Ajattelisin, että jokin japanilainen hyvin suosittu katu/perus-malli 500-650 hujakoilla sopisi hyvin. Jospa perustelutkin vielä?
Tuo suosio kertoo toimivasta ja teknisesti perusterveestä konstruktiosta - kun kuitenkin budjetti viittaa jo hieman maantietä nähneeseen valikoimaan. Suosio tarkoittaa myös, että valmiiksi sopivilla varusteilla (matkailu) oleva pyörä löytyy ehkä tarjokkien joukosta suoraan - iäkkäämpään malliin tarkalleen sopivia ja sovitettuja varusteita (esimerkiksi Hondalla oma varustetarjonta) voi nyttemmin olla jo vaikeampi löytää - ulkomaisilla suurilla nettikauppiailla on kenties jotain jäljellä.
Japanilaisuus mm. sähköjen luotettavuuden takia, missä eurooppalaiset mielikuvana alkavat iän myötä kränäillä aikaisemmin. Omien virheiden (vaikkapa bensapiippuun jääminen) jälkeen nuo sähköpeikot lienevät yleisimpiä matkan katkeamisen aiheuttajia. Liittyy sikäli myös varusteisiin, että tehdastekoiset varusteet (joissa kenties on sähkölaitteita) olisivat luultavasti mietitympiä ja luotettavampia kuin yleisvarusteet. Kovaboksit, sadetiiviys, pikalukitus ja röykynkestävä kiinnitys, jotta matkatavara tulee ehjänä perille ja on helposti kannettavissa yöpymispaikkaan.
Peruspyörä taas on luultavimmin ollut hyvissä käsissä - ei liian näyttävä, ei viritelty eikä rakenneltu, ja saanut alusta asti hyvää hoitoa. Lisäksi klassinen ajoasento/ergonomia on kyykkyä tai kenties myös matkaenduroa parempi (mitoituskin huomioiden), ja penkit muotoiltu tuntien ajorupeamia varten. Tuo istuinmukavuus sekä moottorin värinättömyys, tilavampi ajoasentokin, ovat matkaillessa tärkeitä, ei niinkään pyörän imago.
500-650 iskutilavuutena antaa jo riittävää puhtia Pohjoismaiden oloihin. Sylinteriluvun sijaan jälleen värinättömyys (tasapainoakseli, moottorin kiinnitys jne.). Ehdottamasi CBF600S olisi varmaan aika oiva valinta, vaikkapa tällainen:
http://www.nettimoto.com/honda/cbf/1836569E: Peesaisin Hsippeä. DL650:ää ajattelin itsekin suosittaa - lähinnä ajattelin onko satulakorkeus Hondaa suurempi, jos se on kriittinen kriteeri? Tämä Suzukin pikkuvinkkeli on myynyt isoveljeään paremmin myös urheilullisempana SV:nä (ainakin SV myös höpisee mukavasti, jos se olisi valintakriteeri) ja DL on ollut laajalti kehuttu maailmalla (MOTORRAD-lehden "Alppien kuningas" kaksi kertaa, ks. Wiki EN, eli vaikkapa Norjan vuoristoteillä aika täsmäase). Kun mp-kauppa tahmaa aika ikävästi voit varmaan saada kummankin koeajoon ainakin mp-kauppiailta: jos ja kun te kuitenkin hankitte pyörän pidemmäksi aikaa sen pitäisi puhutella paitsi järkeä myös fiilispuolta - tiedätte tuon itse parhaiten. Pegason kulutusta (eli Pohjolassa kriittistä toimintamatkaa tankillisella) ja varaosien hintaa/saatavuutta näytetään Saksassa moitiskellun, ja ainakin itse saan aina epämukavan olon kun sähkölaitteissa kukee "Magneti Marelli"