V_T_E_C kirjoitti:Onko ihan normaalia että mittari näyttää 140 kuin rajoitin ottaa 5vaihteel vastaan
? vakio välitykset
Lämpöpiikillä vedetty kaikki vaihteet loppuun
Joo on "normaalia"... mun mielestä tosin jää ehkä viisarin verran vajaa 140
Ainakaan ite en kyl ajais rajoitinta vasten kuin lyhyesti (30-60sek?), moottoriin tulee parkumisen lisäks sydäntä särkevä metallinen ääni (venttiilijouset värisee?) mikä kertoo selkeesti et "nyt riittää jo!!!". 130 eli 12K/min abouts oon kyl joskus ajanu pidempäänkin. Varjo on kyl aika kiva kun tuo yläkierrosalue avautuu, esmes keli sopii tai just koneen mennessä tulikuumaks = lämpöpiikki.
Doddih, kotona taas.
En ehtiny päivälautalle Turkuun joten otin iltapäivälähdön stadiin, koska sillä oli vielä halvempia hyttejä ja lähtö 3,5h aikaisemmin kuin Turun yövuoro. Herkkupalana Gabriella ajoi Helsinkiin tullessa syheröistä Olympiareittiä (sisäreittiä) eikä ulkokautta. Kai koska oli riittävän tyyni keli ja Turun linjalle suunniteltu Gabriella selviää käännöksist' ahtaalla väylällä. Silja näkyi menevän kiltisti ulkokautta
Mistäs aloittais?
Kelit ei juuri olis voinu olla parempia, eli Maikkarin sääennuste piti tarkalleen kutinsa. Turkuun ke illansuussa ajaessa satoi kaatamalla, mutta satamassa jo näkyi lännestä selkenevä taivas. Torstai ja suuri osa perjantaita olivat Ruåtsissa/Norjassa paahtavan kuumia (laaksoissa) ja selkeitä, pe-iltana tosin alkoi jo vetää pilveen lähestyvän rintaman edellä. Lauantai-aamu oli taas yhtä kesäjuhlaa, T-paitakeliä, samoin nyt aamun pikkupäräytys satamasta himppeen. Ajetut kilometrit kotipihassa 53.596km, lähtö 51.048km = 2.548km Shadown mielestä. Rautaperseillessä havaittu mittarivirhe huomioiden about 60km saa miinustaa. Pari B-kohdetta skippasin aikataulusyistä. Pyörässä ei ollut mitään vikaa, eli tankkia täytin ja ketjua rasvasin, siinä kaikki. Sattumuksiakaan ei oikeastaan ollu, paitsi yön yli ajettuani alkoi kämmäilyt, eli Borlängessä jatkoin kiertoliittymästä Falun`iin ku piti olla Enköping (syy: poistuessa viitassa vain kohdekaupunki, tienumero ei ollu merkitty vaikka juuri tuossa tie 70 erkanee... ja mun tuurilla väärä tie 50 oli motaria missä meni 2 x 10km löytää ramppi ja palata kiertoliittymään). Jossain vaiheessa säikähdin huoltoaseman mainostaulun lukemaa 14:58 minkä kuvittelin olevan kellonaika (ei pystyny tarkistaan, puhelimen akku oli sipannu)... laivan lähtö 16.30 ja ajettavaa 220km+Tukholma-seikkailut, eli pikku paniikki kun edes F1-autolla ei olis pystyny selvittämään matkaa tuossa ajassa kesken viikonloppuliikenteen... Olin jo vähä antautunu kohtalooni Enköpingin liepeillä, kunnes pistin foonin kii varaparistoon ja koin Joulun kun se heräs ja havaitsin, ettei ollutkaan mitään aikahätää. Okej, siis luultavasti siinä välähtikin vain kyseisen aseman diesel-litran hinta (oli kyl erehdyttävästi kellon näkoinen näyttötaulu), eli 2 tunnin stressikauhupaniikki ihan turhaa. Sitä sattuu ja tapahtuu, kun väsyneenä ajaa... Tukholman sekamelska kuitenkin meni laakista oikein, suoraan Viikkarin kaupunkiterminaaliin kuin narusta vedettynä *ylpeä* eli en ny ollu mitenkään yliväsyny.
Reitin lähtö Tukholmasta oli torstai-aamuna about 8.00, Karlstad-Oslo, mistä Hønefoss-Gol ja vähän ennen Geiloa kohti Aurlandia. Google oli laskenut brutto n. 10:25 ja ite about 12h, mutta välipala ja räpsimiset veivät tunnin lisää. Vuoristoreitti Aurlandiin oli hieno, tosin lukuisia jopa 6km tunneleita joissa oli jääkylmää (ehkä 5-10 astetta) ja LAMPAITA! Syöksyt säkkipimeään putkeen, yhtäkkiä jotain aavemaisia hohtavan vaaleita myttyjä tien molemmin puolin... käääk! Autoihin ne ovat tottuneita, prätkä aiheutti levottomuutta, mutta onneksi eivät ehtineet ponkaista mun eteen. Laskuserpot Aurlandiin ovat hienot, osa kaarteista on tehty tunneloimalla (vrt. Italian kuuluisa San Boldon solatie), kuvia ja ehkä videoo kunhan saan sutut editoitua. Koska aurinko oli yhä korkealla ajoin vielä Aurlandista fjellin yli Lærdalsøyriin, mistä otin hotellihuoneen. Huoneen hinta ei ole niin pal mökkiä kalliimpi (ja halvempi kuin jos olisi varannut ennalta hotellisaitista!), mutta lämmin suihku ja aamulla valmis aamupala houkuttivat - ja tilaa oli joka paikassa aika hyvin. Moni hotelli/maja näytti jopa sulkeneen kesäksi. Mukaan otettu makuupussi oli siis tarpeeton.
Pe-aamulla sitten kävin Borgundin sauvakirkolla ajatuksella, että aurinko ehtisi "sulattaa" yöllä jäähtymisen takia syntyneet sumupilven hattarat vuorilta. Matkal Borgundiin kandee ajaa jompaan kumpaan suuntaan vanhaa museotietä (iso tie kulkee kirkon kohdan ali pitkässä tunnelissa). Borgund on siis rakennettu v. 1180, osa rakenteista alkuperäisiä, ja kuvista näkee hassun sekoituksen norjalaisia "pakanasymboleja" ja kuninkaan kansalle pakkosyöttämän katolisten uskon merkkejä. Kirkko on pieni: ehkä tarkoitus olikin pakottaa norjalaiset kumartamaan astuessaan Herran huoneeseen sisään. Borgundista ajoin Lærdalin 24,5km pitkän tunnelin läpi takaisin ja Aurlandsfjellin yli (kamerassa ei illalla ollu vikaa eikä paleltumishäiriöö kuten luulin, käyttäjältä vaan jokin hölmö fumble
), mistä Sognefjordin rantaa (tie 55) ylös vuorille. Övre Årdalista pääsee myös kinttupolkua vuoren yli Turtagrø:hon, mutta Sognen vesi on kaunis smaragdinvärinen ja serpoista saa Norjassa enemmän kuin kyllikseen, eli ajaisin alakautta. Tiellä 55 on alkuosalla myös kivan ajettavia suht jyrkkiä "sweeper":eitä, missä Shadown uusi alusta on aivan helmi! Menee kuin raiteilla (otin videon yhdellä kädellä ajaen, saa nähdä kehtaanko pistää sen esille), ja jos osuu kuoppaan keskellä mutkaa (väkisin aina välillä osuu) niin ei ilmene enää entistä pompottelua vaan asiallinen "kuiva" tumps. Pikkusen ehkä olisi tarvinnu lisää painetta taakse, oli jotain 2,2 bar jolloin lerpsukylkinen kumipallomainen BS-takanakki oli hitusen epätarkka... mutta siis tuo on jo hiusten halkomista. Olin ihan onnessani, "nythän tämä alkaa jo muistuttaa moottoripyörää ajo-ominaisuuksiltaan!"
Jotunheimenin näki tällaisena päivänä hienosti. Valokuvissa ei voi tavoittaa avaruuden tunnetta. Kyl vähä harmittaa, etten tullu hankkineeks GoPRO:n stereokamerahässäkkää - aika monessa ajopelissä tai motoristin nupin päällä tuollaisia actionkameroita näkyikin. Motokuski saa varoa törttöileviä turisteja: yksi Ducati 748 oli romutettu peräänajossa siellä ylängöllä, kun joku edellä ajava pösilö oli vetäny liinat kiinni jonku kuvauspaikan kohdalla. Jyvasshyttallakin kävin. Tie on maksullinen (puomi) eli 65NKR joutuu pulittamaan (muovirahaa tarvii). Nousu on niin jyrkkä, ettei Varjo jaksanu sitä ylempänä (hapen puutteestakin johtuen?) kuin kakkosella. Lämpövalo ei syttyny, mutta vieno tuoksu kytkimen suunnalta kertoi ettei se tykänny erityisemmin (ilmajäähy pökräis 15km punnerruksesta). Palaillessa taas jarrut olivat kovilla - edellä ajavista autoista lähti vahva käry, ja vaikka moottorijarruttelin pääosin niin Shadowssakin nestepinta laski matkan aikana eli palaa sieltä on kulunu miehekkäästi. Eturengaskin on nyt sakoilla, se kului enemmän kuin uskoinkaan. Bensankulutus oli myös huikeaa mäkiä ylös punnerrellessa, yli 5l/100km. Huomasin tämän onneks heti Lom`ista lähdettyä, kun piti vaihtaa varatankille vaikka olin luullu pääseväni vielä 100km... eli eiku takaisin kauniin pikkukylän paahteeseen (varmaan 27-28 astetta) ja kamelin kyttyrä täyteen. Jatkettaessa alkoi kova vastatuuli, ja aloin nähdä sään muutoksesta kielivää utua + pilviä, eli sääennuste tuntui olleen oikea. Kuvia räpsiessa (plus ylimääräinen kierros Aurlandin ylängön kautta) oli palanut enemmän aikaa, eli Strynefjelletin museotien jätin väliin. Serpoihin ja kapeisiin vuoristoteihin alkoi jo vähän kyllästyä
Dalsnibba`lle kiipesin (olen Norjan valtiolle velkaa 100NKR, koska puomiautomaatti oli rikki... autoturistit kirosivat, mutta suomisetä ohitti törkeästi puomin ja kiipesi vuorelle), upea paikka. Samoin serpot sieltä alas Geirangeriin ovat ehkä olleet ihasteltua Trollstigen-tietä helpommat toteuttaa tieteknisesti, mutta pitkä vaihtelevista mutkista muodostuva syherö oli herkkupala. Ajoin kuin heikkomielinen, nojoo, "kun oli niin kiire"
Mun hehkuttelu on ehkä ymmärrettävää, kun Shadowssa on nyt vihdoin asiallinen alusta ja sillä voi lasettaa mutkapätkiä kevyen tarkasti kuin polkupyörällä (puuttuis enää pitorenkaat, mutta kustomiin tehdään pääasiassa kai vain ominaisuusvapaita ikikestoisia kovamuovituotteita). Siinä alkoi olla jo aika pilvistä, siispä aika vauhtia puolalaispariskunnan C800-Intruderia peesaten (ja sen kipinäsuihkuja mutkissa naureskellen... Norja ei ole möhkökustomien reviiriä, ei) Trollstigeniä ja Andalsnesiä kohti, missä matkan virallinen tehtävä ja nautiskeluosuus oli ohi. Tankki täyteen hyvää ja ravitsevaa V-Poweria sekä hätäinen spaddu, ja paluumatkan pakkopulla alkoi.
Tarkoitus oli ehtiä Tukholmaan aamuksi 6 aikoihin ja päivälautalle (ei hyttipakkoa), Rørosiin en siksi viitsiny enää tehdä 30km lisälenkkiä (mitäpä siellä olis yön pimeydessä nähnykään?!) vaan käännyin jo Tolgasta "Kuparireittiä" eli tietä 26 itään. Jossain Norjan/Ruotsin rajalla, aamun pikkutunneilla, tajusin aikataulun olevan tekemätön: viivytyksiä oli sattunu liikaa ajopäivän aikana (281 kuvaa/videoa tokan ajopäivän aikana ehkä kertoo turistimaisesta tahdista). Yö oli pimeä (ollaan kuitenkin Vaasaa etelämpänä abouts), ötökkäsplatter törkeä (ei plexiä, ei visiirin puhdistusainetta mukana) ja kostea kylmyys vielä melko korkealla vuorilla alkoi tunkea luihin. Etenkin matka rajalta Mora:an (n. 200km) oli sietämisen rajoilla kun en ollu tajunnu ottaa riittävästi vaatetusta mukaan. Varasin siinä tiheästi taukoillessa ja horkassa hytisten jo lauttapaikan, tosin kuvia en viitsinyt enää ottaa vaikka seutu oli aamu-usvissa upeaa... jotenkin reissulla iski "sensory overload", edes hätkähdyttävän kauniissa paikoissa ei enää viitsiny pysähtyä ja ottaa kameraa esiin. Aamuauringon kuvasin, mutta en ole vielä purkanu kuvia eli en tiedä mitä (jos mitään) viitsii purkaa galtsuun. Reitti rajalta Moraan olisi hyvässä kelissä ollu kiva, ei liikennettä ja alla punertavaa Ruotsin asvalttinauhaa mikä kiemurteli maastossa... tosin ei samanlaista avaruuden tuntua ja pitkiä näkymiä kuin vaikkapa Kainuun teillä. Vähän ennen Moraa jouduin toisen kerran reissun aikana varatankille... tosin vain jotain 25km vajaaksi jäi. Shadow tekee pyydettäessä kyl ison prätkän hommia, mutta vastaavasti kakku maistuu sille myös ison veroisesti...
Loppu olikin sitten peruskauraa, silmät väsymyksestä ja vastavalosta puolisokeana. Siljan (eli meteoriitin osumasta syntynyt järvi, vrt. Suomen useat vastaavat tai Ahvenanmaan Lumparn) oli upean näköinen, etenkin myötävaloon Rättvik`in paikkeilla, muttei jaksanu enää pysähdellä räpsimään maisemakuvia. Jotenkin sellainen ajotranssi päällä, ja edessä oleva 400km savotta mielessä. Viimeisellä 220->80km lasetin paniikissa niin paljon kuin Shadowsta lähti irti - ja lähtihän, samassa autopuljassa tulin Enköpingiin asti monesti 100-rajoitettua ohituskaistatietä. Pikkusen vaisulta kulku tuntui (samoin kuin edeltävä 800km koereissu), eli täytyykin nyt kotosalla alkaa taas katsoa onki ilmafilsu tukossa. Ainakin jarrupalat, jarruneste, pahuksen sivutuen kiinnitys (onneks oli nippusiteitä matkassa, jotenki tottuneesti usean kerran polkas sivutuen alle ja rits... prkl, unohtui ettei se ole käytettävissä), venttiilitkin vähän ääntelee. Takarenkaan onnistuin asentamaan parisen viikkoa sitten oikeaoppisesti merkkitäplä venttiilin kohdalle - ikävä kyllä täplä olikin jokin muu kylkeen läiskäisty suttu, keveimmän kohdan merkki on hieman sivussa, eli täristyskin ehkä maksoi hieman huippuja... ainakin oli automaattinen istumalihasten hieronta
Että tällaisia. Saksalaissetä 1100RT-Bemullaan yhtä lauttaa odotellessa et aika nätti pyörä mulla. "Ai vain 125?". Sitten puhuttiin reittijuttuja. "Siis sä oot tullu... mistäh? Ja meinaat... minneh?" Sedältä oli tippua lederhosenit, kun hän ite 1100:llaan piti 500km/pvä jo kovana... No joo, siis aika harva taitaa tajuta mikä peto toi pikku-Shadow tosissaan on reissupelinä. 170cc-pyttyjen vähä enempi ruutia olisin muutaman kerran kyl kaivannu, mutta muuten just Norjan mutkateillä piikki-VT (tai XLV) on niin nappi ajopelivalinta kuin vaan voi. En ollu vielä laskenu kuiteista lysthin hintaa ("haluatko edes tietää niin tarkkaan?"
), NKR-käteiskassaa oli vajaan 200€ edestä mikä hupeni suht hyvin pakollisiin pariin maantielauttaan (about 50NKR/ylitys), ja nähtävyyksiin on usein parempi mutta maksullinen versio (eli esimerkiksi Trollstigenillä rakennettu hieno näköalapaikka) mihin voi budjetoida 100NKR/laaki. Myös jotkut arkimenot (juomat helteellä, ja katukeittiöt) ja matkamuistojen ostelut hoituvat käteisellä. Puomiteillä pitää olla kv. maksumuovia tai satasen verran kolikoita automaattiin syötettäviks. SKR:t ei kulunu lainkaan, kun mennessä oli vielä omia eväitä ja paluumatkalla aikataulu vähä puristi.
Kertyneistä yli 350 kuvasta (ja videoista?) valikoima galtsuun sitten, kun oon ehtiny purkaa niitä.
(editineditineditti: Kirjoittelen kai muutenkin aika syheröisesti... mutta nyt on kyl aivot selvästi jääny vielä jonneki Norjan serpentiinejä kiemurteleen...). Ja vielä editti, asiavirhe (Duc oli 748) ja selittelyä lauantain sokkailuun...
Kirjoittanut mustavi » 6.7.2013 6:22
)