Noniin, nyt on eka endurokisa takana ja kotiuduttu. Reilusti yli 40v. piti elää ennenkuin kisaan pääsi, mut se siitä. Kisasta, netistä löysi ajo-ohjeet kisapaikalle ja opasteet oli todella hyvät. Eksymään ei siis pystynyt. Varikko oli kyllä riittävän tilava vaikka täyteen tulikin, muttei ongelmia. Katsastusta hiukan pelkäsin koska ääniä en ollut mitannut ja käytössä oli täyskaasu mittaus. Valo asiakin hiukan jännitti koska mopossa oli 7" xenon lamppu. Äänet oli 109,7db ja rajana 112db joten ei ongelmia, valo hyväksyttiin tutkinnan jälkeen kehujen kera. Tästä oli helppo lähteä hyvillä mielin kisaan. Mopo käynnistyi ongelmitta lähtöön ja eikun baanalle, hetkenpäästä tultiinkin sitten ekan spooripätkän kohdalle ja joku koiranleuka oli vaihtanut pallomerkit väärille puolille joka ensikertalaisella sai pasmat sekaisin, hetki odotusta ja katsoin kuinka toinen kilpailija teki ja seurasin esimerkkiä, läpi vaan. Vihdoin ekalle pätkälle ja sieltä saatujen neuvojen saattelemana ekaa kertaa kisassa pätkällä. Tunteet kuohui ja matkalla suunniteltu taktiikka ajaa järkevästi ja rauhassa unohtui täysin kun ensimmäinen ohitettava oli edessä. Hemmetti mähän oon tosi kova enskakarju ja edessä oli jo toinen ohitettava, sitten kolmas, neljäs, viides, jumalautsi, eihän mulle pärjää kukaan, pyöri päässä ja työnsin pääni syvälle hankeen. Komeesti tangon yli ja mopo sammuksiin. Näin sitä pitää mietin kun potkin porkkanaa käyntiin. Lähti viimein ja kävi tosi raskaasti, Päässä kerkesi käymään jo vaikka mitä synkkiä ajatuksia kunnes tajusin kääntäneeni ryyppyvivusta ryypyn päälle ja henki alkoi taas kulkemaan. Okei ryyppy pois ja hanaa. Rauhotin ajoa hiukan ja muistin jo aiemmin suunnittelemani taktiikan. Lyhyt siirtymä kakkoselle ja ajo rupesi kulkemaan normaalisti ja jouheasti, ei ongelmia. Taas kenties saman verran ohituksia, mutta nyt pysyi jo järki päässä ja varmaa ajoa maaliin. Taas siirtymä ja viimeinen pätkä oli edessä. Ennen pätkälle lähtöä niistin kärsän, ettei pikkulapset pelästy maaliin tullessa ja eikun uralle. Ajo sujui tosi helposti, ei palellut, ei oikein ollut kuumakaan sekä reitti mitä parhaimmassa kunnossa, mikä on äidin pojan leikkiessä mopon kanssa metsässä. Jalkaurat kesti tosi hyvin, ohitettavat antoi tietä esimerkillisesti ja tuli vähän huono omatunto koko ajan soitella torvea ja pyytää toisia hidastamaan omaa ajoansa ja antamaan tietä. Kiitos ja anteeksi. Taas saman verran ohituksia ja maali meni jo. Oho oliks tää tässä, no olihan se. Luokassa 12. sija ja palkinnoksi saatujen ajolasien kanssa kotia kohti. Matkalla eukon kanssa ja tietenkin piti käydä paikallisessa Robin Hoodissa tai jossain sellaisessa halpa kaupassa hiplaamassa kaiken maailman ihanuuksia, tiedättehän te. No, sitten vaan yhtä soittoa ulkoiluttamaan anoppia ja saunomaan appiukon kanssa, pala kakkua sanoisi amerikan ruottalainen ja nyt jo kotona. Lapset otettiin kyytiin samalla anoppilasta. Reissun lähdettiin aamulla seiskan jälkeen, ei siis mikää paha rasti. Mopo ja ajokamat on laitettuna eikä tälle päivälle olis enää kuin koiran lenkitys jäljellä. Tiiä vaikka joskus kävis koittaamassa toistekkin.
Kiitokset järjestäjille ja kaikille talkoolaisille. Nyt on niin hyvä fiilis ettei keksi mitään valitettavaa, täytyy odotella pari päivää.
PS. Marita tais päihittää mut vain kerran.