Mopoaikojen laitos. Tällä tuli pommitettua pitkin Pirkanmaata naama virneessä.

Tiikeriähän on laitettu aikojen saatossa monella tavalla.

Ulkonäkö
Alkuun pelkästään maalaus vaihtui violettiin helmiäisväriin. Aikojen saatossa lokasuojat vaihtuivat jonkin japanilaisvalmisteen kromisiin, ja tankki päällystettiin hiilikuidulla. Tangoksi löytyi romutorilta joku riittävän leveä ja matala malli. Rosteripellistä muotoiltiin muutamia osia. Jalkatapit sorvattiin messinkisestä kuusiotangosta. Perä korotettiin ja satula päällystettiin keinonahalla. Myös vanteet maalattiin katteiden väriin ja pinnat mustaksi. Jarrulevy vaihtui ylikokoiseen itsesuunniteltuun ja laserleikkurilla valmistettuun malliin. Etuvaloksi rakentui bilteman sumuvaloista kolmen valon yhdistelmä, joka oli tyylikäs ja erikoinen, mutta turhan työläs. Työläs, sillä sopivat polttimot piti valmistaa itse yhdistämällä heikompitehoisia halogeenipolttimoita H3 kantaan, jotta tiikerin sähköteho riitti ja nämä polttimot eivät olleet kovin pitkäikäisiä. Myöhemmin löytyi krominen tyyliin sopiva pyöreä lamppu, joka palveli hyvin ja oli tehokas. Takavaloksi valmistin ensin itse ledilampun, ja rakentelin mopoon myös jarruvalon. Omavalmiste ledilamppu ei kuitenkaan kestänyt kuin ehkä vuoden ja se korvaantui jollakin tarvikeledilampulla. Jostain romikselta löytyi myös tyylikäs kromipeili.

Tekniikka
Tiikerin tekniikka, ainainen murhe. Koskaan ei tainnut kestää yli 1000km ilman remonttia.
Minulle tullessa mopossa oli virityksinä tehopakoputki ja 20mm dellorto bhbg, sekä ylipitkät välit. Taisi olla 16piikkinen eturatas. Pakoputki ei miellyttänyt ja tilalle löytyi romukasasta jonkin kevarin putki, jota hieman muotoiltiin. Samalla välit vaihdettiin joksikin inhimillisemmiksi, ehkä 14/38, jotka pysyivätkin "loppuun" asti. Näin ajeltiin jonkun aikaa. Sitten piti saada lisää tehoa ja putkesta muotoiltiin vääntävämpi, ja oikein hyvä vääntöputki tulikin.
Jossain vaiheessa koneeseen heitettiin uusi mäntä, joka oli väärää kokoa ja lämpöleikkasi vähän väliä. Tietenkään sitä ei tajunnut männän olevan liian suuri, ja tuli haalittua koneen kylkeen ilmeisen harvinainen mekaaninen vesipumppu ja sen kaveriksi kevytmoottoripyörän syyläri, jotta "lämpöongelma" korjaantuisi. No eihän se auttanut, ja pytty päätettiin vaihtaa. Tilalle löytyi viilattu malossin 75cc, jolla tiikeri lähti "lentoon". Samalla alakertaan tuli kevlarkytkin yhdellä lisälevyllä ja pidemmillä/jäykemmillä kytkinjousilla.
Keula ei pysynyt maassa sitten millään ja hauskaa oli, kunnes päätin oikaista vuotavan kannen. Siitä seurannut tehonlisääntymä oli liikaa kiertokangen alapään neulalaakerille ja niinpä suollettuaan ylimääräiset roinat lävitseen, pytty oli entinen. Vanha vakiopytty kaivettiin varastosta ja tällä kertaa ymmärrettiin ostaa oikean kokoinen mäntä. Samalla dellorton oikkuilu alkoi kyllästyttää, ja kaasutin vaihtui mikunin 17milliseen.
Tällaisella kokoonpanolla sitten pöristeltiin, kunnes autoikä alkoi painaa päälle.
Itse en edes muista, montako kertaa Tiikerin käyttöaikana vaihdelaatikko oli auki jonkin vian takia, mutta niitä kertoja on monta. Milloin oli vaihteensiirrin solmussa, milloin laakerit hajalla. Yleensä kolmatta tankillista tankatessa sai varautua siihen, ettei ehdi ajaa tankkia loppuun ennen kuin jokin paikka laukeaa.

Koskaan mopo ei tainnut olla "kylän nopein" mutta nopea ja erikoinen se oli, ja hauska sillä oli ajaa. Nyt se on varastossa odottamassa, jos joskus saisi inspiraation tehdä sille jotakin.