Varmana kirjottelen kun asiaa on otettu selvää ja kyselty maahantuojalta. Kaikki kiitos mustaville.
Ps. hankala ottaa kuvaa ohjekirjasta, koska siellä on väärin
TÄRKEÄÄ!
Sekä Shadown että Varaderon omistajan käsikirjoissa on ehkä käännösvirhe. Oktaanivaatimukseksi mainittu lukema 91 saattaa tarkoittaa polttoaineen AKI- eli "anti knock index"-, eli nakutuksen sietoa osoittavaa lukemaa. Ohjekirja (myöhemmät vuosimallit) suosittaa polttoaineeksi 95E:tä. NESTE:en 95-oktaanisen bensiinin tyypillinen RON-lukema on 95,4 ja tyypillinen MON-lukema 85,2 (lähde: NESTEEN 95-tuotetiedote). Lukemien keskiarvosta muodostuva AKI-lukema on 90,3 ja laaturajalla jopa vain 90,0. Tiettävästi kaikki Suomen jakeluyhtiöt käyttävät NESTE:en 95E-perusbensiiniä. Suomen 95E ei täytä AKI 91-vaatimusta, mikä saattaa olla syy lukuisiin nakutusongelmaan viittaaviin moottorivaurioihin. Siksi on suositeltavaa käyttää Hondan V2-moottoreissa (Shadow 125 ja Varadero 125) joko 98E:tä (AKI 93,2) tai jopa Shell 99E V-Poweria (AKI-arvo 93,8). Keski-Euroopan nakutuskestävämpi 95E-bensiini ei tiettävästi ole aiheuttanut Suomen 95E:n kaltaisia ongelmia. 98E:n tankkaaminen maksaa muutaman kympin per ajokausi lisää, ja V2 käy sillä kuuluvasti pehmeämmin. Hondan V2 on oikealla bensalaadulla ajettaessa ällistyttävän kestävä ja vähävikainen.
Ajaminen 95E:llä saattaa sen hieman liian heikon nakutuskestävyyden takia ja kuljettajasta riippumattomien tekijöiden (huonolaatuinen polttoaine-erä, karsta, vesibensa, ...) onnettomasti yhteen sattuessa johtaa jomman kumman sylinterin mäntävaurioon. Valtaosa Hondan V2-kevareista selviää 95E:lläkin vahingoitta, ja kriittisin vaihe on oletettavati 10-30tkm väli eli kun puristuspaine on vielä uuden veroinen, mutta karstaa ym. nakutuskynnyksen ylittymiseen myötävaikuttavia tekijöitä ehtinyt kertyä. Asíasta ei ole tehty tarkkoja tutkimuksia, toistaiseksi on tyytyminen indiisiketjuun mäntärikkojen syistä.
Haljennut VT125C mäntä
Koska 95E:n nakutuskestävyys on juuri ja juuri rajan alla moottori ei yleensä oireile väärää polttoainetta. Se käy hieman karkeasti verrattuna 98E/99E:llä pehmeämpään käyntiääneen, mutta ei "kilistele" kuuluvasti (= liikaa sytytysennakkoa, karstan hehkusytytys ym.). Vaurion aiheuttaa 1970-luvulla laajemmin moottorinsurmana tunnetuksi tullut ns. "high speed knock", mitä esiintyy korkeilla kierrosluvuilla (= palotilan muoto, lämpö ym.). Sitä ei pysty kuulemaan käyntiäänestä. Moottoririkko tulee kuljettajalle useimmiten täytenä yllätyksenä. Nakutustilanteessa seos syttyy liian aikaisin ja paineiskut kohdistuvat vielä yläkuolokohtaan matkalla olevaan mäntään. Aikansa takomista kestettyään männän laen metalli väsyy ja murtuu: vauriotyyppi on outo ja helposti tunnistettava. Rikko käy useimmiten kuumempana käyvässä takasylinterissä, mutta satunnaisesti myös etusylinterin mäntä voi haljeta (viite, että kyse on vain muutamasta kriittisestä lämpöasteesta!). Moottori voi pysähtyä (leikkaa joskus kiinni männänlaen haljetessa ja äkisti laajetessa) vaurion sattuessa, mutta saattaa jäähdyttelyn jälkeen käynnistyä. Vaurion kokeneen sylinterin puristuspaine laskee huomattavasti, eli moottorin teho on vaurion jälkeen selvästi alentunut vaikka vika voi muuten olla oireeton. Vaurion satuttua on syytä olla yhteydessä Hondan merkkikorjaamoon tai mieluiten maahantuojaan: erikoinen, aiemmin väärin materiaaliviaksi tulkittu vaurio on tunnistettavissa ja maahantuoja on onneksi usein ollut varsin kulantti korjauskustannuksissa.
1.1.2011 käyttöön tulevasta 95 E10-polttoaineesta ei toistaiseksi ole annettu tarkkaa tuoteselostetta. Yleisohjeen E10-listaus muut kulkuneuvot mukaan Hondan kaikkien 1978 jälkeen valmistettujen mallien pa-järjestelmät sietävät bensaan lisättyä etanolia. E10 ei kuitenkaan käy malleihin, joiden moottorit vaativat 98E-polttoainetta. Suomen E10 sisältää oksygenaatteja (happea) ja sen 95E:tä herkemmästä syttyvyydestä on varoiteltu lehdissä. Hondan piikki-V2:n osalta vaikuttaa turvallisemmalta pysyä korkeampioktaanisissa bensalaaduissa.