Paras ajofiiliksesi? Viimeisin ajokertasi?

Eli milloin ja missä on tullut parhaat ajofiiliksesi motocross/enduro pyörän päällä? Ei tarvitse olla miltään viime kaudelta vaan ne mieleenpainuvimmat hetket tänne.


Omiani tähän muutama,

Vanhoilta ajoilta varmasti se kun sain ekan holeshotin c/b 80 erässä muutamia vuosia sitten, siitä tuli kyllä hyvä fiilis.

Viime kesältä mieleenpainuvimpia hetkiä oli kyllä Säkylän hiekkahelvetti endurokisojen maaliintulo kun pölyä tuli joka rööristä vielä seuraavallakin viikolla

Myöskin loppusyksyn endurokavereiden keskeiset sänkicrossit kun auringonlaskuun asti ajeltiin ja oli lämmintä ja skabaa koko illan ajan


Mikäli ette koe tarpeeelliseksi kiinnostavaksi, niin jokin mode saa lukottaan tämän.

Tainnu olla Valtterilla vähän tylsää(kö?)

No tietenkin ne ekat C/B holet :D

kyllä parhaat ajofiilikset on aina silloin kesällä ko ajetaan kavereitten kans montuilla freeridea pitkälle yötä kun keskiyön aurinko vielä paistaa siitä sitten sen jälkeen terassille vielä yhelle

Ehkä Heinolan CC-kisa viime kesältä, lähinnä se että selvisi maaliin. Ajollisesti kisa meni päin vittua, tuli tehtyä paljon virheitä jotka väsyttivät. Siihen päälle 34 asteen helle ja ennenäkemätön pöly. Keskeytys oli todella lähellä. Maaliin päästiin ja sijoituskin oli ajoon nähden varsin hyvä. Kyllä tämmösen rossiharrastajan pitäis pysyä rossiradalla

Ehkä paras fiilis on Tämän vuoden Lapuan fmxshowsta kun aika pahan kaatumisen jälkeen pysty jatkaan ajoa Muuten sit parhaat fiilikset irtoaa montulla ajellessa freeraidia

Vuonna 1 tai 2 nuorten SM Karkkilassa. Erätauolla kuulutettiin, että toinen lähtö myöhästyy kastelun takia ja tarkoituksena on kastella koko rata. Ajattelen, että pölyinen savirata kasteltuna on todella liukas ja vaihdan hiekkarenkaat alle. Hetken päästä tulee uusi kuulutus, että rataa ei kastellakaan kuin lähtösuoralta ja lähtö pääsee ajallaan matkaan. Tässä vaiheessa renkaiden vaihto on kesken ja ajokamoja ei ole päällä. Faija pääsee viemään pyörän myöhässä lähtökarsintaan ja kovan sanasodan jälkeen järjestäjä hyväksyy myöhässä tuodun pyörän vielä mukaan. Loput ajokamat saan puettua vasta puomin takana päälle. Pulssi hakkaa varmaan paria sataa ennenkuin puomi on edes pudonnut. Vitutuskin kerkiää iskeä päälle, kun alla on hiekkarenkaat kuivalle saviradalle.

Erän alussa kerhokaveri ohittaa ensimmäisen kerran minut. Mielessä kuohahtaa, että saman kerhon miehelle ei saa hävitä. Tästä saan kauhean tsempin päälle ja loppuerässä ajo kulkee kuin unessa. Edessä on viisi kaveria, jotka voittivat myöhemmin jokainen SM tai MM mitalleja. Jokaisesta kaverista pääsen ohi, heti kun pääsen iskuetäisyydelle. Erässä ei tule yhtäkään ajovirhettä ja reilun 15min ajon jälkeen muita ei näy.

Koko erän, sekä erityisesti ruutulipulla fiilis oli aivan mahtava. Pelkästään erään pääsy oli hiuskarvan varassa ja alla oli "väärät" renkaat. Tähän päälle kerhokaverin ohittamaksi joutuminen, nosti fiiliksen aivan eri tasolle kuin koskaan ennen/jälkeen motocrosspyörän päällä.

Akkakapin historian eka kisa ikinä ja odotusarvolla että nelossija roiskahtaa, koko MK1:n jahtasin Lottea muistamatta että se jäi käsiään lämmitteleen lähtöön ja MK4:lla Tarusta ohi, edelleen ihan kuutamolla että oon voittanu jonkun ja sit tulostaululla seisoo joka pätkältä 2. nopein aika! Sitä fiilistä ei unohda ikinä!

Toisaalta kakkossijaa jakaa kärmekset riivinraudalla, aina tarvinnu kattoo ajolinjat tarkkaan ja monesti joku takaa tullu porukka lähteny samoille jäljille mut sössiny, silloin on aina hyvä fiilis kun tietää ajaessa osaavansa jotain. Ja toisaalta sitä huonompi kun sössii ite.

Kemoran supermoto treeneissä, kun sain ohitettua Wehnän. Kyllä oli poika pollea silloin. Joskin eipä se sillo kovin kovaa ajanu

Toinen hyvä fiilis tuli, kun vahingossa huomasin keulineeni katupyörällä kolmosvaihteella jo jonkunlaisen matkan. Sillo tuli hyvä onnistumisen fiilis ja adrenaliini ryöppy.(olen luokattoman huono kikkaileen pärrillä)

v. -82 kun päästivät b500 -luokan ajamaan hyvinkään mm-crossin välilähdöksi, kakkossija tuli ja yleisöä oli 7000(?) päätä, mahtaa olla hienoa noilla huippukuskeilla kiertää maailmaa työkseen..

Paras fiilis on ollu varmaankin -09 rauman c/b kisassa. Eturengas puhki ja pyörä solmussa rajun kaadon jälkeen, silti sain ison latauksen ja päästin täysillä koko loppuerän ja olin maalissa 6.

Toinen mahtava fiilis syntyi kun vedin viime keväänä reenien lopuksi pari kierrosta kikkaillen ja lähti puoliks vahingossa lähes ysikymppi linkut ja suoristaminen kävi niin ettei huomannutkaan(eka kunnon linkku)

muutetaas topiccia vähän, eli tähän voisi aina kertoa omasta ajokerrasta? eli viimeisin ajokerta

Tänään kävin itse aamu pakkasilla ajamassa endurospooria keravan Kemsin radalla, ja tuntu että vihdoin alko saamaan spoori ajorytmistä kiinni

Tänä viikonloppuna tuli käytyä ylöjärven rossihallissa ajamassa parina iltana. Aivan loistavaa kun alkaa saada taas ajosta vähän kiinni. Melkein puolenvuoden tauko tuli tuossa intin takia, loppu rahat kesken

Hyvä "ajofiilis" tuli, kun vkl olin mekaanikkona jäällä ja kuski piiskasi ittesä pokaaleille taas kerran.

willik kirjoitti:Hyvä "ajofiilis" tuli, kun vkl olin mekaanikkona jäällä ja kuski piiskasi ittesä pokaaleille taas kerran.

Missä luokassa? Itekin tuli Konnevedellä pyörähdettyä, täytyy nyt käydä kattomassa yks kisa vuodessa, vaikkei tänä vuonna ole metriäkään ajettu. Oli kyllä niin hieno rata, keli ja fiilis, että ois tehny hiukan radalle mieli!

Se kenelle olin huollossa ajaa jr1b:ssä. Oman kylän mies sitten puristi jr1a&jr2a:ssa myös podium sijoitukset perämoottorilla

Rata oli todella hieno! Kyllä Konnevedellä tiedetään miten jääratoja tehdään.