Olipas muuten aika hyvä kirjotus!
Tuohon vois lisätä, että kannattaa lohkojen erotukseen toisistaan vaan tehdä puukiilat, helppo nakki. Ja jos siellä on tiiviste, niin aina uusi, toisissa on vaan massalla.
Lodjun purku ja kasaus on tapauskohtasta, mutta kampura jää aina jompaan kumpaan lohkoon ja lodjun osat sinne kykän puolelle. Kykän puoli kantsii purkaa ennen kuin otat pytyn irti, mutta älä irroita kokonaan vaihteiston akselien paikallaan pitäviä osia, äläkä pura vaihtomekanismin osia ennen lohkojen halkaisua.
Lodjun akseleita ei kannata purkaa osiin samaan aikaan, jotta järjestys varmasti säilyy. Purkaessa kantsii mitata kaikkien välilevyjen paksuudet, jotta menee kasatessa oikeille paikoilleen. Digikameralla kannattaa ottaa kuvia ellei muisti ole "valokuvamuisti" tai sen tapanen. Viimesessä hädässä ei sitten muu auta kuin pyöritellä osia ja tutkia mikä on pyörinyt mitäkin vasten ja ollut missäkin mitenkin päin...hirvee duuni (kokemuksella 7v. kakkivan lodju lattialla osina "miten tän saa kasaan").
Kun on kaikki kasassa, niin sitten vaan niputat paketin kasaan vaikka kumivasaralla. Pääasia, että koputtelet lohkot yhteen ENNEN kuin kiristät ruuvit. Jos tiivisteenä on massa (paperitiivistettä on pakko käyttää jos semmonen sinne kuuluu!) niin se on helppoa: massa kun pursuaa yli, niin voi alkaa kiristellä ruuveja. Eikä sitten missään nimessä mitään rautavasaraa/lekaa, vaan hellästi tasasesti lokot yhteen, ei siis ensin toinen pää ja sitten toinen vaan kiertäen, kampikammion kohta on se, joka ahistaa, kun petilaakeri asettuu paikoilleen. Ja se olisi syytä saada sinne suoraan, ettei pesä veny ja/tai mene soikeeksi.
Ei ole ollenkaan niin paha homma miltä kuulostaa, järki käteen ja puhtaus kunniaan, siitä se lähtee!