Makkke kirjoitti:Noniin joku varmaan jo vastannut samantyyppiseen viestiin aiemminkin, mutta tarvis uutta pyörää puunkiertoon. Vaihtoehtoina olen pitänyt 250-300 2t taikka 250cc 4t. Kummalla on helpompaa ajella harraste-enduroa ja välillä vähän rääsästä mettäteitä pitkin? Piikkisellä kun tullut ennen ajeltua metässä niin melko hullusti saa välillä huudattaa jos meinaa päästä ripeesti eteenpän. Mutta eikös 300cc 2t väännä jo melko samaa luokkaa kuin 250cc nelarikin? Ei tarvis niin urkuauki vedellä ja liito-oravatkin säästyy sydänkohtauksilta
Tällä hetkellä vaaka kallistumassa kovin 2t puoleen edullisuuden suhteen ja sitä saa aina tarvittaessa ite rempattua, ei viittis alkaa opettelemaan 4t huoltoa ja anatomiaa näin arvokkailla vehkeillä..
Kuinkas paljon olet aikasemmin ajellut? Itse olen ajellut noin 10 vuotta sekalaista ajoa. Trialia kilpaa, enskaa harrastuksena jne. Ja siltikin vielä uskallan väittää että pääsen piikkisellä endurolla kovempaa metsässä kuin tuolla nykyisellä gg ec300:lla.
Muutamia 2502T enduroita ajaneena/omistaneena vie tuo gg kyllä voiton joka suhteessa verraten puolikkaaseen, voimaa tulee molemmista kyllä ihan tarpeeksi nopeellakin pätkällä. Mutta ec300 tarjoaa sitä oikeastaan läpi kierrosalueen, ja täten helpottaa todella paljon pitkät nousut ja nopeat tilanteen vaihtelut kun ei tarvitse arpoa vaihteita. Ei sitä laatikkoa tarvitse kelata läpi puolikkaallakaan, mutta silti ihan täysin eri laite kaikinpuolin.
Tänä kesänä/syksynä ei ole yksinkertaisesti vaan kerennyt ajamaan, mutta eilen tuli käytyä hieman ajelemassa ja ottamassa tuntua tähän touhuun pitkästä aikaa. Löysin todella jyrkän ja pitkän savipohjaisen mäen ja sitä muutaman kerran ajelin alas että sain vähän pohjaa tamppaantumaan ja sitten oli aika kokeilla ylös. Ensin 2 vaihteella "luukku auki" tyylillä ylös, ei mitään ongelmaa, sama kolmosella, nelosella sekä vitosella. Tämän jälkeen oli aika kokeilla samaa mäkeä kaverin 250exc kotarilla, hieman eka otin tuntoa urilla ennen mäkeä. Ja hyvin tuntui vetävän, sitten mäkeä kokeilemaan-> kakkosella nätisti ylös, kolmosella sama juttu. Nelosella todellakin huomasi vasta koneiden järkyttävän eron, ei vaan jaksa nousta ja puutui keskelle mäkeä eikä tilannetta enään saanut korjattua ja sinne jäi.
Monet mäet tosiaan menee vaihteella kun vaihteella, jos niihin pääsee ottamaan vauhtia. Mutta tuo kyseinen mäki oli sen verran montulla alusta että ei siihen hirveän kovaa uskaltanut ajaa, kun tuntui tuollakin nopeudella olevan jo kädet kovilla alussa. Joten 300cc:n tarjosi kuitenkin loppupeleissä niin paljon enemmän voimaa läpi kierrosalueen, että se jaksoi herätä suht alhaalta ja pitää kierrokset hyvällä tehoalueella läpi mäen jopa pari isommilla vaihteilla.
Välitykset molemmissa laitteissa on persetuntumalla samaa luokkaa, pieniä eroja toki voi olla.
Tuo vanha enduroksi muutettu kx250 oli hyvä kyllä ajaa boorissakin, mutta ongelmana tosiaan oli stumppaaminen ja tämä syö aikaa&hermoja sen verran että oli viimeinen crossi mitä minulle endurokäyttöön tulee.