peksy kirjoitti:Tuo pakoaukonsäätimen puute korvattanee sillä, että sylinteriin tehdään alussa tarkoituksella hieman pienet huuhtelu- ja pakoaika-alat (leveät aukot, mutta pienillä ajoituksilla), ja tämä jälkeen sylinteriä koeajetaan, ja nostetaan korotuspaloilla 0,5mm kerrallaan ylöspäin niin kauan, että tehoalue alkaa käydä sietämättömän kapeaksi. Tämän jälkeen otetaan yksi puolimillinen pakkia ja viimeistellään aukkojen alareunat ja sylinterin kansi tälle korkeudelle. Paljealue pidetään testien aikana kohdallaan ottamalla jokaista sylinterin alle lisättyä täytepalaa vastaava korotusliuska kannen välistä pois.
Aiheesta lisää keväämmällä.
-p
(edit: tunapytty tuhoutui myös kiintolevykatastrofin yhteydessä, sinällään harmi, koska se oli jo periaatteessa valmis. Hommaa ei tulla tekemään ajan puutteen takia uudelleen.)
Kokeilen pystynkö kirjoittamaan tänne ilman että haen ensin lisenssin Tumelta... jos onnistun lähettämään tämän viestin, niin tällä pro-puolella on vakava turvaongelma!
Mutta asiaan. Peksylle voin todeta, että projektisi on todella hieno ja ansaitsee kiistatta tulla esitellyksi täällä pro-puolella. Siitäkin huolimatta, että pakoaukonsäädin jää tällä kertaa tekemättä.
Tässä joitakin hajanaisia mietteitä liittyen suunnitelmaan tehdä sylinteriin aluksi leveät mutta matalat pako- sekä huuhteluaukot ja hakea sylinteriä korottamalla aukkojen korkeudelle se makein kohta.
Koska pakoaukon korotus ja sitä kautta saavutettava aika-alan kasvu pyrkii lisäämään huipputehoa kaventamaan tehoaluetta, tuo suunnittelemasi testausmenetelmä on tähän tarkoitukseen käsittääkseni varsin käyttökelpoinen. Toisaalta, huuhteluiden suhteen asia saattaa olla hieman monimutkaisempi. Huuhteluiden aika-alan kasvaessa moottorin luonne ei välttämättä muutu piikikäämpään suuntaan vaan päin vastoin ja silloin aukkoja korotettaessa muutokset paon ja huuhteluiden aika-aloissa saattavat toimia tavallaan toisiaan vastaan.
Asiaan tietysti vaikuttaa erityisesti valittavat aukkojen "aloituskorkeudet" ja se, kuinka paljon matalampi huuhteluista tehdään pakoon verrattuna.
Tehnet sylinteriin 2-4 pakoaukkoa jolloin leveyttä saa reilusti ja aukon korkeuden ei silloin tarvinne olla ihan tolkuton riittävän virtauksen saavuttamiseksi. Joten pakoaukon ajoitus tulee tuskin olemaan märimmissäkään vaihteistonrikkomisfantasioissasi juurikaan yli 190 asteen (kun pitäisi kai päästä liikkellekin 4-portaisella lootalla, muutoinkin kuin alamäkeen)?
Tuo 0,5 mm muutos aukon korkeudessa taitaa Suzukissa olla olla noilla ajoituksilla stetsongeneraattorini mukaan luokkaa 3-4 astetta, joten testattavat pakoaukon korkeudet voisivat olla esim. 180-184-188-192 jne.? Vastaavat huuhteluiden ajoitukset voisivat pyöriä silloin ehkä 130 asteen molemmin puolin? Nämä ajoituslukemat heitin ilman sen parempaa tietoa mistään eli ihan copy-paste -systeemillä samalle hehtaarille kuin mitä ne noissa reippaammin kiertävissä ja tehokkaissa koneissa yleensä (tietääkseni) on.
Ja tietysti ko. aukkojen sopivan korkeuden hakuun kävisi se männänpään viilaaminenkin. Se myös mahdollistaisi aukkojen korotuksen keskenään eri tahtiin (vrt. sylinterin korotus, jolloin kaikki aukot nousee saman verran). Tosin variaatioiden määrän kasvaessa hommaan menee aina enemmän aikaa...
Ja totta kai sylinteriä nostettaessa muuttuu myös kampikammion tilavuus ja sen puristussuhde ja vaikutuksensa on myös sillä, mitä kombinaatiota koneessa kiinni oleva putki sattuu suosimaan. Muuttujia on riittävästi, mutta siksi tämä homma kai onkin niin mielenkiintoista.
Joka tapauksessa toivotan onnea ja menestystä ja jään odottelemaan jatkokertomuksen seuraavaa osaa.
Ja erittäin harmi homma, että se tunapyttykin meni sen kovalevyn korkatessa sen siliän tien.
Edit: kirjoitusvirheiden korjausta (ajatusvirheitä jäi varmaan paljon) ja vahvistus sille, että tänne puolelle saa näköjään kirjoitella ihan kuka tahansa noin vain??? Tume! YK! NATO!