Aloitetaan kuitenkin hieman kauempaa. Kolmetoista vuotta täytettyäni sain vaarini vanhan Tunturi supersportin lahjaksi, millä taitettiin useita matkoja läheiseen kaupunkipahaseen katselemaan tyttöjä ja polttamaan tupakkaa. Viidentoista vanhana löysin lehdestä ilmoituksen missä joku myi 125 kuutioista MTX Hondaa. Soitin välittömästi myyjälle, koska hinta oli niin halpa. Kävimme isän kanssa samana päivänä hakemassa pyörän kotiin. Myöhemmin selvisi että pyörän alakerta oli melkein kokonaan solmussa, mutta sepä ei juuri haitannut, koska ostin toisen samanlaisen ja purin huonomman varaosiksi. Kevarikorttia en koskaan ajanut, vaan täytettyäni 17 myin Hondan pois koska pelkäsin jääväni poliisin haaviin, joka voisi johtaa ajokortin siirtymiseen.
Koska en kevarin kanssa päässyt koskaan oikein matkustamisen makuun, ei suurempaa pyöräkuumetta heti B-korttihankinnan jälkeen tullut. Muutama vuosi takaperin alkoi kuitenkin pyöräkuume nousta sellaisiin lukemiin, että kaksipyöräistä oli pakko alkaa todenteolla etsiä. Tavoitteena oli löytää vähintään 500cc maksimissaan 4000e maksava pyörä, mikä jaksaisi kantaa sekä minua että vaimoa yhtä aikaa. Muutama malli nousi listallani ylitse muiden: Virago, XJ 600 Diversion ja VT Shadow. Jossain pyörälehdessä näin vilauksen Yamaha XJ 700 Maxim pyörästä. Se oli täysin uusi tuttavuus minulle, mutta näytti heti mielenkiintoiselta. Kävi ilmi, että n. 500 kilometrin päässä olisi myynnissä sellainen. Matka ei kiinnostanut, koska pyörä ei ollut kehuttavassa kunnossa. Luovuin jo Maximin löytämisestä kun sain tietää että 50 metrin päässä asuvan naapurini pojalla oli sellainen myynnissä! Aluksi hinta oli korkea, mutta sain melkein 1000e pudotettua alkuperäisestä pyyntihinnasta ja tein välittömästi kaupat.
Pyörä osoittautui loistokuntoiseksi. Kävi vielä ilmi että pyörä oli kiertänyt lähikunnassa muutamalla omistajalla, joista ensimmäinen oli sen uutena tilannut rapakon takaa, joten tarkka ajo-/huoltohistoria oli helppo selvittää. Pyörästä löytyy 750cc Viragon runko pienillä muutoksilla. Pyörässä lepää Yamaha XJ:n 600cc kone (mutta voimansiirtona XJ 900:sta tuttu kardaani), mikä on tehtaalla porattu 100cc suuremmaksi. Pyörää luullaan erittäin usein Viragoksi, miltä se paljon näyttää, mutta kuskin paikalla rivi- ja V-koneen eron tuntee. Maximista löytyy nimittäin erinomainen suorituskyky, mikä on ainakin itselleni riittänyt täysin tähän mennessä (vaikka emäntä istuukin kokoajan takapenkillä). Tätä Maxim mallia on valmistettu vain vuonna 1989. Parhaan tietoni mukaan näitä on Suomen kilvissä tällä hetkellä 27kpl (kertokaa jos jollain varmaa tietoa), joista kolmeen olen omani lisäksi törmännyt. Omallani on ajettu hieman yli 100tkm ja pyörä toimii moitteetta. Jotain pientä remonttia olen tehnyt, mutta mitään isompaa ei onneksi ole tullut vielä eteen.
Viime viikonloppuna pesin pyörästä moottorin niin totaalisen puhtaaksi kuin suinkin mahdollista. Seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä pyörään leputustapit ja sissybar. Itse en kyllä saa sissyä tehtyä, mutta appiukon käsissä rauta taipuu kiitettävästi, joten hän lupasi tehdä sissyn rungon mieleni mukaan. Viikonlopun aikana ideat kasvoivat ja ajattelin maalata moottorin uudelleen. Pytyn musta maali on irtoillut pahasti ja se pitäisi uusia. Etuiskareihin pitä vaihtaa uudet öljyt ja tiivisteet ja jotain muuta pientä pakollista pitäisi tehdä ennen kesää, mutta muuten kaikki on täysin reilassa.
Loppujenlopuksi olen erittäin tyytyväinen omaan pyörääni. Sillä on hyvä ajaa ja se on minulle tarpeeksi tehokas. Selvänä miinuspuolena on kulutus (6-7l/100km, riippuen ajotyylistä), mutta nätillä ajolla sekin pysyy siedettävänä. Oma ajotyylini on muutenkin bensaa säästävä, sillä pidän rauhallisesta mutka-ajosta ja cruisailusta suomen kauniissa maisemassa. Vaikka kiihdyttäminen ja yleisesti lujaa ajaminen on mukavaa, ei se voita hiljalleen ohi lipuvaa saimaan rantaviivaa joka piirtää veteen täydellisen peilikuvan horisontissa heijastuvasta auringonlaskusta.
Galleriassa kuvia pyörästä