Ne muokatut voimansiirtolevyn aukot ei haittaa mitään. Ainoa mikä siitä suurentuneesta tilasta tulee on se, että moottorijarrutuksessa ne lautaset pääsee kiertymään toisiinsa nähden takaisinpäin enemmän kuin muokkaamattomassa jos variaattori on silloin pituusliikkeensä puolessavälissä. Siis kun moottorissa on veto päällä, urassa oleva tappi seuraa sitä suoristettua reunaa ja moottorijarrutuksessa sitä muokkaamatonta reunaa. Näin se käyttäytyy muokkaamattomanakin, joskaan se kiertoliike ei alkujaan ole tietysti kovin suuri.
Se mitä tuo vino reuna sitten käytännössä tekee on se että kun rasitus kasvaa, pyrkii voimansiirtolevy noiden viistojen urien johdosta pakottamaan takavariaattorin lautasia lähemmäksi toisiaan. Koska hihnan pituus ei muutu se pakottaa taas etuvariaattorin lautasia kauemmaksi toisistaan jolloin välitys tiuhenee. Noita voimansiirtolevyn uria voisi siis ajatella toiminnaltaan kuten toimii ruuvi. Eli kun rasitus kasvaa (
kiihdytetään tai ajetaan ylämäkeen) voimansiirtolevy kiertyy (
koska fysiikan lakien mukaisesti energia pyrkii absorboitumaan sinne jossa vastus on pienin) ja pakottaa välitystä tiuhemmaksi.
Jos urat olisi kokonaan akselin suuntaiset, ei tuota ilmiötä tapahtuisi ja takavariaattori "vaihtaisi" pienemmälle vasta kun kierrosluku laskee riittävästi. Ei noilla viistoilla urilla mitään hirmu muutosta saa kuten ei maksamalla siitä malossinkaan voimansiirtolevystä, mutta mikäli sen voimansiirtolevyn saa hyvin tehtyä ja herkkätoimiseksi sen kiertoliikkeenkin + yhdistelmässä on vielä siihen järkevä vastinjousi ja rullat, niin kyllä sen hyödyn ajossa juuri huomaa. Ei siitä kyllä silti liki 120 euroa kannata maksaa
Tässä kuten muissakin on muistettava, että se moottori on kokonaisuus. Samoin on myöskin variaattori. Kun kaikki sen osat saa stemmaan hyvin yhteen vakiovariaattori riittää ihan hienosti. Lämpö on hihnojen vihollinen nro 1. Kinkeissä se etuvariaattorin tuuletin on melkeinpä vitsi ja kaikki mitä voi tehdä sen variaattorin jäähtymisen parantamiseksi kannattaa hyödyntää. Tuolla skootterini.comin puolella on
aihetta ja jäähdytysviritelmiä käsitelty enemmänkin.
Etuvariaattori mitataan tussilla. Eli rullakupin puoleiseen lautaseen tehdään tussilla säteensuuntainen viiva ja mopolla ajetaan täyttä vauhtia muutama sata metriä, jonka jälkeen koppa pois ja katsotaan onko tussin jälki hävinnyt ylös saakka.
Jos on, niin asia ok, jos ei niin tutkitaan mistä syystä. Syy voi olla esim liian jäykkä vastinjousi tai liian kevyet rullatkin, jolloin koneessa ei riitä voima saada välitystä loppuun saakka tai siihen voi olla syynä esim kulunut variaattorikin. Eteenkin niitä rullakupin tappeja jotka liikkuu liukupaloissa kannattaa seurailla. Ne saattaa esim. kuluneina takerrella.
Ja tietenkin se syy voi olla se rullakuppi joka ei liiku loppuun saakka ilman muokkaamista. Viri ja varan etuvariaattorit ei ole mulla vaatineet muokkaamista yksikään, mutta yhden varaosakoneen mukana tuli vähän erinäköinen etuvariaattori, joka taas vaati muokkaamista. Sitä ei ollut kuulemma koskaan vaihdettu, joten se oli sen koneen alkuperäinen.
Tussitesti:
http://img480.imageshack.us/img480/335/img22548hs.jpg
"... En ikinä uskonut, että muut voisivat ottaa teoriani niin paljon vakavemmin, kuin minä itse..." Albert Einstein