No mä oon aina ihmetelly miten porukka selittää tapeilta ajamisen käyvän jalkojen päälle, kun ittellä ei ole jalkojen kans ollu tapeilta ajaessa ikinä muuta ongelmaa kuin kahtena ekana keväänä lumispoorilyllerrysten jälkeen n. 1,5h yhtäjaksoisen (ei tauon taukoa) kohdalla kipeytymistä polvissä. Käsiin kyllä ottaa, sitä enempi mitä ylisuuri peli alla on, mutta ei jalkoihin. Oltiin just 4vrk Saarenmaalla ja reisien loppumista valitteli aika moni, mulla ei samoissa lihaksissa edes tuntunu koko aikana. Ainoo ero siinä porukassa ja ylipäänsäkin aina kun moista keskustelua viriää, on fillarienduro. Eli mä harrastan sitä, enkä tiedä ketään joka harrastais ja mopon päällä jalat väsyis. Vaikka toiset käy puntilla ja minä en, mun jalat ei ryydy. Toinen ero on toki sekin, että olen alusta asti harrastusta ajanut enempi tapilta kuin muut, eli jalat on varmasti vahvistunu siinä ohessa lisää. Mutta kun ongelmia ei ole ollut alkuunkaan, väitän kivikoiden, mäkien, kallioiden jopa kylki edellä ylöspäin pompottelun fillarilla antaneen sen pohjan. Trial'n ajamisessa, kuulemma, tyypillisesti aloittelijoilla ei riitä voima eikä nopeus jaloissa. Mulla riitti, ainakin se nopeus ja kestävyys, voima vai massa, sitä en osaa sanoa, ei. Mutta uskallan väittää, että kun maastofillarilla ajat edes kerran viikossa sen enskalenkin läpi, alkaa helposttaa mopoilussa nopeesti. Käy alkuun aika pahasti reisille sutasut, opitpa samalla haltsaamaan pitoa ja milloin sit mopolla annat kaasua, eli se trial-miesten "pitää tietää missä takapyörä milloinkin menee".