Josko miltei vuoden tauon jälkeen tätä kokeilisi vähä päivittää.
Aloitetaan vaikka Tezarista. Ennen ajokauden alkua tein sille pienen huollon, vaihdoin öljyt, tulpat sekä häiriönpoistajat. Ajokausi polkaistiin käyntiin 30.4.:
Tässä ekalle lenkille lähdössä uutta takkia ja kenkiä testaamaan
Ja sitten sillä ajettiinkin palttirallaa melko paljon. 4700km verran tuli kesän aikana pyörittyä. Heinäkuussa meni renkaat vaihtoon, laitoin samanlaiset Sports Demonit alle mitkä siellä on aiemminkin pyörineet. Muuten mentiin vain öljyjen vaihdoilla ja ketjujen rasvailuilla sekä pyörän satunnaisella pesulla. Ainut vika joka hieman varjosti kautta oli keskenkaiken toiminnan lopettanut öljynmääräanturi. Ehdin jo ihmetellä koneen kummallista laahaavaa käyntiääntä kunnes älysin vilkaista öljysäiliöön joka olikin rutikuiva. Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä, koneen käynti normalisoitui öljyn lisäyksen ja öljypumpun ilmauksen jälkeen. Sitten sillä taas ajettiin. Bensahana alkoi jossainkohtaa vuotamaan lävitseen ja aiheutti toisinaan kylmänä käynnistettäessä hieman ongelmia. Korjaussarjankin hankin mutta asentamatta vielä on. 27.9. melko koleissa olosuhteissa tuli sitten viimeinen reissu heitettyä, sen jälkeen pyörä onkin ollut talviteloilla odottamassa kautta 2016.
Pari kuvaa vielä kesältä:
©ElmeriLaakkonen (
http://imgur.com/a/dBsdv#0)
PV-Foorumin Vauhtipäivät 18.7.2015. Kuvassa meneillään rajoittamattoman luokan finaali, joka päättyi minun voittoon. Myös suurimman huippunopeuden titteli meni TZR:lle
TZR joskus alkukesästä Jyllinkosken uusvanhalla sillalla.
Sitten aiheeseen IT
Kulunut vuosi oli melko takkuileva jälleenkerran sen kanssa. Hetikohta uudenvuoden jälkeen eräänä lumipyryisenä iltana kylillä räppäillessäni rotjakkeesta halkesi sylinteri.
Kyseinen vaiva on K ja L-mallien IT200 ja 250 tyyppivika, syynä ilmeisesti turhan ohut sylinterin valu. Pyttyä oli parsittu ennenkin ja ystävällisesti Waltter-Racing sen minulle hitsasi nippuun. Sorvilla alapinta suoraksi ja kasaan ja hyvä tuli.
No, pyttyepisodin jälkeen ekalla reissulla erästä jyrkkää mäkeä kiivetessäni möhlin jotain vaihdetta vaihtaessani, tuloksena hyppivä 4. vaihde. Ei muutakuin taas kone paloihin ja kahdesta huonosta vaihteistosta kasailla yksi edes jotenkin toimiva, simmailulla sai nelosen rattaan passattua niin että se ei enää päässyt vahingossakaan lipsumaan pois. Kone kasaan ja johan tuo pelasi ihan hyvin.
Sitten tuli kevät, kesä ja sähköongelmat. Pyörä päätti aloittaa satunnaisen pätkimisen ja hyytyilyn kaikissa vähemmän odotetuissa tilanteissa. Lopulta päädyin rakentamaan kokonaan uuden johtosarjan ja samalla sitten paljastui sammutinkatkaisija vialliseksi. Jälleen alkoi pyörä pelaamaan mutta silti epäluotettavuus alkoi painamaan mieltä.
Aihettakin tietysti oli, kun lokakuussa halkesi sylinteri taas ja vielä samasta paikkaa. Tuolloin päätin että pyörä joutaa nyt kiertoon. Vielä kerran sylinteri hitsailtiin kasaan oikeinvimpanpäälle ja pyöräytettiin sorvissa sekä hoonattiin. Tämän jälkeen kävin kerran pyörää kokeilemassa ja sitten tökkäsinkin sen myyntiin. Ehti pari päivää olla myynnissä kunnes löysi uuden omistajan Parolasta, jonne se 31.10. matkasi varaosineen päivineen. Näin oli eräs aikakausi tullut päätökseen.
Mutta tämä oli vasta uuden alkua.
27.10. oli se ratkaiseva päivä kun serkkupoika linkkasi Whatsappissa nettimotosta '94 DT200WR Yamahan. Tukahdutetut tunteet nousivat välittömästi pintaan, olin moisesta laitteesta haaveillut jo 17-kesäisenä räppäillessäni vielä '06 DT125RE Yampilla. Aina toisinaan olin koettanut moista katsella, mutta milloin ei ollut rahaa ja milloin oli vain melko huonoja yksilöitä kaupan. Nyt näytti kyseessä olevan melko helmi yksilö. Pyörä oli kuitenkin kaukana Espoossa joten se hieman hillitsi välitöntä omistamisen halua. Seuraavana päivänä IT:lle sitten löytyikin ostaja, joka lupasi maksaa pyydetyn hinnan jos kuskaan pyörän hänelle. Parolasta ei olisi paha matka pääkaupunkiseudulle, josko samalle reissulle saisi sovittua näytön DT:stä. Kun sitten tiedustelin kesäiseltä työnantajaltani kuljetuskalustoa lainaan ja tämä siihen myöntyi, sillä ehdolla että kuskaisin yhden hänen myymän motskarin Uuteenkaupunkiin, oli paketti kasassa eli ei muutakuin reissuun!
Jahka IT oli vaihdettu rahaan, oli aika täräyttää Espooseen Weeraa katsomaan. Ja olihan se hieno. Alle 28tkm ajettuna ja toisella omistajallaan. Sylinteri ja mäntä olivat tuossa vaiheessa 80km ajettuja. Koeajolla pyörä vaikutti tukkoiselta ja kaupungissa testailu oli muutenkin vähän hankalaa, joten ns. sokkona päädyin ostamaan pyörän, oli se niin hieno vaikka hieman likainen olikin. Ja kun IT:stä saadun summan päälle tarvinnut paljoakaan laittaa omasta taskusta päälle niin mikäettei.
Vielä kotiinpäästyäni yöllä luukutin lähiteitä ja koetin saada tuntumaa pyörään. Hieman jäi vielä pyörän kulkupuoli hampaankoloon kun lopulta nukkumaan painuin.
Seuraavana päivänä sitten lähdinkin kunnolla tutustumaan pyörään. Kulku oli yhä melko verkkaista ja tulppakin päätti muuttua vainaaksi. Uudella tulpalla ja aikansa ajeltuani alkoi kulku pikkuhiljaa paranemaan. Todella kuumana käyvä äänenvaimennin paljasti että tukossahan tämä meinaa olla, edellinen omistaja kun oli vanhempi herrasmies ja tämä kertoikin vain rauhallisia pyrähdyksiä ajelleen.
Päivän ajeltuani pyörä alkoi viimein minua vakuuttamaan ja se rupesi istumaan käteen oikein hyvin. Seuraavana päivänä päätin pestä pyörän oikein perusteellisesti ja ryönän alta paljastuikin todella nätti pärrä:
Pientä huoltoakin tuli hetipian tehtyä, öljyt ja jarrunesteet tuli vaihdettua, samaten raudalle kuluneet etujarrupalat. Pyörän alkuperäinen todella erikoinen etuvalon polttimo oli joskus kypsähtänyt ja tilalle rakenneltu HS1:stä paikalleen sopiva, sillä seurauksella että valokuvio oli aivan päin honkia. Uutta ei saa kuin Yamahan orggisosana joten sellainen tuli tilattua. Nyt pyörällä näkee ajella pimeässäkin.
eBaysta bongasin WR200:n käytetyn FMF vaimentimen kohtalaiseen hintaan, joten se oli pakko klikata itselleni. Siitä tulikin kevyellä kiillotuksella vallan siisti.
Alla olleet Mitakset totesin ajotyylilleni täysin sopimattomiksi, joten kävin hakemassa hyviksi havaitut Bilteman Innova-enskanappulat ja pyöräytin ne alle. Tältä se näyttikin ensilumien aikaan:
Hetipian pyörän oston jälkeen aloin selvittelemään millaisia tehareita näihin mahtaa saada. FMF on maailmalla yleisin, mutta kaipasin jotain eksoottisempaa. Vastaan tulivatkin sitten vielä DEP ja kas, Doma!
Mullahan oli aikanaan käsittääkseni Suomen ensimmäinen Doman putkisto DT125RE:hen, jonka 2009 Saksasta tilasin ja pidin siitä kovasti tasaisen ja laajan tehoalueen takia. Joten päätin tähänkin moisen hankkia. Ongelmaksi vain muodostui että mistä, koska niitä ei pahemmin löytynyt mistään myynnistä.
Kuitenkin Knobby:llä näytti olevan Doman edustus ja putiikki josta suurimman osan osista ostankin on yksi heidän jälleenmyyjistään. He ystävällisesti laittoivat Knobbylle tiedustelua josko moisen putken heidän kauttaan saisi ja yllätykseksemme he moiseen suostuivat! Pitkän odotuksen jälkeen 11.12. sain viimein käydä lunastamassa putken pois. Tältä se näyttikin uutuuttaan kiiltävänä:
Kevyen hionnan ja parin lämpömustakerroksen jälkeen asensin putken kiinni. Iso mies oli liikuttua kyyneliin kun kone pärähti ensimmäistä kertaa tulille uuden putken kanssa, äänimaailma oli miltei identtinen ammoisen DT125:n kanssa saman valmistajan putkella. Ja pikaisilla testeillä totesin suorituskyvyn olevan nyt sellaista kuin sen olen halunnut olevan. Vääntöä tuli kummasti lisää ja samaten huippukierroksia.
Nyt on vain odotettava kunnollisen lumi- ja jääpeitteen muodotumista, että saa ruuvata piikit alle ja ruveta taas paahtamaan.
Loppuun vielä kuva Weerasta tältä päivää:
Että sellainen on ollut kausi 2015 tähän mennessä. Kiva jos jaksoit lukea koko tekstin lävitse. Nyt saa kommentoida!
Kirjoittanut Mäkistation » 7.9.2014 14:11
Nyt taas jaksaa ajella kun jonkinlaista talveakin tekee. 
