Morjens.
Pari kautta sitten tuli hankittua pyörä ja oon ollu kyllä tyytyväinen hankintaan. Pari kertaa on purettu ihan kunnolla ja tuon tuosta jotain pientä. Loppusyksystä tuli vaihdettua nokkaketju kun rupes rallattaa niin armottomasti että valoissa hävetti oikeen tosissaan.
Eli pyörä oli suht siistikuntonen ostettaessa ja eipä siihen sillon tarvinut mitään isompia laitella.
Riitti kun vaihdoin kiristimen ja nokkaketjun. Pyörällä oli ajettu noin 68tkm.
Viime talvena otin sitte moottorin pöydälle purkamista ja huoltamista varten.
Kone toimi moitteettomasti. Heppoja suuremmilla suuttimilla ja sliparilla oli paria pollea vaille vakiot.
Tässä lista mitä kivaa sieltä sitten löytyi:
-väljät vaihteiston laakerit
-kaks kampiakselin runkolaakeria oli ruopassu aika pahasti muissa normaalia kulumista
-männänrenkaat oli kulunut yli toleranssin
-naarmuja männissä
-kakkosen rattaat pyöristynyt
Nämä olisi kannattanut vielä korjata. Sitten kannen kimppuun ja palasiksi.
Kannesta oli venttiilit painunu niin paljon että venttiilissä tuntui selvä ura ja hiomalla ei ollut mahdollisuutta korjata. Olisi pitänyt rempata kansi ja vaihtaa uudet venttiilit.
Ratkaisuksi muodostui vaihtokone.
Sopiva kone löytyi kevättalvella Pirkkalasta. 28tkm ajettu 94vm. italialaisesta kyljelleen pyöräytetystä pyörästä.
Kilometreistä en kylläkään pystynyt olemaan varma. Koneen saatua tallille mittasin puristukset ja ne oli ok. Päällisin puolin ihan siistissä kunnossa, mutta kiusaus vei voiton. Kansi pois ja katsotaan mitä italialainen on syönyt. Karstaa karstaa jokapaikassa karstaa. En ole koskaan nähnyt niin karstasia imuventtiileitä. yltä päältä sitkeässä tervassa. Polttoaineena käytetty varmaan raskaspolttoöljyä.
Männän laet sentään oli siistin ohuen kahvinvärisen karstan peitossa. Oli päästävä syvemmälle.
Öljypohja pois ja tarkastelemaan vaihteistoa. Se sentään näytti uudelta verrattuna 68 tonnia rääkättyn lootaan. Vaihteiston perusteella kilometreissä voi olla jotain perää.
Sylintereissä ei ollut kulumisen merkkejä ja hoonausjäljet näkyi hienosti. Puoltaa taas kilometrejä verrattuna osittain kiilloittuneeseen vanhaan moottoriin. Ei ollut huono kone ollenkaan.
Tietenkin kun kansi oli kerran pois, se kannatti huoltaa siinä samalla. Venttiilit irti ja putsaamaan.
Ensin kunnon pesu ja karstojen liottelu. Seuraavaksi siistin kanavat valuvioista ja muotin jäljistä karkeasti dremelillä. Viimeistely kuulapuhalluksella. Viimeisenä kevyt venttiilien hionta ja kannen kokoaminen. Tietenkin vielä säätö oikeisiin välyksiin. Venttiilien säätöpalojen kans tuli pieniä ongelmia kun uudet palat osoittautui hivenen paksummiksi mitä niiden olisi kuulunut olla. Olivat varmaan toleranssin yläpäässä. No paloja järjestelemällä oikeat välykset lopulta löytyi. Kaks vanhaa palaa piti sovittaa hiomalla. Onnistuu yllätävän helposti. Ei muutaku kone nippuun ja ottamaan ekat savut.
edit: Sen verran tuosta säätöpalojen hiomisesta pitää lisätä, et jos niitä mennään hiomaan, niin hiokaa siltä puolelta johon on merkitty alkuperäinen paksuus. Seuraava omistaja ei joudu sitten ongelmiin niitten palojen kans ja hän joutuu pakosta mittaamaan mikrometrillä paksuuden. On ikävää jos uusi omistaja sattuu luottamaan, että palan paksuus pitää numeron mukaan paikkansa ja säätää venttiilit väärään välykseen.
Vaihtokone lähti laakista käyntiin ja kylmänä ei mitään ylimääräistä ääntä. Lämpimänä koneesta löytyi korvia hivelevä nokkaketjun rallatus ja lätkytys. (korjattu nyt 2008 syksyllä ja käy kuin kello) Eipä se ääni pelota ku ajamaan on päästävä. Vaihtokone osoittautui hyväksi ratkaisuksi, mutta ei kannata ostaa sikaa säkissä. Kilometreistä ei voi olla koskaan varma, mutta tällä kertaa uskoisin niiden olevan lähellä totuutta.
Pari kautta sitten tuli hankittua pyörä ja oon ollu kyllä tyytyväinen hankintaan. Pari kertaa on purettu ihan kunnolla ja tuon tuosta jotain pientä. Loppusyksystä tuli vaihdettua nokkaketju kun rupes rallattaa niin armottomasti että valoissa hävetti oikeen tosissaan.
Eli pyörä oli suht siistikuntonen ostettaessa ja eipä siihen sillon tarvinut mitään isompia laitella.
Riitti kun vaihdoin kiristimen ja nokkaketjun. Pyörällä oli ajettu noin 68tkm.
Viime talvena otin sitte moottorin pöydälle purkamista ja huoltamista varten.
Kone toimi moitteettomasti. Heppoja suuremmilla suuttimilla ja sliparilla oli paria pollea vaille vakiot.
Tässä lista mitä kivaa sieltä sitten löytyi:
-väljät vaihteiston laakerit
-kaks kampiakselin runkolaakeria oli ruopassu aika pahasti muissa normaalia kulumista
-männänrenkaat oli kulunut yli toleranssin
-naarmuja männissä
-kakkosen rattaat pyöristynyt
Nämä olisi kannattanut vielä korjata. Sitten kannen kimppuun ja palasiksi.
Kannesta oli venttiilit painunu niin paljon että venttiilissä tuntui selvä ura ja hiomalla ei ollut mahdollisuutta korjata. Olisi pitänyt rempata kansi ja vaihtaa uudet venttiilit.
Ratkaisuksi muodostui vaihtokone.
Sopiva kone löytyi kevättalvella Pirkkalasta. 28tkm ajettu 94vm. italialaisesta kyljelleen pyöräytetystä pyörästä.
Kilometreistä en kylläkään pystynyt olemaan varma. Koneen saatua tallille mittasin puristukset ja ne oli ok. Päällisin puolin ihan siistissä kunnossa, mutta kiusaus vei voiton. Kansi pois ja katsotaan mitä italialainen on syönyt. Karstaa karstaa jokapaikassa karstaa. En ole koskaan nähnyt niin karstasia imuventtiileitä. yltä päältä sitkeässä tervassa. Polttoaineena käytetty varmaan raskaspolttoöljyä.
Männän laet sentään oli siistin ohuen kahvinvärisen karstan peitossa. Oli päästävä syvemmälle.
Öljypohja pois ja tarkastelemaan vaihteistoa. Se sentään näytti uudelta verrattuna 68 tonnia rääkättyn lootaan. Vaihteiston perusteella kilometreissä voi olla jotain perää.
Sylintereissä ei ollut kulumisen merkkejä ja hoonausjäljet näkyi hienosti. Puoltaa taas kilometrejä verrattuna osittain kiilloittuneeseen vanhaan moottoriin. Ei ollut huono kone ollenkaan.
Tietenkin kun kansi oli kerran pois, se kannatti huoltaa siinä samalla. Venttiilit irti ja putsaamaan.
Ensin kunnon pesu ja karstojen liottelu. Seuraavaksi siistin kanavat valuvioista ja muotin jäljistä karkeasti dremelillä. Viimeistely kuulapuhalluksella. Viimeisenä kevyt venttiilien hionta ja kannen kokoaminen. Tietenkin vielä säätö oikeisiin välyksiin. Venttiilien säätöpalojen kans tuli pieniä ongelmia kun uudet palat osoittautui hivenen paksummiksi mitä niiden olisi kuulunut olla. Olivat varmaan toleranssin yläpäässä. No paloja järjestelemällä oikeat välykset lopulta löytyi. Kaks vanhaa palaa piti sovittaa hiomalla. Onnistuu yllätävän helposti. Ei muutaku kone nippuun ja ottamaan ekat savut.
edit: Sen verran tuosta säätöpalojen hiomisesta pitää lisätä, et jos niitä mennään hiomaan, niin hiokaa siltä puolelta johon on merkitty alkuperäinen paksuus. Seuraava omistaja ei joudu sitten ongelmiin niitten palojen kans ja hän joutuu pakosta mittaamaan mikrometrillä paksuuden. On ikävää jos uusi omistaja sattuu luottamaan, että palan paksuus pitää numeron mukaan paikkansa ja säätää venttiilit väärään välykseen.
Vaihtokone lähti laakista käyntiin ja kylmänä ei mitään ylimääräistä ääntä. Lämpimänä koneesta löytyi korvia hivelevä nokkaketjun rallatus ja lätkytys. (korjattu nyt 2008 syksyllä ja käy kuin kello) Eipä se ääni pelota ku ajamaan on päästävä. Vaihtokone osoittautui hyväksi ratkaisuksi, mutta ei kannata ostaa sikaa säkissä. Kilometreistä ei voi olla koskaan varma, mutta tällä kertaa uskoisin niiden olevan lähellä totuutta.
Viimeksi muokannut kusiainen päivämäärä 26.12.2008 13:34, muokattu yhteensä 2 kertaa