Tjooh...
Kansi auki uudelleenmuotoilua varten, ja tällaista siellä sitten odotteli:
No, ainakin kanteen oli tullut jotakuinkin tasainen "huuhtelukuvio":
Tuli vähän pohdiskeltua tuota laen reunan levähtämistä. Kyseisellä kohdalla ei ollut mitään korottavia kohtia pytyssä (pakopuoli), käyntivälys oli melko reiluhko (ei kuitenkaan niin reilu että mäntä pahemmin "keikkailisi") ja renkaan pystyvälys urassaan vaikutti varsin riittävältä. Paljevälystä löytyi kovin turvalliset 0,8mm eikä männän lakea sorvatessa lähtenyt kyseiseltä kohdalta materiaalia juuri lainkaan.
Jäljelle jäänee sitten tuo nakutus... Konetta ei vedetty tiukalla kannella kertaakaan edes epämiellyttävän lämpöiseksi, eikä nakuttavia vetoja ollut kaiken kaikkiaan edes minuutinkaan edestä. Pakoon se laen reuna ei ainakaan ole voinut kolahtaa, keskiaukko kun on niin kovin kapoisa ja pyöristyksiäkin on riittämiin. Männänrengaskin oli ihan ehjä ja liikkui (vajaassa) urassaan hyvin. Vetoihin tuo ei juurikaan tuntunut vaikuttavan (kyllähän se rengas pelaa jotakuinkin noinkin). Ja niin joo, männässä ei ollut laen sisäpuolella mitään jälkiä kiinnipalaneesta seoksestakaan (monesti ilmennyt kuumana käyvissä koneissa).
Hämmennykseen haettiin selvyyttä empiriisellä männänkoestuksella. Koeyksilöiksi valittiin kyseinen tasalaki, 50mm kupumäntä ja leikannut n. 10€ kaksirenkainen 40mm mäntä.
Koe yksi: Lekaa
Männät ruuvipenkin päälle laki ylöspäin ja moskalla perään. Kookkaammat isoveljet räsähtivät palasiksi varsin kevyesti, kun taas halvin pikkumäntä piti kovin korkean kilahduksen levitessään ympäri pajan lattiaa. Murtopintojen tarkastelu toi esiin seuraavaa: isoissa männissä murtopinnan raekoko oli kovin suuri ja murtopinta oli melko epätasainen, siinä missä pikkuveljensä murtopinta oli kovin hienorakeinen ja melko sileä.
Koe kaksi: Painetesti
Tähän testiin osallistuivat pikkumäntä ja vastoittain tutkimustyölle itsensä uhrannut tasalakimäntä. Männät ruuvipenkkiin suunnilleen samaan asentoon ja sitten vaan rauhallista puristusta kehiin. Tasalaki rasahti palasiksi näkkileivän tavoin varsin pienellä momentilla, vailla minkäänlaista kimmoisuutta. Pienempää mäntää sai litistää aikalailla (ja takaisin kelatessa se vielä palautti muotonsakin...) ennen kuin meni palasiksi korkean kilauksen säestämänä. Momenttia pikkumäntä vaati huomattavasti isoveljeään enemmän. Murtopinnoissa sama ilmiö kuin ensimmäisessä kokeessa.
Koe kolme: Tulikoe
Toisen kokeen osanottajien jämistä otettiin sopivat kimpaleet ja tuotiin suurehkon kosaanin liekin hiveltäviksi. Isoveli alkoi pitkähkön loimotelun jälkeen sulaa hyvin paikallisesti ja sulan pinta kupli ja jäi hyvin röpelöiseksi. Pikkuveljensä kesti tulikokeessa huomattavasti lyhyemmän ajan ennen sulamisen alkua. Sulaminen alkoi hyvin laajalta alueelta, eikä kuplimista ollut havaittavissa. Sulan pinta oli tasainen ja kaikistellen siisti. Lopuksi suoritettiin subjektiivinen raaputuskoe, jonka mukaan pikkumännällä sai helpommin jurmuja isoon mäntään, kuin päinvastoin.
Kovin subjektiivisen koesarjan perusteella uskaltaisin väittää seuraavaa: isommat ja kalliimmat plusumännät ovat melkoista Scheißea.
jt-87 kirjoitti:Komean kuuloista luettavaa tämä roplailu! Pitäsi varmaan itellekin hommata tuota uunikittiä, sillä varmaan voisi nekin takahuuhtelut tökkiä umpeen?
No kiitosta vaan. Itse käyttäisin takahuuhtiksien tukkimiseen jotain ihan perus epoksia, on meinaan paljon juoksevampaa (juoksevuutta voi säädellä lämpötilalla), eikä mahdollinen irtopalanen aiheuta kovin suurta vahinkoa. Mutta kyllähän se uunikitti kuitenkin pelittää... Se täytyy tosin sanoa että sen kuivamista kannattaa odotella ihan rauhassa ja hoitaa ensilämmitys aika hissuksiin (esim. uunissa lämpöä vähitellen nostaen). Oli vähän vielä "tahnana" se kitti kun tuli paketti kasattua. Pikkasen se oli sitten märistä kohdista irtoillut (onneksi valui möhnät putken suuntaan).
Nalle Puch kirjoitti:Sulla on niin paljon uudenlaista kokeilua tuossa moottorissa, että olisi kohtuutonta olettaa ekan tai toisen testivedon tuottavan mitään maailmanennätysvauhteja. Kyllähän se siitä pikkuhiljaa lähtee kehittymään parempaan suuntaan kun kokeilee ja muuttaa yhden jutun kerrallaan. MSV:n suhteen en miettisi (yksinkertaisuuttani) sen enempää... Mitä jos tekisit kolme kantta 50% kössillä niin, että korjatut on vaikka 7 - 7,5 - 8. Ja MSV on tuolloin mitä sattuu tulemaan
Noista paras sitten jatkojalostukseen jne...
Kiitosta vaan Nallelle ymmärtäväisyydestä.
Maailmanennätysvauhteja tällä paketilla ei olla tavoittelemassa, suunnittelun taso kun on mitä on. Muutoksia tuossa kyllä on aikalailla, mutta tuskin mitään liian radikaalia sentään... Yhden muutoksen testeillä pyritään jatkamaan, tilannekohtaisesti tosin.
Tuon kannen muotoilun suhteen olen aikalailla samoilla linjoilla kuin sinäkin (squish n.50% ja ps.7-8). Squishia tosin saattaa joutua tiputtamaan hiukan allekin tuon 50% maagisen rajan, ainakin mikäli uskomme MSV:n viitearvoja. Koitetaan nyt aluksi päästä sinne hehtaarille.
Tosiaan, Moparin pakettikin löytyi n. 300km odotettua etelämmästä, kiitos postin. Tänään sain sen kätösiini ja sieltähän sitten löytyikin uutta mäntää, vararengas, rissoja, suutin ja tulppa. Mäntä on samanlainen mustia partikkeleita (hiiltä?) sisältävä mammutti, kuin viimeksikin. Täytyy muuten sanoa että tuommoiseksi seostettua mäntää ei saa kiillotettua laestaan niin millään. Vararenkaaksi ne oli laittaneet Malossin m-renkaan, joka on muute ihan eri maata männän mukana tulevan kanssa. Viisteet on kunnolliset, katkoskohdan kavennukset ovat saman pituiset (männän mukana tulleessa ei sitten lähellekään...) ja koneistusjälki on huomattavasti parempaa. Josko sitä laittaisi tuon männän mukana tulleen renkulin suoraan mappi ööhön ja ottaisi "vararenkaan" käyttöön. Tiedä vaikka kestäisi 10km ilman loppuunkulumista...
Viikonloppuna tuli taas rälläiltyä MOTA:n kanssa. Sen mukaan nykyinen putki ei ole ainakaan kovin perseestä (vaikkakin yhteen kohtaan voisi vetää suoremman somistuskartion). Siinä samassa tuli katteltua että pakoa voisi muotoilla vielä jonkin verran ja takahuuhtelunkin voisi avata, jahka testataan ensin suljettuna versiona...
Eipä tässä muuta... Niille jotka skippasitte romaanin: ette jääneet paljostakaan paitsi.