaan tule.
Itse en ole ikinä tullut millään lailla juttuun minkään isomman 2T:n kanssa, alakierroksilla ne on olleet pääsääntösesti mukavia ajella, mutta kun väännätät menemään ja sitten läppä aukee niin narut venyy ja mennään hetken aikaa ihan mihin sattuu. 2-satku gassi oli koneeltaan poikkeus, tasainen kuin mikä - ja niin tehoton että tuntui kuin katuendurolla ajaisi. Pienellä säädöllä tuli tehoa vähän lisää, tasaisuus hävisi, silti se oli kuin katuendurolla ajaisi. Eli jokseenkin paska maku jäänyt kaikista, 3-satku temmi vähän säysennettynä samoin kuin 3-satku kotari olleet koneeltaan lähellä.
Pikkunelareita on ollut jokaista merkkiä, muutamia useampikin. Niistä parhaissa on ollut erinomainen moottori ja remppavälikin varsin pitkä vs. huonoimmat, paras valinta enduroon. Mutta oma-takavalo-näkyy nykerryksestä olen saanut tarpeekseni, nopea kivikko on lempitietty ja hiekkapatit sen vastakohta, spoori menettelee kunhan ei ole mutaspooria. Pellollakin on pirun kiva rällätä, samoin pienimpiä hiekkateitä, kärryteitä yms. Siispä valinta oli 450cc, nyt on n. 450km sillä ajettu ja vain paranee jokaisella ajokerralla - niin pyörä kuin käsittelykin, alkaa menemään kaaliin että ei voi vaan roiskasta kaasua kerrasta auki joka tilanteessa. Kaanaaseen en kerinnyt tänä syksynä, mutta sekin on varmasti kivaa tällä. Kesällä tuli hypättyä toistaseks isoin hyndä yli, 650cc tuunatulla matkaenskalla - silloin koin valaistuksen, ei pikkupyöriä enää mulle! Aloin miettimään 450cc krossia rinnalle. Niin paljon helpotti kun reserviä oli, pystyi kerrankin vielä viime metreillä ennen nokkaa ottamaan ne loput lentometrit, määräämään mihin laskeutuu. Ja sen vehkeen runko oli niin vetelä, että jos olisi osunut yhtään muuta kuin täydellisesti alastuloon, olis singottu ihan miten ja minne sattuu. Päädyin sitten kuintekin yhdistämään kaksi pyörää, eli mun 450 ruutta ei jää ihan kisaenskaksi vaan varustelen sen reissukelpoiseksi. Silti se on kevyt ja helppo ajaa krossiradallakin vs. toi viime kesänen lehmä. 15-20tkm meinaan päästä ennen kuin konetta avaan, huoltaa sen mukaan. Tuommonen iso nelari tarkalla ruiskulla tarjoo kyllä sellasia elämyksiä mihin ei muilla pyörillä pääse, tiedä vaikka seuraava olis 510. Ja kun tekee mieli riepottaa, kaivan hallin peränurkasta 100cc temmin esiin, ei tarvii kauaa kun taas iso pyörä tuntuu maailman parhaalta laitteelta ;D
Kirjoittanut wolvie » 2.12.2011 8:55
2T vs. 4T vs. sähkömopo
