Nyt on lehti luettu ja kyllä omasta mielestä aika hyvillä arvosanoilla selvittiin.
Miinuksina mainttu hankintahinta, akkukapasiteetti kovaa ajettaessa, kankea vaihteisto. Kommentoin niihin nyt lyhyesti.
--
Hinta uutena on korkea. Tosin oma peli on ihan julkisesti myynnissä, jos joku sellaisen ihan ehdottomasti omakseen haluaa ensi keväänä. Ei siis mikään pakko myydä, ihan mielenkiinnosta jos 15,500 eur 1000km ajetusta pelistä jotain kiinnostaa. Ovh siis 20,450 eur.
Pyörä on myös A2 korttiluokkaan menevä, koska sähkömoottoripyörät rekisteröidään nimellistehon puolesta (puolet maksimista) = 54 hv (40kw) / 2 = 27 hv (20kw)
Tehopainosuhde ilman nimellisteholaskemista (213kg & 40kw) = 0.114 kw/kg
Nimellistehopainosuhde (213kg & 20kw) = 0.057 kw/kg
"A2-luokka, johon kuuluvat :
Moottoripyörät, joiden enimmäisteho on 35 kW, teho/painosuhde enintääm 0,2 kW/kg ja joita ei ole muunnettu ajoneuvosta, jonka teho on yli kaksi kertaa niin suuri."
Tosta voi jotain matikkaa ynnäillä vakuutusmaksujen puolesta. Siihen päälle vielä sähkölasku ja ketjurasvat.
--
Akkukapasiteetti kovaa ajettaessa :
Polttomoottori rivinelosen nakusportin kulutuskin nousee taivaisiin, jos siellä 90nm huippuväännöillä jatkuvasti yritettäisiin pysyä (+6500 rpm ->). Monille oon sanonut, että pyörässä on lonkalta heitettynä vain pienempi "bensatankki" kuin vastaavissa polttomoottoripyörissä. Eli samaan toimintasäde ahdistukseen oon itse kokenut myös, kun nakusportilla oon lähtenyt pidemmälle lenkille puolikkaalla tankilla jostain kehä 3 ulkopuolelta.
Harvoin itsekkään viihdyin yli 70km lenkkejä katteettoman polttomoottori nakusportin sarvissa taajaman ulkopuolisilla ajolenkeillä
Vehje kyllä imaisee aika järkytäviä kilowattilukemia kulutusmittarista, kun rajuja kiihdytyksiä tekee tai kelaa vaihteita yksitellen läpi alusta loppuun. Vaihteellisen sähköpyörän ajotyylillä harvoin isoja rasittavia kiihdytyksiä tulee tehdyksi koko vaihteen läpi, koska vääntöä ei sen enempää tule vaikka kuinka laulattaisi vaihteita loppuun asti. Myöskin moottorin sisäiset massat ovat olemattomat, niin tästäsyystä liian isolla vaihteella kiihdyttely imee akustosta turhan paljon mehua.
Mutkapätkällä pyrin itse pitämään moottorin kokoajan yli 4000rpm tienoolla "pintakaasulla" ja jotta tuota kuormaa ei tulisi akustolle ja moottori jaksaisi helpommin kerätä tarvittaessa lisää vauhtia. Moottorijarrutus kerää myös latausvirtaa aina maksimaalisesti (+25kw) korkeammilla kierroksilla (+2500 rpm ->) joten jarruihin ei tarvitse hukata lämpöenrgiana jo kiihdytettyä energiaa joka akustossa on.
Toivottavasti selitys ei ollut liian monimutkainen, mutta pointti oli se että "määränä kuusi tuntuu liioiteltulta" on tottakai normaaliin polttomoottoriajotyyliin suhteutettuna älytön yhtälö. Itsekkin sorruin vaihteiden läpi soutamiseen taajama-ajossa ja mutkapätkillä jolloin ajaminen oli aika "kulmikasta" ja kulutuskin oli korkeampaa kun moottori joutui aina keräämään jokaisen vaihteen kanssa itsensä takaisin hyötysuhteen huipulle.
Jenkkifoorumeita hetken lueteltuna tuli vinkkinä, että liikennevalolähdöt ja taajama ajo vaatii pelkästään kakkosvaihdetta, maksimissaan kolmosta. Eikä kytkinkään rasitu lähdöissä (kuorman suhteen, kytkintä ei luistateta lähdössä ollenkaan), kun kakkosen ja ykkösen ero on suhteellisen pieni. Nopeuksien noustessa yli 60 silloin oli vasta fiksua tarjota kolmosta rauhallisessa ajossa, kun moottorin kierroslukua halusi laskea ja moottorijarrua näin vähän "pehmentää".
Teen näistä kokemuksista keväämmällä pari havainnollistavaa videopätkää jos jollakin on vaikeuksia ymmärtää tätä selitystä teoriassa.
Loput 3 vaihdetta on omastamielestä passeleita motariajoon / vähän sporttisempaan pujotteluun tai tuohon regeneroinnin (suhteessa kierroslukuun) määrän säätämiseen.
Normaalilla ajotyylillä taajaman ulkopuolella pyrin pysyttelemään 4 - 8 kw ulostulevan tehon lukemissa, tällöin "tankillisella" pääsee 130-150 km fiksulla ajotyylillä maksimaalisella regeneroinnin ja ennakoivan ajotavan kera. Myönnän myös nykyään metsästäväni vihreitä liikenevaloja ja aina kun on mahdollisuus saada takarenkaalta energiaa takaisin akustoon, aloitan "härskisti" hidastamisen autoilioiden silmissä liian aikaisin. Jotkut sankarit jopa ohittavat ennen punaisia valoja ja sitten valojen vaihtuessa alottavat taas pysähdyksistä vaihteiden selaamisen kun itse hiivin pintakaasulla perässä muutaman ampeerin viisaampana
Valoihin ei koskaan ole kiire, tai itse en näe siinä mitään logiikkaa taajamassa kun keskinopeudet muutenkin ovat alle 50 km/h jatkuvasti vaikka kuinka nopeasti valoista valoihin kerkeäisi kiihdytellä.
Kankea vaihteisto :
Kyllä, se
oli kankea ja joskus jopa raivostuttava.
Ensimmäinen sisäänajo öljynvaihto @ 788km. Vaihdelaatikossa siis ainosataan magneettinen pää propussa, ei mitään suodattimia.
500km siis ensimmäinen suositeltu vaihto, melkein meni yöunet kun myöhästy parilla satkulla.
Toinen öljynvaihto :
Ensimmäisen vaihdon jälkeen, vaihdetuntuma parani mukavasti ja yöunetkin parani kun tiesi pahimman italialaisen koneistusroinan irronneen. Seuraava oli 1038km nurkilla ja yöunet parani entisestään vaihdon jälkeen.
Tässä nyt muutamat käytännön kokemuksesta saadut perustellut kommentit omasta puolesta asian tiimoilta. Lisäkysymksiä ja
perusteltuja kommentteja saa paiskoa jos siltä tuntuu. Teen varmaan toiseen osioon sähköpyöriä yleisesti käsittelevän topikin, minne saa kaikki henkilökohtaiset kokemukset, kysymykset, ahdistukset, äänettömyydet ym väittelyt riipustaa.
Jos joku ihmettelee kirjoitusten muokkauskertoja topikissa, niin korjailen omia kirjotusvirheitä mahdollisimman ahkerasti tässä taustalla.