Näin Santahaminan viesti AU:n näkökulmasta katsoen voisin jopa väittää, että jos yhtään tykkää pärrällä ajaa on prätkälähetin homma jopa niitä parhaimpia hommia intissä.
Komentojoukkueemme lähetillä oli kotari mukana joka leirillä ja se tsekattiin ja huollettiin ennen jokaista leiriä, että se varmasti toimi ja lähti käyntiin. Lähetti otti ajokamojen lisäksi leireille myös tetsarin ja täpärin mukaan, mutta niitä hän säilytti leirien ajan komentovaunussa ja ajaessa hänellä oli ainoastaan rynkky mukana. Komentojoukkueen lähetin tehtäviin kuului tiedustella hyökkäysreitit ja reitit muiden komppanioiden komentopaikoille ja esikuntaan. Käskyn saatuaan ei hänen peräänsä liika kyselty ja yhdellä puhelinsoitolla saatoin pyytää häntä tuomaan tupakkia tai karkkia kaupasta.
Läheteillä on myös samat oikeudet unen suhteen kuin muillakin kuskeilla, eli vähintään 6h katkeamatonta unta yössä. Huomasin myös, että pyörän kanssa oli helppo päästä nakkisuojaan. Jos oli huonoja hommia tiedossa (teltanpystytystä tai välinehuoltoa), niin mopomiehet olivat yleensä rassaamassa pyöräänsä jonkun keksityn vian varjolla, tai viemässä "tärkeitä" viestejä esikuntaan.
Aika paljon tuli juteltua oman joukkueen lähetin kanssa ja hän ei valitellut pahemmin kylmääkään talvisin, koska se ajohaalari on melko paksu. Oli siellä pasissa kykkiessä itsellä ainakin vitun kylmä ja mopolähetti sentään pääsi kääntämään kahvaa metsässä.
Eli kateellisena sivusta seuranneena voin sanoa, että kannattaa ehdottomasti hakea. Kyllä se aina ryynäämisen voittaa.
Kuvatuksia galleriassa.