Jonkin aikaa tätä varsin verkkaisesti päivittyvää keskustelua seurattuani päätin nyt itsekin avautua tänne;
Eli hommasin tuossa elokuulla leikkikaluksi tuollaisen 250 -89 geesin. Pyörä ei ulkoisesti vaikuttanut erityisen hyväkuntoiselta, mutta myyjä kehui tekniikkaa niin hyväksi, että pitkän tinkimisen jälkeen kaupat tuli. Ihastuin heti välittömästi pyörän raakaan vetoon, jollaista en aikaisemmin ollut kokenut. Toki minulla on jo alle mopoiän ollut aina isopyöräinen "maasto"-kulkine, joten hyvin pian pääsin sinuiksi kotarin kanssa.
Mutta sitä leikkiä ei kauaa kestänyt; jo kuuden päivän päästä kone laukesi, tarkemmin ottaen männän päästä pakoaukon puolelta lohkesi pala pois. Ja siitä alkoikin sitten suuri mäntä-jahti. Soittelin kaikki jälleenmyyjät ja maahantuojan läpi, mutta ainut mäntä mitä heillä oli tarjota, oli alkuperäinen mahle huokeaan kolmensadan hintaan! No siinä nettiä selatessani bongasin erään belgiasta käsin toimivan yrityksen, ja soitto heille kantoi tulosta. Tilaukseen lähti takomäntä mallia Wössner, tosin vuosimallin -88 pyörään, sillä arvelin että eihän vuodessa voi tapahtua järin suuria muutoksia koneelle ja onhan geesin lohkoon sitäpaitsi stanssattu lukema -88..
No, siinä odoteltiin viikko jos toinenkin ja ajokuume senkun kasvoi kasvamistaan. Mutta mäntää ei kuulunut, ei näkynyt. Reilun kuukauden odoteltuani soitin jälleen kyseiseen puljuun ja sain vastaukseksi että henkilökunta on messuilla, odota viikko ja soita uudestaan... Silloin päätin, että odotus loppuu nyt ja tilasin kotimaasta sen helvetin kalliin alkuperäismännän (tingittyyn hintaan toki).
Viikon päästä mäntä sitten ilokseni saapuikin. Vapisevin sormin revin pakkaukset auki ja tutkin uutuuttaan kiiltävää mäntää. Ja mitä näinkään; männänrenkaan lukitustappi ei ollutkaan samassa kohtaa kuin edellisessä männässä, vaan se osui juuri takahuuhtelukanavan kohdalle. Soitin jälleen myyjälle ja hän ehdotti toista mäntää. En kuitenkaan alkanut postittamaan tätä "väärää" mäntää, sillä paloin halusta päästä ajamaan. Sen sijaan iskin männän paikoilleen ja hyppäsin kiksin päälle. Geesi tärähti pitkästä aikaa käyntiin ja hymy levisi korviin asti. Let's racin' perkele! Rälläsin oikein sydämeni pohjasta, kolusin hiekkamontut ja metsäpolut, kiusasin autoja kylillä ja poltin uusiutumattomia luonnonvaroja kannukaupalla.
Ja sitten kannentiiviste sanoi sopimuksensa irti. Nyt pyörä on jälleen kerran levällään tallissa, odottaen uutta tiivistettä saapuvaksi...
Saa nähdä mikä paikka seuraavaksi ratkeaa, mutta hauskaa on aina kun geesin päälle istuu ja kahvasta pyöräyttää