nevssoni virittää: vauhtipäivät

19mm lortto on käytössä nytten. Sen seurana Malossi VL6 läpät, avarammaksi kairattu imukaula ja biltsun putsari.

Minkälaisella "terällä" viilailit tuota Airsalia? Ja eikös se oo pinnotettu pytty ni aika kovat kierrokset saa koneessa olla? Löytyy nimittäin melkein samanlainen projekti tallista.

Itsehän meinaan lohkoista avartaa huuhtelunlähdöt, ostin kaverilta halvalla toisen alakerran.

Pytty asennettu Mopo ei tiputa nesteitä, ei savuta ja jäähdytysnesteet ei pulppua. Eli tiivistys toimi. Ainiin, kyllähän se myös käynnistyi

Ensitunnelmat: Säädöt vituillaan. Niitä haetaan huomenna. Tyhjäkäynti jo aamusta jotta kouluun pääsee. Nyt on takana koulua 8h ja pajailua 3h. Väsyttää. Siksi säätäminen jää huomiselle.

Jokatapauksessa nakutusta ei ilmene, vetoja tuli lisää piikillä. Jäätävä tehokuoppa varmaankin säätöjen ansiosta. Huomenna laajempaa raportaasia.

Niin, ja viilauksessa alumiinioksiditeriä. Huuhtelut kuivillaan ja matalilla kiekoilla, pakoaukossa raaempi työstö kovilla kiekoilla ja öljyllä. viimeistely sitten pienemmillä.

Nyt sitten sitä raporttia pytyn vaihdosta.

Säädöissä ei sitten ollutkaan niin paljoa haettavaa. Neulaa nosteltiin ja pääsuutinta suurennettiin. Noitahan tulee sitten pyöriteltyä vielä kun saa kerättyä dataa ajamisesta. Nyt ovat kutakuinkin kohdallaan.

Huippuja en ole kokeillut, mutta ilosemmin se nappaa kierroksia nytten. Nelosvaihteella kiskoo kierrokset nyt iloisesti lukemiin 12400rpm, johon ne tyssää kuin seinään. Tämä ei ole mitenkään odottamaton ilmiö kun paisari on mallia turbokitti. Kuitenkin siis kiskoo kierrokset ripeämin ja korkeammalle kuin ennen. Jos kiskoo noihin lukemiin myös kuudennella vaihteella, mennään jo yli satasta.

SItten nämä päähuolenaiheet... Tehokuoppa se on silmitön. Alaväännöistä,-joita niitäkin löytyy- ei ole mitään iloa kun ei jaksa isommilla vaihteilla kiskoa sen yli tehoalueelle. Tehokuoppa vallitsee alueella 7000-8000rpm missä ennenkin. Tämän korjaamiseen jos jollain on vinkkejä niin ovat tervetulleita.

Toinen huolenaihe on sitten kierrosherkkyys, joka varmaan johtuu tuosta tehokuopasta. Kierrokset nuosee kiereämmässä lähdössä tehoalueella aivan liian hitaasti.

Nyt vaan sitten päänrapsuttelua mitenkä sen tehokuopan järkeviten saisi eliminoitua. Voi tosin olla että päädyn räkimään suunnittelemani putken kasaan asap. ja toivomaan että ilmiö ei tässä toisiimtuisi.

Putken vaihto voisi auttaa, Turbokitti kun on tunnettu juuri siitä kuuluisasta tehopiikistä ja olemattomista alaväännöistä.

Voi olla että näin on.

Alavääntö tuntuu muutenkin olevan jengille vaan toinen tapa ilmaista tehokuoppa tai sen olemattomuus. Yhtään mopoa en ole ajanut joka ei jollain 5k kierroksilla jaksaisi itseään liikuttaa(nykyinenkään setti ei ole poikkeus), joten aina ihmetyttää kun sanotaan ettei alavääntöjä ole.

Ehkäpä on vain sattunut niinpäin että naraku oli tehokuopan tehokkaasti minimoinut ja nytten tuo putken "todellinen" luonne pääsee loistamaan. Ennen mopo oli kovin miellyttävä ajettava tästä syystä.

Mutta jos sitä nyt vain keskittyisi putkeen ja pyrkii tekemään kerralla kelvollista jälkeä. Siihen asti runkataan häntä koipien välissä vaihdepoljinta.

Tehokuoppa johtunee siitä että vähän ennen tehoaluetta putki ehtii puskea tavaraa liikaa pyttyyn takaisin ja työntää sitä jo huuhteluaukoistakin takaisin kampikammioon päin. Joka on aika lailla normaali ilmiö tehokkaassa 2-tahdissa.. Benellissäkin huomasin jossain vaiheessa sillä ruostepönttöputkella ja vakiokytkimen kanssa että tyhjäkäynniltä lähti vääntämään jotenkuten, sitten juuri ennen tehoaluetta älytön tehokuoppa ja sitten lähti. Nyt tuon säädettävän kytkimen ansiosta ei tarvi siitä murehtia enää onneksi.

Veikkaisin että hyvin suunniteltu putki pyttyä silmälläpitäen ja tehoalueelle sopivat välitykset niin rupeaa liikahtamaan. Lyhyemmät välit saattais ehkä nyt jo auttaa.

Paljonko tuossa on nyt huuhtiksilla ajoitusta ja paljonko on blowdown ajoitus?

Palezu kirjoitti:Tehokuoppa johtunee siitä että vähän ennen tehoaluetta putki ehtii puskea tavaraa liikaa pyttyyn takaisin ja työntää sitä jo huuhteluaukoistakin takaisin kampikammioon päin.

...josta painetta menee läpille, jotka ei ehdi sulkeutua ajoissa ja seosta työnnähtää takasin kaasariin ja tapahtuu tuplarikastuminen? Vaiko ihan siitä että pytyn täytös tuoreesta seoksesta jää vajaaksi? Vaan ehkäpä jopa molemmista.

Itse olen eleskellyt samantapaisissa käsityksissä, joskaan ei ole mitään varmuutta mihin meikäläisen käsitykset juontaa juurensa.

Kuitenkin muistelen, että leovinssin kanssa hiilariläpät saivat tehokuopasta vähemmän kiusallisen. Joka tukisi tätä käsitystä.

Palezu kirjoitti:Veikkaisin että hyvin suunniteltu putki pyttyä silmälläpitäen ja tehoalueelle sopivat välitykset niin rupeaa liikahtamaan. Lyhyemmät välit saattais ehkä nyt jo auttaa.

Tuhersin tuutin lopullisilla mitoilla ja arvoilla. Printtaan maanantaina koulussa ja sitten peltiä silpomaan Välitykset on käyttöajoon passelit.

Palezu kirjoitti:Paljonko tuossa on nyt huuhtiksilla ajoitusta ja paljonko on blowdown ajoitus?

Päähuuhtiksilla 132 astetta ja blowdownia 30 astetta. Pakoaukkohan on mallia leveähkö, joten noitten astelukujen katseleminen kannattanee pitää linjalla suuntaa antava.

Vaiko ihan siitä että pytyn täytös tuoreesta seoksesta jää vajaaksi?

No tuohan se on se perimmäinen syy. En uskoisi että se ihan läppien läpi sitä takaisin työntäisi, kun siinä vaiheessa mäntä on liikkunut jo hyvän aikaa alaspäin ja läppien pitäisi olla kiinni. Hiilariläpät ovat saattaneet auttaa sen takia että niissä on yleensä pienempi virtausvastus(ei oo niin jäykät) jolloin kampikammioon ehtii täyttyä enemmän kakkua jolloin siellä vallitsee hivenen isompi paine niin putki ei saa niin helposti työnnettyä tavaraa takaisin kampikammioon.

Veikkaisin että ongelma helpottuu kun suunnittelee putkesta vähän laajavääntöisemmän eli ohuemman ja loivemmalla vastakartiolla. Tällöin tietysti voi huipputeho kärsiä, mutta toisaalta toisaalta, vehje saattaa silti olla nopeampi radalla tai jopa ostarin kulmallakin, laajemman vääntöalueen ansiosta.

Asteluvut vaikuttaa kyllä ihan hyviltä, veikkaisin että tuo ulvoo ihan hienosti kun saat tehtyä hyvän putken.

Tuo ajettavuus on tosiaan se mikä vaivaa. Nytten tuolla on hyvä ajaa ehkä jollain suola-aavikolla. Vaikka tehoa tulikin ehkä lisää, siitä ei ole kyllä nytten käytössä iloa

Täytyy viellä muuten tuo squishin väli muutella kohilleen. Nyt oli jäänyt lukemiin 1,2mm. Tämä johtuu oletusten sarjasta että -> narakulla ja vakiokannella squish 1,4mm eli tiiviste 0.7mm ja kannen syvennys 0.7mm. -> Oletus että vakioputty ja naraku on saman korkuiset -> barikitin sorvaus tarkasti vakiopytyn mittaan ja kanteen 0.5mm syvennys.

Ja kuinkas ollakkaan Vakiopytty olikin 0.7mm korkeampi kuin naraku. Elikkä squish rako on vakiosetissä huomioitu ei vain tuplasti, vaan triplasti.

Kaikille (vanhan mallin)derbisteille siis tiedoksi: Squisrako asettuu parhaiten kun sorvaa kantta 0.7mm ja korvaa peltitiivisteen tarkoituksen mukaisella silikonilla. Tai sitten sorvaa pyttyäkin 0.7mm ja käyttää sitä tiivistettä

Noh, maanantaina kansi taas sorviin ja 0.5mm siitä pois niin se squish astettuu tuohon pytyn määräämään maagiseen 0.7 milliin.

Näissä pienissä vehkeissä tuolla raolla on melkoisen suuri vaikutus. Reilut 10% seoksesta jää hyödyntämättä turhaan jos ei laskelmat ihan metsään mennyt.

Olen toisaalta myös iloinen siitä että pääsen havannoimaan tuon eron käytännön vaikutukset

Tyttönen on ollut nyt vähän vaikealla tuulella. Kansi vuotanut, rungosta jäi pakarin kiinnike käteen, eturengas puhjennut ja viimeisenä villityksenä kone kiltäytyy käymästä tyhjäkäyntiä. Tiistaista asti on saanut koulumatkansa eteen tokaista että sisänen, kiitos.

Kannen kanssa tuli opittua kaksi asiaa. 1.) O-renkaat on yhtä kertakäyttöisiä kuin peltitiivisteetkin. Käytettyn käyttäminen on silkkaa rulettia. Rikkihän se siellä oli mennyt kun vain sen varaan luotin. 2.) Termarin avaaminen konetta käyttämällä ei sovi jos tiivistyksen hoitaa 300 celsiusta kestävä silikoni. Palaa pois jos ei ole vettä jäähdyttämässä.

En väitä että aina näin, mutta näin täällä.

Kannesta on nyt kuitenkin välyksen korjattu ja tilavuuskin oli jäänyt pieneksi. Se korjattiin kanssa ja myös mitattiin tällä kertaa. Oli laskelmat mennyt viimeksi siis pieleen. Kadonnutta kierrosherkyyttä saatiin takaisin ja tehokuoppakin pieneni hieman. On se edelleen aika rasittava tosin.

Sitten kun mopo oli saatu käymään ja oltiin iloisia, sammui hän heti ensimmäisiin valoihin kytkimellä rullaillessa. Nopea kytkinliike ja kaasua niin lähti käymään. Ryypyllä avusten lähti tyhjäkäyntikin sujumaan. Seuraavissa valoissa sammui taas -> tien laitaan polkemaan ja lähtihän se. Pakoputki päästi pari paukahdusta loppumatkalla ja mopo sammui taas kun joutui kaasua löysäämään. SItten ei enää lähtenytkään käyntiin ja viimeiseset 150m työntämällä kotipihaan.

Tulppa antaa kipinää ja kastuu bensasta. Kokeilu eri tulpilla ja käyntiin lähtee juoksuttamalla. Tyhjäkäyntiä ei kuiteskaan. Sitten vaan selvittämään onko tk-piiri tukossa vaiko "vain" kerkinyt leipomaan.

Rungosta jäi pakarin kiinnike käteen kun kaatelin vedet pois pakoputkesta. Syynä luultavasti turbokitin hiukan epäsopiva runkokiinnike ja tärinä. Tänään hitsasin kiinni ja laitoin pari milliä paksun juosiprikan väliin.

Kun vain saisi keskittyä tekemään... Imukaulaan kinnittelin jo nipan jotta pääsee boostbottlea kokeilemaan. On ihan mielenkiintoinen vitkutin koska liikkeellä on niin paljon outuja väittämiä paskoilla perusteluilla. Ei toimi. Mullapa toimi. Kokeilematta paskaa. Kokeilin päästä heitetyillä mitoilla eikä toiminut, paskaa.

Erityisesti väittämä että kurkun pinta-alaa pienempi letku ei toimi, koska soppa menee mielummin isommasta reiästä kummastuttaa eniten. Haloo, se on resonaattori, ei seoksen turvapaikka. Resonoidessa harvennusaalto saapuu letkun päähän juuri sopivasti imaisemaan sopat pois hillumasta. Lisätään vielä kaavaan se, että kaasuttimen seos on viellä liikkeellä eteenpäin voimalla x, joka riippuu kaasuttimesta, luistin asennosta, ilmaputsarista ja ilmaputsarin letkun mitoista ja muodosta.

Putelin mitoitukseen vaikuttaa viellä +sata asiaa ja näin ollen mitoittaminen nappiin yhdellä kaavalla ja kahdella nyrkkisäännöllä on mahdotonta. Kokeilemalla selviää.

Toinen mitä haluisi jo päästä väsäämään on tietty putki. Palaset on printattu ja tossa ne odottaa että joku niitä lähtisi toteuttamaan...

Ja huhhu kun tulikin teksitä. Laitetaan nyt mukaan vielä joku vanha kuva kun ei derbistä täällä kuvia vielä olekkaan:

Ajakaa päälle jos tulloo vastaan.

Heh, kuulostaa jotenkin niin tutulta tuo meininki, mikään ei taho toimia ja syytä ei keksi.. Tuossa on se kuuluisa usko aina koetuksella.

Paljonko siinä on nyt puristussuhde? Joskus kun nyhersin benellin kannen kanssa, sain tietämättäni aikaan jonkun 16:1 puristussuhteen ja ihmettelin kun ei perkeleen perkele lähde käyntiin sitten millään kun äskön vielä lähti (ja painuin nukkumaan). Syynä tais olla että vakiosähköt ei jaksaneet enää lyödä kipinää moisen paineen alla Vois olla ehkä yksi syy tyhjäkäyntiongelmiin, jos puristukset on kovat. Auttaako tulpan kärkivälin pienentäminen? Tai voihan se olla se perinteinen roska kaasarissakin..

Rajun näkönen derpi

Yhteen Derbiin törmäsin tuossa jokin aika sitten, joka lykkäämällä lähti käyntiin, pystyi jotenkin laiskasti ajamaan, mutta tyhjäkäynnille laskiessaan sammui ja polkimesta ei pirullakaan käyntiin. Puristuksista huolimatta se oli niitannut huolella imupuolelta renkaat selväksi.

Boostbottlelle löytyy jonkinlainen laskuri, joka vissiin perustuu Yamahan laskukaavoihin googlettamalla boostbottle calculator ja ensimmäinen linkki. En ole kokeillut toimivuutta, voisi kuitenkin joskus verrata, kuinka lähelle pääsee esim. DT125LC:n YEIS (Yamaha Energy Induction System) pönikkää.

Jep, tiedän kyllä että viittaa kivasti leipomiseen tuo tyhjäkäynin katoaminen. Kokeillaan nyt kuitenkin kaasari putsata ensin

Boostbottle kaava löytyy kyllä. Luettujen kokemusten perusteella toi kaava saattaa kuitenkiin heittää muutamankin tonnin sinne tänne.

Puristussuhdehan on nyt sen 13.5:1/7.25:1.

Lisäys edelliseen: ei toimi kaasarin putsauksenkaan jälkeen. Leiponu se on

Noh, siinä sitten polkasin pyörällä pajalle kokeilemaan erilaisia hitsausmenetelmiä putkea varten.

MIG: ihan siistiä saumaa sain tälläkin jo aikaiseksi kun vertaa niihin yläaste tason saumoihin. Hetken sai opetella oikeaa rytmiä. Tällä tulen tod. näk. hitsaamaan putken käännökset.

Pistehitsi: rento laite, mutta helma jäisi aivan liian leveäksi. Tuskimpa tulee pullistuksesta paljoakaan jos helmaa löytyy 10mm.

Kaasu: Tämä yllätti positiivisesti. Niinkauan kun ei ainetta tarvi tökkiä, tulee helposti sievä ja tasapaksu sauma.Tällä tod. näk. puoliskot reunoiltaan kiinni ennen pullistusta.

Tossa viellä näytteet noista hitsailuista:

Kaikki siis hitsattu ensin suorina ja sitten väännetty tuommoisiksi.