rossipoika kirjoitti:Joku varmaan miettii miten se nouseva vastus sitte laskettais siihen. Mutta jos tekeekin niin, että pyöräyttää dynon täyteen vauhtiin ja antaa rullailla pysähdyksiin, samalla hidastuvuutta mitaten. Tästähän saadaan rullan vastustkäyrä (ilmanvastus+laakerikitka) selville. Tämä vastuskäyrä sitten ynnäillään siihen tehoon mikä on laskettu inertian kiihdyttämisestä ja saadaan mopon teho.
En tiedä onko semmosta dyno softaa olemassa johon ton vastuskäyrän voi syöttää? Oma tietokoneen käyttö on sen verta takkuista etten itse pysty sellaisia koodailemaan.
Omalla kohdalla olis suunnitelmana juurikin tuo nollaan rullailu, siitä sitten mittausdatasta approksimoimalla sopivan tarkka polynomi, ts. vastuskäyrä. Laskinohjemalla saadun tehokäyrän approksimointi polynomiksi, sitten vaan yksinkertainen vähennyslasku käyrien kesken, lienee riittävän tarkkaa näihin hommiin. Ylimääräistä työtähän se teettää kun joka käyrän saa siirrellä dynosoftasta toiseen softaan.
Tuo ilmanvastuksen lisääminen/ylipäätään aerodynamiikan monimutkaistaminen on sinällään aika herkkä virhelähde. Esim. mahdollisen potkurin sakkaus, ilmankosteuden, paineen, lämpötilan jne. vaikutus aerodynamiikan aiheuttamaan vastuskäyrään... Itse laittaisin ennemmin jarrun tuohon rinnalle, kohtuu helppoa ja luotettavaa ajaa vakio jarrupaineella ja mitata kulmakiihtyvyyttä, ainakin jos tuntee jarrun käytöksen lämmetessään.
Kannattaa muuten kiinnittää huomiota
dynaamiseen tasapainotukseen tommosen rakenteen kanssa, staattisessa tasapainossa tuo voi olla aika riskaabeli laitos kun väsymismurtuma yllättää.
Zonen metodi on silti eittämättä realistisin, vaikka erilaisia välityksiä korjattaisiinkin vastuskäyrällä, niin silti kunnon pilkunviilaaja osaa olla huolissaan myös ketjun ja renkaan muuttuneista vastuksista (nopeus, kiertymä rattaan ympärille, renkaan muodonmuutos...). Samoilla välityksillä vedettäessä kone itsessäänkin pitää lämpönsä paremmin samalla hehtaarilla vetojen aikana -> vähemmän virhelähdettä.