Uuden vuoden kunniaks uudet jorinat, ja hyvää vahingotonta ajokautta 2022 vaan kaikille.
Tässä sydäntalven alussa piti viimein katsoa mitä vasemman peilin hilppeitä olikaan tullu CMSNL:ltä. Joo, satsissa oli tuplat peilin kiinnitystarpeet. Taidanpa kuitenkin korjata vanhan peilin varalle kun tässä on talvitauon luppoaikaa, ja ennestään pahvilaatikollinen vara- ja kustomointiosia pikku-Varjoon.
E2: Ajokausi 2022 aloitettu 2.3. ajamalla Shadow pika-öljynvaihtoon kun oli jo hiukan keväinen keli, ja kun olin Hondan öljyt+suodatin jo alkutalvella hommattuani liian laiska vaihtamaan ne itse
Bimppee tullu joitain kertoja käytettyä lämpimäks, ja jotta bensa ei jättäis töhnää kaasareihin. Bensaan lisätty stabilointiaine näyttäis toimineen nyt hyvin, mutta saas nähdä sitten kun ajokausi voi alkaa. Suuttimet on Bimotan spesiaalit, joita etsiessä täytyy kääntää suurin piirtein kivilouhos löytääkseen niitä vielä.
E3: Hatfield/Halberstadtin INDIAN-kirja tuli perille. Saiturina ostin tietenkin käytetyn kirjan Amazonin kautta, mikä osoittautui oikeastaan uuden veroiseksi. Täytyypä purkaa se tietopankkiin Indian-jutuksi ennen kuin ajokausi pääsee kunnolla alkamaan. Toiseen ikuisuusprojekti Nortoniin oli myös jo e-kirja, mutta brittipyöriä käsittelevänä sen anti ei ollut niin syvällinen kuin toivoin, ts. niin kattava kuin Norton ansaitsis. Täytyy jatkaa laajemman lähdekirjan metsästystä.
E4: Shadowlla 130km pikakäynti möksällä 13.4. kevätauringossa, kymmenisen astetta. Joutu jättään pyörän maantien tuntumaan kun mökkitien pehmenevällä paannejäällä ei tullu mitään ajamisesta, suti vaan avuttomasti ylämäessä. Muuten mukava keikka, mutta maanteiden asfaltti täynnä ammottavia päällystevaurioita, eli aika pujottelua. Muitakin motoristeja jo liikkeellä.
E5: Fuckstone-takapyörä heitetty alle ja koeajettu. Hyvin riitti tilat svingi/lokasuojassa 130/100-15 koolle vaikka talvella alle laitettua uutta ketjua olis saanu lyhentää enemmänkin, eli pyörä jäi taaemmas kuin olis ollu tarpeen. Kai täytyy joskus vielä ottaa pari-kolme ketjulenksua pois. Fuckstonen pito oli kuivalla kevätasfaltilla ihan ok vaikka itse renkula on yhä muottirasvassa, tärskii kuopissa (aika jäykkä runko) ja välillä Bobber-tyylin sahalaitakuvio vollas vähän. Huomenna oli ajatus ajella Kärkkäiselle Lahteen hakeen autoon STP-ainetta syylariin, joten kait karhea kevätasfaltti kuorii rasvapinnan 200km keikan aikana pois. Täytyy myös ehkä kokeilla laskea painetta vieläkin alemmas (nyt 1,5 bar, mutta Fuckstonen runko on jämerä kuin pakettiauton renkaassa) josko tärskiminen loppuis.
Taas himaan suoriuduttuani kokeilin sitten talvella Stormilta Pakkalasta ostettua Bead Breaker-työkalua (2 rautaa kytketään yhteen jotta renkaan saa painettua vanteen olalta pois) vanhaan Bridgestone-lisuun: ajattelin, että sen sais pois vain koneellisesti, mutta kokeilin Jenkkilän ihmerautoja kun oli hetki joutoaikaa.
No jumaliste! Siis ihan mahdottomalta tuntuva projekti vanteella jököttävän renkaan irrottamiseks (140-kokoinen palttoo on liian iso 2.75-vanteelle, ja anturat vaikutti ruostuneen kiinni) ... olikin vain parin minuutin homma, joista puolet meni käytön opiskeluun (käyttöohjeet on hannareita varten
). Bead Breaker-rautapari vaikutti aika ihmesysteemiltä - vähäniinku kaksi salaatti-otinta mitkä kytketään toisiinsa - mutta se siis toimii. Itse asiassa siinä opetellessa miten heepelit kuuluu kytkeä toisiinsa, ja anturaa puolihuolimattomasti kammetessa huomasin vaan yht`äkkiä, että OHO sehän oli jo pudonnu olalta. Seuraava projekti olis vielä vaihtaa etuvanteen pirullisen tiukka Heidenau-palttoo, kesäks uudet gummit Varjoon, mutta nyt huolet ikävästä hommasta hälvenivät. Täytyypä myös ottaa nuo mukaan reissusatsiin (nyt 74 tkm selvinny ilman rengasrikkoa, kai se tilastotappio ennen pitkää iskee), sillä renkaan pudottaminen vanteelta on aina ollu omatoimi-vaihtohomman iduttavin vaihe. En tarkoita tätä mainos-bullshitiks, vaan noi aika tyyriit USA-ihmeet toimii ällistyttävän hyvin. Suosittelen!
E6: Reissu Lahteen tehty, STP-ainetta hankittu. Paluu tyylitellen 125-padalle sopivia pikkuteitä pitkin, eli ~250 km mittariin. Hauskaa oli, motoristeja liikkeellä paljon, ja hieman pidemmästä välityksestä (renkaan suurempi kehämitta) huolimatta Varjo alkoi lämmettyään kulkea ihan mukavasti: myös mittarivirhe pieneni tienvarren nopeustauluja ja mittarin väittämää vertaillen (siinä on nääs optimistin vikaa), sillä Shadow arvuuttelee nopeuden vaihteistosta eikä esim. etupyörältä. Bobber-gummi toimi mutkateillä, piti siistiä linjaa kaarteissa, eikä lasketuilla paineilla enää tärskiny kuopissa (no niitähän riittää), mutta vastavuoroisesti se haki vähän maantien urissa. Ei ongelmallista, taisin vaan laskea takarenkaan painetta ekalla testiajolla vähän liian ronskisti. Kurkistin reitin varrella parit huoltoasemat olisko ilmapisteellä ollu letkua minkä saa juuri ja juuri vanteen ja jarrurummun väliin istumaan venttiiliin (Fuckstonen uusi sisäkumi on hölmösti suoralla venttiilillä). Monilta asemilta ei näemmä saa paineilmaa enää ollenkaan. Reissun perusteella oon tyytyväinen hankintaan, tosin ajokausi on vasta alkanut. 100-profiilin kookkaalla mutta edelleen 130-kapealla renkaalla pikku-Varjo oli edelleen vikkelä, piti tarkkaa linjaa syheröissä, ja moottori jaksaa vetää pidemmän välityksen, mutta olemuksessa on nyt hieman klassista Harrikka-tyyliä ja hjuumoria. Sen sijaan en jynssänny rasvaa pois riittävän hyvin, tai valkoinen kumimaali oli yli-ikäistä, sillä korostukset lähti irtoilemaan kyljistä jo ekan 20-30km aikana. Noh, ehkä ne ei ollu tarpeellisia Seuraavaksi vaan etsimään eteen finaalissa olevan Heiskan tilalle kookkaampaa eturengasta symmetrian vuoks.
E7: Fuckstone rauhoittui painetta nostamalla. Ei se ilkeä ollu, ja nykyteiden syvissä nastakanjoneissa mikä tahansa ajopeli hakee. Samankaltaista vintage-pintaista eturengasta Fuckstonen pariks etsiessä löytyi Avonin rib-kuvioinen klassinen Speedmaster 3.25-17 koossa, mikä on vieläpä halvempi kuin uus K63-Heiska. Täytyy vaan tutkia onko etulokasuojassa varaa hieman korkeammalle gummille. Luulisin, että vintage-renkaat synkkaa ajossa, ja Shadow saa klassista ulkonäköä (no alkaahan tuo wanha watkutin olla jo melkein klassikko
. Kone alkaa puhdistua talvikauden pikkuajojen karstoista: en huomaa mainittavaa eroa mittarinopeudessa viime kauteen verrattuna, vaikka kokonaisvälitys on vähän pidempi. Tosinopeus pitää tutkia GPS:llä kunhan ajokelit lämpenee. Jarrupalat ja -kengät tilattu: täytyy touhuta ne vielä alle niin ajokausi voi kunnolla alkaa. Avon-eturengas nyt tilattu: seos pehmeähkö, eli pito lie parempi kuin Heiskassa, joskin Avon kuluu luultavasti nopeammin. Fuckstone on yllättäny positiivisesti, käyttäytyy paremmin kuin tavalliset kustomirenkaat, joten mielenkiintoista testata miten kapea vintage-eturengas toimii sen parina... toivottavasti Avon ei ollu hutivalinta. Tuossa muuten erään aamun sarastaessa reippaasti töistä palatessa tulin suht vauhdikkaasti Länärin Ruoholahden-Larun sillalle, ja siinä Shadow muuttui kovin eloisaks... tajusin vasta siinä vaiheessa, että prkl sillan asfaltissa on kuuraa/jäätä. Enpä väsyneenä ollu tullu ajatelleeks noita välikelin vaaroja. Onneks pitkä matala kustomi on suht rauhallinen, ei tarvinnu tutustua asfaltin laatuun tarkemmin nenätuntumalta, mutta loppumatkan tulin sitten vähän rauhallisempaa vauhtia. Oho, olipa MP Renkaat Store nopea: muistaakseni perjantaina (vaiko torstaina) tilasin, ja tiistaina Avon jo kotitallissa odottamassa inspiraatiota. Well done!
E8: Suttuisen kevätpäivän ratoksi riehusin välillä ietopankin puolella. Indian-kirja luettu tietopankin valmistajaesittelyä varten, mutta aineiston karsiminen sopivaksi vähän kangertelee. Tällä välin tuli kevätsiivouksen merkeissä purettua vanhojen lehtien pinkkoja, ja löytyi Motorrad-lehden numero 1/1973 missä pitkä ja saksalaisen perusteellinen, ruotsalaisen Hägglundin sotilaspyörän XM72 (sittemmin XM74) koeajoraportti kuvien kera. Näitä ei taida olla Suomessa (en tarkistanu), mutta ehkä hyvin erikoiset sotaprätkät kiinnostavat jotakuta? Tai ainakin lisätty taas yks Pohjoismaiden mp-valmistaja for the fun of it. Kirjoitus on vielä keskeneräinen (välitallennus etten vahingossa deletoi sitä) kun työt häiritsevät ikävästi vapaa-ajan viettoa, mutta ehkä ehdin illalla editoida puutteita pois
. Kuvat on skannattu em. lehdestä, eli niitä ei pidä kopsata ja levitellä muualle.
E9: Tulipa seikkailtua CMSNL-osakauppiaan sivuilla, kun viime kesän reissulla sivuseisontatuen talla vähän vääntyi (raskaasti pakattu Shadow ja pehmeä kangasmaasto, mihin tuki upposi). Pidin osan hintaa vähän turhan kalliina kosmeettiseen vikaan verrattuna. Samalla tulin vilkaisseeksi Shadown kromattujen sivuposkien hintaa (osa 08P55-KGB-800, ei saatavilla). No mullahan on yks iskemätön setti pakattuina vielä laatikoihinsa... ja CMSNL:n hinta niille olis... YIKES! 226,50€. Jos joku kaipais tuollaisia pikku-Varjoon, voi tehdä tarjouksen. Mulla on myös alkuperäiset mustat kopat jms. orggis-osat tallessa, mutta ne ajattelin säilyttää kun ajopeli alkaa kohta olla - tsiisus KRAIST! - MR-ikäinen. Tässä vielä CMSNL:n linkki, ja hinta kyl nostaa kyyneleet silmiin vaikka kromiosat muuttaakin Varjon ulkonäköä paljon:
https://www.cmsnl.com/honda-vt125c-shad ... 8P55KGB800E10: Noniin, 23 vuoden ja pian 75tkm jälkeen taitaa V2:n nokkaketjujen kiristimet tarvita vaihtoa, mut luultavasti nokkaketjut/kiskot on ok. "We shall see". Eipä pikku-Varjo ole tähän asti vaatinutkaan ku normi kulutusosia ja vähän leipää (ok, 125-moottoriks Hondan pikkuvinkkeli on kohtuu janoisa ainakin jos/kun sitä täytyy valtatiellä ajaa "saapas niskassa" rekkojen kanssa kisaillessa
). Turhanpäiväisiä jorinoitani katsoessa mietin pitäiskö siirtyä mallikohtaisesta tarinoinnista blogien puolelle. Joitain pikku kesäreissuja on tullu ajeltua, ja nautiskeltua sen sähäkästä ajettavuudesta mutkateillä: en osannu arvata, että läski bobber-rengas synkkaisi noin hyvin terävästi kääntyvän Heidenau-eturenkaan kanssa, ja että sen pito on hauskan lineaarinen myös sadekelillä. Avon Mk II-klassikkoa en vielä vaihtanu alle, koska Heiska ei vielä ihan ole sakoilla (ja koska iduttaa valmiiks tappelu saada se pois vanteelta), mutta mielenkiintoista testata miten kaks klassikko-rengastyyppiä toimii yhdessä. Heidenaun terävä "just NYT!"-kääntyvyys on ollu hauska (Varjossa on siis parannettu alusta mm. svingin neulalaakereilla ja kunnon takaiskareilla... ne alkuperäiset muovipuslat ja japsi-pompottimet oli aika shaissee: tiedot tietopankissa, joskin Hagonin kotisivu näytti hiljattain olevan remontissa). Heiskan probleema on, että se on sateella/kylmässä kelissä aika liukas, joskin sorto/luisto on rauhallinen. Kustomin 15- ja 17-tuumaisiin vanteisiin on ollu aika vaikea löytää hyvin käyttäytyvät gummit... mutta nyt klassikkorenkaista näyttää löytyneen hyvä ratkaisu. Tämä siis tiedoksi, jos joku muukin haluaa tuunata pikku-Varjon ajokäytöstä: siitä saa siis skarpin ja hilpeän, jos Varjon alkuperäinen veltto ajokäytös ja nuljut normi-kustomikumit pännii.