Back to the back of the pack, home sweet home. Nyt on Heittola nähty ja koettu. Mites se niiden 2T-vekottimien kanssa ny sit olikaan...? Vai oliko vaan poikkeuksen poikkeus???
E: Nii, ja tikulla silmään jos joku alkaa jauhaan siitä Kawan pikkunelarin rikkoutuneesta vaihdelaatikosta.
Oli kyllä rata hienossa kunnossa, sääkin suosi. Hiekkarata on sillon parhaimmillaan kun se on pinnasta kuiva, ja kun siitä rullaa niin märkä nousee alta, IMO. Ja tuo oli sitä ihteään sitten.
Enkä kyllä tajua miten näennäisesti helppo rata voi olla niin h#lv#tin hankala ajaa? Ehkä sekin vaikutti et alkuun puutu kädet aivan jumalattomasti (3 viikon ajotauko taas alla). Aika harvoin sitä on tarvinnut mammaa kutsua nostaan pyörää pukille kun itsellä ei ranteet riitä...
No, onneks oli apu lähellä. Anyways, rata oli hyvä, ja sanotaan näin että pienillä kikoilla (kuten ne sisäreunojen patit) niin simppelistä kohdasta saadaan hemmetin vaikea. Siinä on rytmi ja ajoitukset pirun tärkeet. Vähän kun peli lähtee väärässä asennossa ilmaan ni se koko mutka menee ihan lapaseen - tai sitten kun vaan hyppää liian pitkälle sinne mutkaan. Toki ne vois ajella ihan hissunkissun nuolemalla, mut sit sais olla melkein lamput fillarissa et ehtis enemmän kun 3 kierrosta ajamaan.
jamperi kirjoitti:Onneksi sain sitte kaverin suzukilla ajella, josta syntyi ison nelarin kuume..
Katsoin et jäbä löi tankin täyteen, ja taisit tulla sitten vasta pois kun se tyhjeni?
Kyllä niissä muutamissa kohdissa kun sieltä montuista noustiin ylös ni tuntu vähän siltä et ois tarvinnut olla pikkasen enemmän hevosia alla. Pelit huusi ja maisema ei vaan vaihtunut. Pikkupelillä kun vähän vielä nutaili niissä mutkissa ennen niitä mäkiä ni morjesta pöytään, palaillaan. Olis melkein fillarilla sotkenu ohi (tai ainakin noi Tourin mäkispesialistit olis lyönyt tarroja selkään).