Aikojen saatossa mopon kone on vaihtunut Suzukin luomuksista tuttuun PV50 koneeseen, jota on viime vuosina viritelty ja rassailtu enemmän tai vähemmän. Projektin aloitusvaiheessa on jo pieniä puutteita koneen osalta, mutta ne tullaan korvaamaan.
Ja tämmöistä tekniikkaa on tässä viikonlopun aikana saatu aikaan:
- Kompakti tanko karkaistuine kiinnikkeineen
- Vanhojen jalkatappien kiinnikkeiden irrottelu
- Penkin takakiinnikkeen irrottelu
- Kaikenlaisten muidenkin turhien kiinnikkeiden eliminointia
- Etupumppujen puhdistus ja hoonaus
- Liukuputkien lyhentäminen (n. 15cm)
- Etupumppujen jousien karkaisu ja hiekkapuhaltaminen
- Jalkatappien asennus ja liitosten karkaisu
- Koneen availu ja putsailu
Jäljellä olevia perusjuttuja:
- Vanteiden suoristaminen ja tasapainottaminen
- Jarruosien poistaminen
- Koneen kiinnikkeiden siirto taemmas ja alemmas painopisteen muuttamiseksi, sekä putken ja kaasarin mahduttamiseksi
- Takajousituksen kiinnityksen parantelu
- Holkkien valmistelua etu- ja takarenkaan akseleille
- Sähkötöitä
- Vaihteensiirron linkistön tekeminen
- Ketjunohjurin tekeminen
- Rattaat & ketjut
Ja sitten jäljellä olevia erikoisempia muutoksia:
- Kate eturenkaalle (pumppuihin kiinni)
- Etukate
- Takakuuppa, jonka sisään yllätys
- Loputkin katteet käsien ja jalkojen suojaksi, sekä mopon alle ja mahdollisesti takapyörällekin
- Kapoisempi ja pienempi tankki, pellistä tai lasikuidusta á la epoksihartsi
- Penkki kuidusta ja Finnfoamista
- Täytettä mahan alle, jotta makaava asento saadaan paremmaksi (Finnfoamia & kuitua)
Muutokset konehuoneen puolelle:
- Pytyksi 77cm3 Power+
- 1-renkainen tasalakimäntä muokkailtuna
- Putki(a)
- Pientä koneremppaa
- Pytyn kääntö 180 astetta, jolloin imupuoli edessä ja putki menee penkin alta takakuupan sisään
- Imupuolen rivat poies, pieniä temppuja, joista lisää myöhemmin…
- Pakopuolen rivat pois ja suora pakokanava
- Varapytyistä korvaavat rivat imu- ja pakopuolelle
- 24mm Mikuni flatside
- Vakiosähköt ilman valopuolaa
- Omavalu kansi trattonin kansista & lohkoista kertakäyttömuotilla kipsiin valettuna
- Lohkojen täyttelyä ja työstämistä
- Viilailua sinne sun tänne (kuvat kertovat myöhemmin)
- Pytyn kiinnitys vaarnapulteilla, kansi kiinni pyttyyn liitettävillä pinnapulteilla
- Ylätiivistepinnan koneistaminen oikealle tasolle (tehty)
- Pytyn alatiivistepinnan tasoittaminen (tehty)
- Lohkojen alatiivistepinnan tasoittaminen (tehty)
- Pytyn poraus & hoonaus
Pytyn kääntämistä on jo katseltu lohkojen puolikkaita vasten, ja näkymät vaikuttavat melko hyviltä, mutta työläiltä. Yksi kannen esimuotti on jo valmistettu, ja lopputulokseen tyytymättömänä hajotettu. Varsinaiseen kannen valamiseen pääsen, kunhan saan puhdasta kipsiä. Ja niin, tallilta löytyy MAG valmius teräkselle ja MIG valmius alumiinille.
Etupumppujen katkaisu tapahtui katkaisemalla pumppujen yläosasta yläpään tulpan kierteen sisältävän osan, ja katkaisemalla ylimääriä pois liukuputken varsinaisten päiden ”välistä”. Tämän jälkeen liukuputken ja tulpan kierreosan hitsaaminen suoraan ja tiiviisti onnistui varsin hyvin. Liukuputkien lyhentämisellä tavoitellaan pienempää maavaraa, parempia ajo-ominaisuuksia sekä pienempää otsapinta-alaa.
Etupumppujen jouset olivat erittäin meltoa ja pehmyttä tavaraa (jäivät mutkalle sormin taivutellessa). Jouset suoristeltiin parhaiden taitojen mukaan ja vedettiin kaasulla muutaman kerran punarajalle, jonka jälkeen sammutus löpöllä n. 3-4 kertaa. Viimeinen kuumennus lähes keltarajalle, jonka jälkeen nopea sammutus vedellä ja hiekkapuhallus perään karkaisussa muodostuneen ruosteen poistamiseksi.
Karkaisun tuloksena jouset muuttuivat arviolta tuplasti jäykemmiksi (mittaustuloksia myöhemmin), eivätkä ne enää jääneet taivuttelun jälkeen mutkalle, vaan palasivat takaisin ruotuun. Etupään kasauksen jälkeen keula oli sopivan jäykän oloinen, ja pienellä testilenkillä huomattiin, että alusta ei ollut enää pintakova yli 15km/h nopeuksissa. Toki myös jousien pysyminen alkuperäisen pituisina liukuputkien lyhentyessä vaikuttaa jousien esijännitykseen, mutta karkaisulla saatu ero on tässä tapauksessa silti erittäin selvä.
Tanko ja jalkatapit karkaistuine kiinnikkeineen olivat myöskin hyvin jäykät, ja jalkatapit kestävät kovinkin raskaita kuormia joustamatta. Tappien paikkojen ja tangon suunnittelussa on huomioitu kuskin käsien ja jalkojen keskinäistä asemaa ja niiden aiheuttamaa ilmanvastusta.
Pytyn kääntämisellä ei pyritä nostamaan tehoa, vaan enemmänkin luomaan erilaista ulkonäköä ja pienentämään ilmanvastusta sekä lisäämään maavaraa, kun putkea ei jouduta kiepauttamaan alakautta. Kuumana käyvä putki toimii myös mukavana penkinlämmittimenä. Omavalu kansi taas käsittää rivoitukseltaan symmetrisen kannen, jossa tulppa on asetettu suoraan linjaan keskelle palotilaa. Myös squishin ja palotilan muotoilussa on tällä menettelyllä hyvin vapaat kädet.
Projektin nopeustavoitteista en ala tässä vaiheessa sanomaan mitään sen kummempaa, ilman tarkempia laskelmia. Joka tapauksessa moposta on tarkoitus tehdä reippaasti kiihtyvä, kevyt, ketterä, nopea ja ilmanvastukseltaan pieni laitos.
Projekti etenee luultavasti melko hitaasti, enimmäkseen työllisyystilanteesta ja materiaalipulasta johtuen, mutta etenee se kuitenkin jotenkin.
Kuvia lisäilen tähän viestiin sitä mukaa, kun tietotekniikka suostuu yhteistyöhön ja projekti etenee. Kertokaahan mielipiteitä, arvon virittelijäkansa.
Tuna-71 aka. Tunisti
E: Kuvia linkitelty tehtyjen muokkausten listaan.