Pikkasen toi lauantain sade musersi meikäläistä ja tänään kun tuli vielä omassa treenissä vettä kun ämpäristä niin usko meni tohon hommaan.
Mutta oli kyllä hyvä fiilis, kun tossa finaalissa vihdoin Harri ja muutkin kuljettajat pystyi hyödyntämään noita juttuja joita velipojan kanssa tohon radalle suunniteltiin. Viime keskiviikkona kun tultiin ekaa kertaa itse rataa katsomaan (oltiin vaan laitettu ratakuva ja sivuprofiilit meilissä ja selitetty puhelimessa) kaikki hyppyrit ja röykyt oli liian jyrkkiä ja teräviä juuresta, joka vei sitten vauhdin koko hommasta, eikä niitä ollut mahdollista vetää kuin yhdellä tavalla. Lauantaina rata oli jo aika hyvä ekassa MXA alkuerässä, mutta sitten sade pilasi kaiken. Tän päivän finaaliin sitten noi rytmisuorat vihdoin ja viimein oli tarpeeksi loivat ja pyöreät, jotta niitä pystyi hyppimään eri tavoin ja esim. juurikin triplaamaan siihen kolmosväliin ja siitä suoraan pöydän päälle. Hyvää oppia ja uskoa tuli taas tohon radan suunnitteluhommaan lisää ja toivottavasti Lahdessa taas saa tahtonsa läpi kaivurimiehille vähän helpommin.
Huikeat propsit koko TMK:lle kovasta työstä ja toivottavasti ei tullut liikaa takkiin ja saataisiin kisalle jatkoa ensi vuonna. Mukavaa oli myös, että musapuolelta löytyi bassoakin ja soittolista oli monipuolinen.
Sen verran vielä, että radallisesti ja kisallisesti oltiin kyllä lähimpänä jenkkimeininkiä kuin ikinä, ainoastaan stadioni, 60 000 katsojaa, iltavalaistus ja pyrot puuttui.