Katsojan silmiin rata taas näytti oikein hyvältä. Ehkä suurin plussa: se kesti koko päivän eikä tilanteet aiheutuneet kuluneesta radasta. Jopa hivenen parani kun alamäet ja kulmat pyöristyivät? Maybe.
Muutama asia mitä bench racerin silmiin osui noista lipoista:
1) Tarkkanen & Mäkinen: jos sä vedät joka kierros niin kovaa kun pelit kulkee pattisuoralle ja tuurilla pääset siitä läpi ni kyllä päivän aikana tulee sen verran kierroksia et varmasti lähtee. Mäkinen otti LCQ:ssa järjen päähän (en mene sanomaan finaalista kun en tiedä mihin erä päättyi), Tarkkanen lähti finaalissakin vielä. Tyhmyydestä en voi rataa syyttää. Nätisti näytti menevän keskivertokuskilta näin: pari ekaa pattia rauhassa ja sitten höpinää töttöröön. Suora loppui ennen ku veto takapyörältä.
2) Koskela paukutteli siinä rytmisuoralla n. 30% hypyistään vajaaksi: takarengas jäi vastamäkeen. No viiminen kerta jäi sitten koiranluista kiinni.
3) Hannulan pannut triplassa: Ensin jättää lämppärikierroksella jo triplan hiveven vajaaksi, ja sitten erän ekalla kierroksella vauhtia selkeesti vähemmän, ilmeisesti joku aivopieru kun ei osannut päättää että tuplaako vaiko triplaako. Välimallin toteutus.
4) Takatalon lippaa en nähnyt, mut kuulin et lippusiima oli vanteessa jo ennen hyppyriä ja se sitten paisko pelin poikittain ilmassa?
5) Kovalainen sammutti pelit, kylä lähtee!
6) Lähtökohtaisesti Tiaisen tekniikka on mun silmiin aika huono: kyynerpäät roikkuu kyljissä. Se ei ole americcaa, superi on.
Itse en ollut niinkään huolestunut radasta, vaan meidän kuskien osaamistasosta. Hyndet oli kuitenkin kohtuu simppeleitä ja tarjosivat eri variaatioita. Kullasta ja Viljakaista ei tarvitse mainita, mutta nostetaan muutama muu nimi esille:
Oinonen: jos vaahtosammuttimen kokonen jäbä pystyy ajamaan pattisuoran fiksusti läpi joka kierros ni pidemmät kaverit saa katsoa peiliin. Mun mielestä yksi päivän yllättäjistä.
Eriksson: yksi sana, kokemus. Ei urotekoja, näkymätön, tulos seisoo taululla.
Aaltonen: Nyt oli Miskalla väärä paikka. Pelotti vanhan miehen puolesta ja tais vanhaa miestäkin pelottaa kun otti jokaisen hypyn takapyörälle alas. Ei toimi.
Lehtinen: suottaapi olla ny pää jäässä pahemman kerran. Tooooosi pehmeä.
Muutaman muunkin voisi poimia, mutta otetaan vielä tämä: Patrik Raittala. Suoritusvarmuus Viljakaisen luokkaa. Todella hyvä tekniikka ja tietää miten piikillä noita ratoja ajetaan. Ei ylimäärästä ohjelmaa. Ei tainnut triplaakaan finaalissa hyppiä, mutta käänsi seuraavan mutkan sisäreunaan.
Siinä on monella A-luokan jätkällä itsetutkiskelun paikka. Enpä nähnyt Kolehmaiselta tai Haavistolta tilanteita. Jätkien peleistä puuttuu pikkasen potkua verrattuna noihin isoihin, mutta silti vedetään triplat puhtaasti yli. Ja jos ei vedetä ni osataan käyttää sen verran sitä oikean puolen kapulaa et voidaan kyllä ottaa pienemmälläkin jaolla.