Raisusta Raaseriksi - Videota alumiinivalusta

Täällä on näköjään viikonloppu vähän venähtänyt yhdellä jos toisellakin.

Ja jotta Nallekin voi hyvillä mielin jatkaa talviuniaan, niin kerrottakoon, että kuupan sisälle ei tule mitään yyber tekniikkaa. Rullallinen paskapaperia sieltä varmaan tulee löytymään, jos tähtitieteellinen suorituskyky saa kuskin panikoimaan. Äänenvaimennustahan tähän ei tule, sehän on täysin turhaa painoa ja vähentää subjektiivista tehoakin...

Tietysti taakse suuntautuvat pakokaasut toimittavat rakettimoottorin virkaa, liekkö niissäkin muutama newtoni lypsettävänä. Ja niin, painevastuskin varmaan vähenee takakuupan takana vallan mainiosti pakokaasujen avustamana.

Asiaan: Tänään sain vannekehät irroiteltua, ja niistähän tuli jopa kohtuullisen suorat vasaralla naputellen. Etuvanteen pinnasin jo kasaan, heittoa about 0,5mm sivusuunnassa ja 1mm pystysuunnassa. Takavanne odottelee täydennyspinnoja.

PS. Nallen kannattanee varoa sotkeutumasta perässä viilettävään paperiviiriin...

Joulu oli ja meni ja vuosikin ehti vaihtua, mutta nyt ilmassa leijailee valuraudan suloinen tuoksu, josta lisää myöhemmin.

Vanteet tuli pinnattua kasaan, ja takavanteenkin heitot saatiin alle milliin niin pysty- kuin vaakasuunnassakin.
Torstaina sain pyöränlaakerit irti kooleineen päivineen. Tosin yhdestä laakerista täytyi kuulakehät sulatella pois, siirtää kuulat toiseen reunaan ja irroittaa keskikooli. Tämän jälkeen olikin jo vähän enemmän tilaa työskennellä. Puretun laakerin ulkokoolille joutui myös antamaan astetta rankempaa käsittelyä koolista irroitettaessa.

Joskus pari viikkoa sitten tuli myös leikeltyä pytystä vähän ylimääräisiä ripoja poies ja otettua varaosapytystä korvaavat rivat talteen. Myös sylinterin alkuperäiset pinapultin reijät tulpattiin seuraavaan tapaan: m8 jengat alatiivistepinnan reikiin -> sopivat pätkät m8 kierretankoa, johon vääntolovi rälläkällä päähän -> kiristys, kunnes kierretangot kiilaantuivat jäähdytysripojen reikiin -> täytehitsaus -> hionta tasoon. Alatiivistepinta on aika rujon näköinen, ja siihen vielä hitsaillaan pakopuolelle levyä jatkoksi. Tiivistys tapahtunee pääasiassa tiivistemassan voimin.



Takahuuhteluakin tuli availtua sylinteriin,ensin 4mm rei´illä , joista sitten normi vingulla avarrus karkeisiin mittoihin. Takahuuhtelusta tulee yksiosainen, reilulla pystysuuntauksella. Myös pakokanavan tynkää tuli vähän siistittyä, kuten myös uusien jäähdytysripojen kiinnikekohtia.

Takahuuhteluun tehdään siis pellistä erillinen kanava, ja vanhat kanavat tukitaan. Uuden kanavan lähtö tulee osittain entiseen imuaukkoon, jota täytehitsataan reiluhkosti. Mäntään tulee sitten reikä, jolloin jäähdytystä saadaan paranneltua, kun seos pyöräytetään sieltä lävitse takahuuhtelun lähtöön. Uskaltaa sitten käyttää kovempia ruttujakin, kun pysyy mäntä kylmempänä. Takahuuhtelun sisäkurviksi jää siis ihan alkuperäistä pyttyä. Ja niin, männän ikkunasta tulee melko korkea, mutta se ei tule kurkkaamaan itse imuakkoon, vaikka niin voisi luullakin, sillä täyteltävää löytyy aika paljon imupuolella.



Lohkoon täytyy myös tehdä jatkopalikkaa, etupuolelle. Tällöin imuaukkoa voidaan tiputtaa reilusti alemmas, n. 5mm alatiivistepinnan alapuolelle. Ei sitten tarvitse katkoa niin paljoa mäntää ja jää tilaa takahuuhtelun lähdöllekin. Työlästähän se on saatuihin hyötyihin nähden, mutta tehdään silti. Ja niin, tästähän ei siis tule casereed härpäkettä, vaan ehta oikea mäntäohjattu kone on tekeillä.



Koneen sijaintia pitää alkaa piakkoin pohtimaan, kunhan ensin keksitään joku järkevä kompromissi imukaulan pituudelle. (eli tuleeko imukanavaresonointiin enemmän vai vähemmän kerrannaisaaltoja tehoalueelle, imuaukon muotoilua unohtamatta)

HUOM! kuvat ovat suuntaa antavia. Myös katteiden muotoilua on tullut jo vähän pohdiskeltua, mutta jätetään nämä asiat vielä toistaiseksi pimentoon.

Jossain vaiheessa pitää hankkia mm. ohjauslaakeri, etu- ja takapyörän laakerit, petarit, kytkinakselin laakeri, vetoakselin laakeri, kiertari alalaakereineen (?) ja yläpään neulalaakeri.

Myöskin tehokäyrän muotoa tuli pohdiskeltua, lähinnä huippunopeuden ja integroidun kiihtyvyyden suhteen. Laskelmissa huomioitiin niin vierintävastukset, kuin ilmanvastuskin, vaihdoissa tapahtuvaa nopeuden tippumista ja vaihtojen ylikierroksia unohtamatta. Tehontarpeen kaavaksi nopeuden suhteen siis ilmeni käyrä, joka oli pelkistettynä muotoa ax^3+bx. Monenmoista muutakin vaikeaselkoisempaa kalkulointia tuli tehokäyrän muodon suhteen tehtyä, muttei siitä sen enempää...

Kone tuli myös leväytettyä atomeiksi, vetoakselin ja kytkinakselin liukulaakereita lukuunottamatta. Huomenissa pitää myös sekoitella betonia ja laittaa halli lämpiämään. Pääsee sitten valamaan kaasuahjoa 200l tynnyrin sisään. Kuvia tulee siitäkin, jahka valmistuu...

Tämä on kyllä erittäin mielenkiintoista. Kuvat on hyviä ja mielestäni erittäin hyvä tyyli tutkiskella kokonaisuutta "halkaisemalla" moottori. Vetää ihan sanattomaksi, lisää odotellessa!

Jahas, täällähän projekti edistyy!

Pari kommenttia ja kysymystä tuli mieleen: Takahuuhtelun fiksaus männän kautta on varmasti hyvä juttu jäähdytyksen kannalta. Sitten voit myös varmaan käyttää ikkunallista Malossin mäntää (tai GeePeeäMmää), jotka lienee kestävämpiä kuin kinkkiversiot. Entäs nyt kun pakokanava on suora ja lyhyt, aiotko survaista pyttyyn pari pakoaukkoa lisää? Ja mainitsit tehneesi laskelmia tehokäyrän muodosta yms. MOTAn esittämiin arvioihin tehokäyrän muodosta, kuten varmasti tiedätkin, kannattaa suhtautua pienellä varauksella.

Jeps, kiitosta kommenteista.

Nalle Puch kirjoitti:Pari kommenttia ja kysymystä tuli mieleen: Takahuuhtelun fiksaus männän kautta on varmasti hyvä juttu jäähdytyksen kannalta. Sitten voit myös varmaan käyttää ikkunallista Malossin mäntää (tai GeePeeäMmää), jotka lienee kestävämpiä kuin kinkkiversiot. Entäs nyt kun pakokanava on suora ja lyhyt, aiotko survaista pyttyyn pari pakoaukkoa lisää? Ja mainitsit tehneesi laskelmia tehokäyrän muodosta yms. MOTAn esittämiin arvioihin tehokäyrän muodosta, kuten varmasti tiedätkin, kannattaa suhtautua pienellä varauksella.

Männän valinnan suhteen ollaan vielä melko avarakatseisia, mutta luulisin että 1-renkaisella ikkunattomalla tasapäämännällä isketään paketti kasaan. Voi tehdä justiinsa sellaisen ikkunan kun huvittaa ja toivoa, että kinkkilaatu ei leviä silmille. Nuo malossin männän ikkunat taitaa olla hieman väärää kokoa tuohon projuun, kun takahuuhtelun lähtö tulee kuitenkin vain yksiosaiseksi ja sisäkurviakin jätetään.

Ja pakoaukkojen määrä pysynee ainakin tällä pytyllä ihan yhdessä kappaleessa. Tuo pyttyaihiohan tuli mukaan kylkiäisinä ja viilailtuna jo aika leveäksi paon osalta. Jos siihen triplapakoja aikoisi, niin mentäisiin kyllä jo reilusti päähuuhtisten päällä, ja siitä nyt ei liene kovin paljoa etua. Ehkäpä seuraavaan pyttyyn voisi triplan väsäilläkin.

Ja mitä siihen tehokäyrän muodon ja laajuuden laskemiseen tulee, niin tokkopa siitä haittaakaan on, jos tietää paremmin mitä ollaan tavoittelemassa. MOTA:n tarkkuus kyllä tiedetään, mutta onhan sekin silti tyhjää parempaa.

Muuten projekti ei ole pahemmin edennytkään. Kipsin valamista ja jyrsimistä pylväsporalla on tullut harjoiteltua. Nyt ei varmaankaan pariin kolmeen viikkoon tule muutenkaan mitään sen kummempaa tapahtumaan, kun on vähän muuta puuhaa.

Tuna-71 kirjoitti:Ja pakoaukkojen määrä pysynee ainakin tällä pytyllä ihan yhdessä kappaleessa. Tuo pyttyaihiohan tuli mukaan kylkiäisinä ja viilailtuna jo aika leveäksi paon osalta. Jos siihen triplapakoja aikoisi, niin mentäisiin kyllä jo reilusti päähuuhtisten päällä, ja siitä nyt ei liene kovin paljoa etua. Ehkäpä seuraavaan pyttyyn voisi triplan väsäilläkin.

Noissa kireämmän puoleisissa padoissa on pakoaukot parhaimmillaan todella leveällä, vaikka tuossa http://www.scootertuning.net/showarticle.php?ID=50 . Samantyyppistä ratkaisua on tarkoitus kokeilla omassakin projektissa.

Tuna-71 kirjoitti:Ja mitä siihen tehokäyrän muodon ja laajuuden laskemiseen tulee, niin tokkopa siitä haittaakaan on, jos tietää paremmin mitä ollaan tavoittelemassa. MOTA:n tarkkuus kyllä tiedetään, mutta onhan sekin silti tyhjää parempaa.

Näinhän se on. Noilla pääsee ensi alkuun edes suunnilleen kartalle ja mahdollisesti parhaimmullaan aika tarkkoihinkin tuloksiin.

Viimekertaisesta päivityksestä onkin jo päässyt vierähtämään tovi jos toinenkin. Suurimpana syynä lienee äärimmäinen laiskuus.

Mutta, pienoista näpertelyä on nyt tullut tehtyä (saapahan upittua topicin ylös neljänneltä sivulta asti). Tankin muottia on alettu väsäämään, kohtuullisella menestyksellä. Lohkoja&vanteita on myös hiekkapuhalleltu.

Tankin muottinahan toimii siis ihan perus finnfoami, jota sitten leikellään kuumalankaleikkurilla haluttuun profiiliin. Laminointiin käytän haponkestävää hartsia (epoksiharsia ei tähän hätään löytynyt) ja jotain kohtuu ohkaista mattoa, jota pitää vielä käydä nähtävimmin hakemassa lisää.

Konehuoneen puolelle päästään arskartelemaan vähän myöhemmin, jahka sorvi/jyrsin saadaan hinattua jalustalleen asti.

Myöskin tynnyrimasuuni tuli valmiiksi ajat sitten, mutta siinä nyt ei liene mitään kovin ihmeellistä... Hieman kovempaa laitosta kilowatin puhaltimella olisi suunnitelmissa väsätä, jos intoa riittää. Nykyinen masuuni muuten pelaa parhaiten ihan puuhiilellä, kun se taas oli alunperin suunniteltu nestekaasulla&paineilmalla pelaavaksi kyhäelmäksi.

Kuvia ei nyt ole yleisölle antaa pällisteltäväksi. Katsellaan sitten jos jotakin konkreettisempaa saadaan aikaan.

Hiljalleen matka taittuvi...

Tankin laminoin kasaan, tosin melko kehnolla menestyksellä. Haponkestävä hartsi oli ERITTÄIN jäykkää tavaraa, miltei hunajan oloista. Vaan eipä sitä oikein uskaltanut rueta asetonillakaan ohentamaan, jos vaikka kemikaalikestävyys heikkenisi.

Ensimmäinen kerros meni ongelmitta ja kuplitta, sisätiloissa laminoiden. Huurujen vahvistuessa ja toisen kerroksen alkaessa oli aika siirtyä ulos raikkaampaan ilmaan. Toinenkin kerros lähti mallikkaasti etenemään, kunnes jo ennestään jäykkä hartsi alkoi auringon paistaessa hyytelöitymään lähes välittömästi niin tankin pinnalla, kuin hartsikupissakin. Lopputuloksena oli väkipakolla päälle läärätty toinen kerros, joka sitten kuplikin paikasta jos toisestakin ja hartsia kului hyvin reilusti suhteessa kuidun määrään.

Sitten mieleeni muistui Zonen aikoinaan kertoma niksipirkan vinkki kotikuiduttelijalle, nimittäin sukkahousut. Oudoksuvan katseen saattelemana sain kuin sainkin yhdet sellaiset tallille asti. Tarkoituksena ei tosin ollut kuiduttaa niitä osaksi tankkia, vaan yksinkertaisesti vetää ne tahmean tankin päälle tasoittamaan mitä oudoimpia kuplia ja hapsuja. Pahimmat paukamat hävisivät, ja hartsin kovetuttua nailonitkin sai revittyä kohtuu helposti pois tankin päältä.

Kauhian hiomisen jälkeen oli aika porata tankkiin reikä ja luritella sisään pari litraa bensaa. Solimate nöyrtyi kohtalaisen helposti ja valui sinisenä kiisselinä tankista ulos. Täyttelin tankin vedellä ja pistin paineilmaa perään, muutama pikkuvuoto oli havaittavissa pahimmissa kulmissa, mutta muuten vesi pysyi kohtuullisesti sisällä. Tässä vaiheessa tankilla oli painoa 1150g, kiitos hyytelöityneen hartsin. Biltemassa ihailin eräänä päivänä epoksihartsia, oli aikas nestemäisen oloista... Tiedä vaikka sitä innostuisi tilaamaan netistä epoksihartsia ja tekemään negatiivimuotin tankista uutta kuiduttelua varten.

Sitten aloinkin väsäilemään penkkiä pakkausteipillä päällystetyn styroksin avulla. Hommat helpottuivat huomattavasti, sillä halpa polyesteri "sulautui" kunnolla samaan kuituun mitä tankissakin käytin. Aloittelin 300g/m2 kuidulla ja lopuksi vetelin vahvikkeita 450g/m2 kuidulla. Tätähän pystyi jopa telaamaan, kun tankin kanssa jouduin vetelemään pakkelilastalla hartsia kuituun kiinni. Penkki onnistui melko hyvin, lopputulos oli vahva, kevyt ja melko sileäkin.

Kuvaa raipasta rullauskunnossa.

Muutama päivä sitten leikkelin rungosta ylimääräisiä ulokkeita pois ja tein jonkinlaiset suunnitelmat pienistä rakennemuutoksistakin. Toissapäivänä asentelin pyöränlaakerit kiinni vanteisiin, kuten myös vannenauhat, sisuskumit ja ulkokumitkin. Pyöränlaakerit pääsivät vähän kärsimään hätäisen asennuksen vuoksi, joten voi olla että vaihtuvat vielä kertaalleen...(jumittelevat oudosti, peltisuojat hieman lommoilla, väärällä hylsyllä taisin naputella)

Koerullauskin tuli tehtyä, ajoasento on vakaa, kunhan vauhtia kertyy. Alusta on kova ja vauhtia kerää ihan kohtuullisesti.

Pytystä tuli myös jyrsittyä pakopuoli tasoon tällaisella riisutulla aparaatilla. Teränä Bilteman vingun terä. Voi päästää melko kovalla vauhdilla ja syötöllä valurautaan. Muutama hammas vasta katkennut päästä pois. Imupuoli pitää vielä jyrsiä tasoon, ja sitten pääsee väsäilemään takahuuhtelulle kanavaa.

Paljon tekstiä, vähän asiaa... Päivitellään taas kun jotakin tulee nysvättyä.

Sarven projekti säikäytti niin, että piti lähteä tallille hytisemään.

Sopiva palikka Solimatea ja sitten jyrsimään kannen muottia foamibilletistä. Bilteman poranterä palveli jotenkuten jyrsinteränä, mutta jätti kohtuu rouhean pinnan.



Kuvan palikka on jo valettu kipsiin ja sulateltu pois muotin sisältä. Kipsimalli toisti muodot aikas hyvin ja kuivuu nyt uunissa aikansa. Piakkoin voisi sitten päästä tekemään koevalua, eihän sitä tiedä jos vaikka onnistuisi.

Selvisipä muuten tankin laminointia koskien sekin, että olisi pitänyt olla pulverisidottua mattoa emulsiosidotun maton sijaan, kun lutrasin haponkestävällä hartsilla. Josko jouluksi tilaisi vähän vinyyliesteriä ja pulverisidottua mattoa, ties vaikka vähän lasikangastakin.

Tuosta nykyisestä tankinkuvotuksesta voisi tehdä kipsinegatiivin. Toki ensin pitää läärätä hillittömästi pakkelia pintaan ja voisi vähän katsoa muotoja symmetrisemmiksi. Voisi sitten yrittää vaikka laminointia ylä- ja alaosan muotissa, ja lopulta yhdistää palaset. Btw. Täytyy kehua Terpolin heppujen tietotaitoa, kyselemällä sai aika monipuolisesti tietoa kuidutustarvikkeista.

Tunisti kuittaa.

Näyttää varsin hyvältä!

Tuna-71 kirjoitti:Sarven projekti säikäytti niin, että piti lähteä tallille hytisemään.

Ei kannata sitä projektia liiemmin säikkyä, tässä pitäs pari omaa pyörää rakentaa ennen kevättä, ja kai kelkkakin pitäs laittaa jossain vaiheessa ajokuntoon (männässä nyt reikä..?!), ja sitten vielä se muu elämä joka haittaa harrastuksia.. Joten katellaanhan nyt milloin tässä valamaan kerkeää...

No, joku ilta kyllä huuhteluvaloksia katsastelin etäältä sillä silmällä.

Jepjep, ei sen puoleen katsastus lähestyy ja kakkiksen pohjaa pitäisi saada siedettävään kuntoon... Ja yläpäähänkin pitäisi jossain vaiheessa uusia tiivistesatsi.

Tilanneraportti: Kipsi luovuttaa ensimmäisen asteen kidevettä jo hiipuvaan tahtiin, lämpöjen ollessa n. 270C. Antaa nyt huomiseen asti muhia, onpahan ainakin tarpeeksi kuivaa.

Lekalla päästin Strattonin lohkoja silpuksi ja mukaan eksyi Opelin venttiilikoppa ja jonkun isomman Fiatin mäntä. Onpahan sitten enemmän piitä mukana valua helpottamassa. Sulakippoon pitää väsäillä vielä kuonanokka ja masuuniin etsiä jotakin kunnollista klapia hiillytettäväksi.

Btw. Muottiin holahti sellainen reilu oluttölkillinen bensaa foamia liuottamaan, joten valusta ei taida kovin painavaa tulla.

Sarvelle:
Hyrskytinkös sen männän puhkeamisen aiheutti, vai mikä? Teetkös muuten valun hiekkaan, kipsiin vaiko mihin? Painevaluna vaiko painovoimalla?

Tuna-71 kirjoitti:Sarvelle:
Hyrskytinkös sen männän puhkeamisen aiheutti, vai mikä? Teetkös muuten valun hiekkaan, kipsiin vaiko mihin? Painevaluna vaiko painovoimalla?

Hyrskyttimestä en tiedä, enkä siitä onko se mäntä puhki. Jos hyrskytin tarkottaa turboa niin ei tuo hajonnu kelkka ollu se turboaparaatti, sitä ei vielä viime keväänä lumien loppuessa saatu säätöihin, joten sen särkeminen jää tälle talvelle.
Mutta siis kelkka alko vaan oudosti kurlaamaan ja käymään yhdellä pytyllä, mutta siinä vaiheessa masennus oli jo niin kova etten jaksanu sitä aukoa. Enkä oo vieläkää jaksanu. Tuli vaan mieleen että siinä oli sitä puristusta suhteellisen napakasti - josko se männän sulatti.

Näillä näkymin kuvittelen valavani kipsiin, mutta saatan valaa hiekkaankin. Ihan painovoimavaluna, ei mulla oo hajuakaan miten kotipajassa vois painevalua harjoittaa. Jumankekka, näin kun asiasta sohvan periltä horisee niin kuulostaa ihan siltä niinkun tää joskus tapahtuskin...

Njooh, muotti on kuivattu ja kaasureiätkin porailtu siihen. Vähän pääsi halkeilemaan kun epähuomiossa nappasin uunista grillivastuksen päälle puoleksi tunniksi. Rakenteellisesti vaikutti olevan ehjä, joten siitä selvittäneen kosmeettisilla vaurioilla.

Masuunin vetelin kuumaksi, mutta oli sen verran märkää puuta, ettei kunnon hiillosta saanut aikaiseksi. Kaasulla yritin sulatella sitten apuna, mutta sekin hiipui kesken leikin, liekkö pullo tyhjä... Sulakipon panos suli nipin napin, mutta jäi vielä aivan liian jähmeäksi valua ajatellen.

Koksia jos jostakin löytäisi tähän hätään, niin voisi saada lämpöjä paremmin. Toki vähän järeämpi kaasutohokin voisi olla parempi, kun sulaa on jo kohtuullisesti lämmiteltävänä. Sulakippoon sain kuonanokan hifisteltyä. Samalla kokeilin vedellä romiksen sylkkäputkiaihiota vähän rälläkällä. Punaista kipinää tulee, ja leikkuupinta vaikuttaa hyvin samanlaiselta, mitä plusuja veistettäessä. Tiedä vaikka siitäkin olisi ihan oikeaksi sylkkäputkeksi.

Harmittavasti noilla Oiloneilla tahtoo olla suht kova hinta käytettynäkin. Toisaalta ei tupaöljyn polttaminen enää mitään ilmasta ole, mutta öljypolttimolla saisi hyvin silumiinivaluihin lämpöä. Varsinkin vähän järeemmillä "rivitalopolttimoilla." Liekki pitäisi saada kiertämään upokasta. Suoraan päin "tohottaminen" on tehottomampaa. Kipsi tai oikea valuhiekka ei ole muotiksi muutes lainkaan ainoat vaihtoehdot.

Normihiekka + vesilasi (natriumsilikaatti) -sidosaineella toimii myös. Teräväsärmäistä rinnehiekkaa entisajan valurit piti pyöreämpää rantahiekkaa parempana. Puukin menee muottina jos pinnan epätarkkuuksilla ei ole merkitystä tai kappale työstetään jälkikäteen.

Kuivaan kipsiin on vaikea saada ilmakanavia poraamalla, kuten huomasitkin. Jos ilmakanavia ei pysty tekemään positiiviin ja tekemään siten suoraan jo muottiin, niin sitten kannattaa harkita muotin tekemistä 2:ssa osassa. Kohtaan jossa muottipalat irtoaa pystyy kipsiin kaivertamaan helposti ilmakanavatkin, mutta poraaminen tosiaan on aika tuuripeliä. Lohkee lähes 100% varmasti jostain. Kipsi on kyllä muuten varsin hyvä materiaali muottiin ja toistaa hyvin muotoja, mutta on vaan niin hiton haurasta.