Ajattelin avata tällaisen uuden aiheen, jotta kerrankin päästäisiin ihan noiden ns. "perimmäisten kysymysten" äärelle.
Nythän on nimittäin niin että moottorissa monet asiat ovat kaiken laskemisen tuolla puolen, ja simulaattoreidenkin tarkkuus on vähän niin ja näin. Palotapahtumaa ei saa kunnolla mallinnettua, samoin kuin ei kaasunvirtausta läpi koko koneen ja putkiston noin 3D -mallina. Putkenteossa mutkat tulee vastuksiksi, samoin kuin muuttuvat ympäristön olosuhteet. Ja jos joku tällaisen mallin jaksaisi koodata, menisi sen pyöräyttämiseen nykyisellä konekapasiteetilla jokunen viikko tai kuukausi...
Toisaalta taas, kaikkia mahdollisia muutoksia ei kukaan ehdi testaamaan tosimaailmassa. Joten mikä on tilanne?!
Kannattaisiko nyt miettiä esimerkiksi sitä, että alettaisiin kaikki rakentelemaan pajupillejä? Voitaisiin kilpailla äänen taajuudesta (korkeus, mataluus), parhaasta soinnista, kovimmasta äänestä, hiljaisimmasta äänestä jolla pilli vielä ylipäänsä soi, yms. Lisäksi voitaisiin julkaista erilaisia mittoja ja rakennusohjeita, kuvia unohtamatta. Mä voisin vaikka halukkaille virtauspenkittää pillien virtauksia, ja noista voisi piirrellä graafeja, ajatelkaa, virtaus suhteessa äänenpaineeseen, taajuuteen, tms. Aina tuossa kesän puolivälissä voitaisiin sitten pitää miitinki, missä tekniikoita voisi vertailla tosimaailmassa.
Ja ajatelkaapa miten halpa harrastus. Hiukan pajua ja terävä puukko, ja jonkin verran laastaria. Ekoasioita unohtamatta!Ei siinä paljon gasoliinia palaisi, eikä pärinäkään ottaisi naapurin korviin. Tämä saattaisi olla todellinen 2000-luvun harrastus. Ja mikä parasta, saatettaisiin päästä vaikka Kymppiuutisiin!
Millaisia ajatuksia tämä muissa herättää?!?
----------------------------------------
P+ 75 cc, piston port, 121 km/h (gps).
P+ 75 cc, case reed, "Nuclear Disarmament - Boba Fett -edition", 117 km/h (gps).
Suzuki GSXR1100w, 260 hp @ 0.8 bar.