Viimeksi muokannut zeiou päivämäärä 3.2.2009 18:19, muokattu yhteensä 1 kerran
Honda Shadow
Kaasarien säädöstä
Kirjoittanut mustavi » 3.2.2009 11:54
-
Viimeksi muokannut mustavi päivämäärä 17.11.2009 12:29, muokattu yhteensä 1 kerran
Hmm...
Kirjoittanut mustavi » 11.2.2009 14:43
-
Viimeksi muokannut mustavi päivämäärä 17.11.2009 10:11, muokattu yhteensä 2 kertaa
Varsin mielenkiintoinen tuo näkökulma, jonka toit esille pikku-varjosta. Siis pikku-Vt todellakin on pyörä, joka lähes kaikilta osin täyttää ne "normit", joita moottoripyörältä voi yleisesti vaatia. Varjossa on lukuisia ominaisuuksia, joissa se kykenee kilpailemaan oikeastaan täysin isompiaan vastaan. Ensinnä tosiaankin se runko - tarpeeksi iso, näyttävä, jämäkkä ja tilava, tekemättä siitä kuitenkaan liian raskasta.
Juuri tuo viimeksi mainitsemani ominaisuus on juuri sellainen, jota mielestäni tulisi osata arvostaa. Jo vähänkin isommat customit tosiaankin menee hyvin helposti sinne ns. "möhkö"-sarjaan, joka johtaa samalla siihen, että ne eivät ole välttämättä enää "nautittavia" ajettavia mutkateillä. Ei siis kuitenkaan sillä, etteikö niilläkin kovaa pääsisi. Itse olen tätä edellä mainitsemaani "järjenvastaiselta" kuullostavaa väitettäni päässyt todistamaan myös käytännössä. Isälläni on näet tällä hetkellä toisena pyöränään Moto Guzzi:n California special 1100 (painaa kuivana about 260+kg), ja kuinka ollakkaan, mutkatiellä ei minkäänlaisia mahdollisuuksia ollut meikäläisellä pysyä perässä piikillä, ei sillä ettenkö osaisi ajaa / kantata tarpeeksi. (uskaltaisin väittää ajotyylini olevan välillä vähän liiankin aggressiivinen suhteessa siihen, että alla oli 125cc custom, jonka käyttötarkoitus tuskin lienee "kilpa-ajo"
Itse varjolla ajaessani kuitenkin totesin sen suorastaan yllätävän ketteräksi ajettavaksi mutkateillä, eikä vauhtia oikeastaan rajoita muu kuin moottorin voimavarat pitkiä "mäennyppylöitä" noustessa/ suoria ajaessa. Mutkat kyllä taittuvat ketterästi, eikä runkoa voi todellakaan moittia. Isoa customin möhkälettä tosiaan lienee paljon raskaampaa/työläämpää viedä mutkiin, ja tässä suhteessa kevyellä Vt 125:llä mutkateillä saavutettava ajonautinto on suurella todennäköisyydellä vähintään yhtä suuri / suurempi kuin painavemmilla customeilla. Myöskään itseäni eivät siis nämä varsinaset "möhköcustomit" liiemmin kiinnosta, sillä tietynasteinen ketteryys on kuitenkin sellainen ominaisuus, joka yksinkertaisesti kuuluu hyvää moottoripyörään, -oikeastaan aika iso osa ajonautinnosta tulee mielestäni juuri siitä, että sä viet sitä pyörää, eikä päinvastoin
Noh, jos nyt vielä mietitään sitten niitä ominaisuuksia, jotka tekee prätkästä nautittavan, -siis sellasen että sillä haluaa ajaa, ajaa, ja ajaa. Väkisinkin moottoripyörän luonteesta todella merkittävän osan määrää sen sydän, eli moottori. Tässä suhteessa pikku Vt onkin sitten hieman ristiriitainen tapaus. Hondan 125cc V2 on kieltämättä tunnollisesti huollettuna äärimmäisen luotettava kone. Käyttökustannukset on pienet, (vrt. esim. kulutus, huollot, halvat vakuutukset yms.) mutta toisaalta taas pieni 125cc twini on aika luonteeton, ikään kuin sähkömoottori. (hieman kärjistetysti sanottu, mutta kuitenkin). Pikku-Vt:n kone hoitaa hommansa kyllä mallikkaasti, - ottaen tietenkin huomioon kuutiotilavuuden rajoitukset. Lähes värinätön, silkinpehmeä käynti, kiistattomasti oikeinhuollettuna miltei pomminvarma kone, joka kyydittää joustavasti eteenpäin ajoympäristöstä riippumatta. Mutta... Silti siitä puuttuu mielestäni eräänlainen "sielukkuus", jota ei tosin välttämättä löydy ainakaan omilla kriteereilläni edes kaikista isommistakaan moottoripyöristä.
Ehkä tässä kohtaa on syytä kuitenkin todeta, että miltei aina pyörää valittaessa on tyydyttävä jonkinasteisiin kompromisseihin. Termiä "kultainen keskitie" vois mun mielestä käyttää ihan hyvin synonyymina pikku-varjolle. Se tekee yksinkertaisesti kaikki mitä suomen olosuhteissa tarvitsee, (ja samalla on yks niistä harvoista kulkuvälineistä jolla voi todella nauttia siitä, että ajelee rajoitusten mukaan). Jos ajattelee rationaalisesti, niin on miltei pakko myöntää, ettei muuta pyörää edes tarvitsisi normaalikäyttöön, mutta toisaalta taas moottoripyörä on väline, jolla pyritään tavoittelemaan egoistisen itsekkäästi nautintoja. On tosin myönnettävä, että tässäkin suhteessa mielipiteet vaihtelevat suuresti,- jotkut haluavat valita pyöränsä järjelliseltä pohjalta ja ajatella asioita ns. "pitemmällä tähtäimellä", kun taas toiset eivät tee valintaansa lainkaan rationaalisten perusteiden valossa.
Noh, voidaan tietysti kysyä onko ylipäätään järkevää ajaa moottoripyörällä, mutta on jokatapauksessa selvää, että järki ja tunteet eivät vain aina ole kytköksissä toisiinsa. Moottoripyörä on joillekkin pelkkä huvitteluväline, kun taas toisille ikäänkuin työkalu. Jokatapauksessa moottoripyöräilyä voi harrastaa hyvin monella eri tavalla, ja kukin todennäköisesti löytää oman tapansa (sellaisen mikä subjektiivisesti hyvältä tuntuu) harrastaa sitä.
Summa summarun,Vt 125 hoitaa kyllä moottoripyörän virkaa vallan hyvin, ja on miltei mahdoton julistaa mitään objektiivisia totuuksia mikä nyt olisi järkevämpi vaihtoehto. Moottoripyörän valinta on kuitenkin niin henkilökohtainen asia, että viisainta lienee sanoa vain se, että kannattaa selvittää, tutkia, ja mahdollisesti koeajaa kaikki eri vaihtoehdot, ja valita se, mikä itsestä parhaalta tuntuu
Juuri tuo viimeksi mainitsemani ominaisuus on juuri sellainen, jota mielestäni tulisi osata arvostaa. Jo vähänkin isommat customit tosiaankin menee hyvin helposti sinne ns. "möhkö"-sarjaan, joka johtaa samalla siihen, että ne eivät ole välttämättä enää "nautittavia" ajettavia mutkateillä. Ei siis kuitenkaan sillä, etteikö niilläkin kovaa pääsisi. Itse olen tätä edellä mainitsemaani "järjenvastaiselta" kuullostavaa väitettäni päässyt todistamaan myös käytännössä. Isälläni on näet tällä hetkellä toisena pyöränään Moto Guzzi:n California special 1100 (painaa kuivana about 260+kg), ja kuinka ollakkaan, mutkatiellä ei minkäänlaisia mahdollisuuksia ollut meikäläisellä pysyä perässä piikillä, ei sillä ettenkö osaisi ajaa / kantata tarpeeksi. (uskaltaisin väittää ajotyylini olevan välillä vähän liiankin aggressiivinen suhteessa siihen, että alla oli 125cc custom, jonka käyttötarkoitus tuskin lienee "kilpa-ajo"
Itse varjolla ajaessani kuitenkin totesin sen suorastaan yllätävän ketteräksi ajettavaksi mutkateillä, eikä vauhtia oikeastaan rajoita muu kuin moottorin voimavarat pitkiä "mäennyppylöitä" noustessa/ suoria ajaessa. Mutkat kyllä taittuvat ketterästi, eikä runkoa voi todellakaan moittia. Isoa customin möhkälettä tosiaan lienee paljon raskaampaa/työläämpää viedä mutkiin, ja tässä suhteessa kevyellä Vt 125:llä mutkateillä saavutettava ajonautinto on suurella todennäköisyydellä vähintään yhtä suuri / suurempi kuin painavemmilla customeilla. Myöskään itseäni eivät siis nämä varsinaset "möhköcustomit" liiemmin kiinnosta, sillä tietynasteinen ketteryys on kuitenkin sellainen ominaisuus, joka yksinkertaisesti kuuluu hyvää moottoripyörään, -oikeastaan aika iso osa ajonautinnosta tulee mielestäni juuri siitä, että sä viet sitä pyörää, eikä päinvastoin
Noh, jos nyt vielä mietitään sitten niitä ominaisuuksia, jotka tekee prätkästä nautittavan, -siis sellasen että sillä haluaa ajaa, ajaa, ja ajaa. Väkisinkin moottoripyörän luonteesta todella merkittävän osan määrää sen sydän, eli moottori. Tässä suhteessa pikku Vt onkin sitten hieman ristiriitainen tapaus. Hondan 125cc V2 on kieltämättä tunnollisesti huollettuna äärimmäisen luotettava kone. Käyttökustannukset on pienet, (vrt. esim. kulutus, huollot, halvat vakuutukset yms.) mutta toisaalta taas pieni 125cc twini on aika luonteeton, ikään kuin sähkömoottori. (hieman kärjistetysti sanottu, mutta kuitenkin). Pikku-Vt:n kone hoitaa hommansa kyllä mallikkaasti, - ottaen tietenkin huomioon kuutiotilavuuden rajoitukset. Lähes värinätön, silkinpehmeä käynti, kiistattomasti oikeinhuollettuna miltei pomminvarma kone, joka kyydittää joustavasti eteenpäin ajoympäristöstä riippumatta. Mutta... Silti siitä puuttuu mielestäni eräänlainen "sielukkuus", jota ei tosin välttämättä löydy ainakaan omilla kriteereilläni edes kaikista isommistakaan moottoripyöristä.
Ehkä tässä kohtaa on syytä kuitenkin todeta, että miltei aina pyörää valittaessa on tyydyttävä jonkinasteisiin kompromisseihin. Termiä "kultainen keskitie" vois mun mielestä käyttää ihan hyvin synonyymina pikku-varjolle. Se tekee yksinkertaisesti kaikki mitä suomen olosuhteissa tarvitsee, (ja samalla on yks niistä harvoista kulkuvälineistä jolla voi todella nauttia siitä, että ajelee rajoitusten mukaan). Jos ajattelee rationaalisesti, niin on miltei pakko myöntää, ettei muuta pyörää edes tarvitsisi normaalikäyttöön, mutta toisaalta taas moottoripyörä on väline, jolla pyritään tavoittelemaan egoistisen itsekkäästi nautintoja. On tosin myönnettävä, että tässäkin suhteessa mielipiteet vaihtelevat suuresti,- jotkut haluavat valita pyöränsä järjelliseltä pohjalta ja ajatella asioita ns. "pitemmällä tähtäimellä", kun taas toiset eivät tee valintaansa lainkaan rationaalisten perusteiden valossa.
Noh, voidaan tietysti kysyä onko ylipäätään järkevää ajaa moottoripyörällä, mutta on jokatapauksessa selvää, että järki ja tunteet eivät vain aina ole kytköksissä toisiinsa. Moottoripyörä on joillekkin pelkkä huvitteluväline, kun taas toisille ikäänkuin työkalu. Jokatapauksessa moottoripyöräilyä voi harrastaa hyvin monella eri tavalla, ja kukin todennäköisesti löytää oman tapansa (sellaisen mikä subjektiivisesti hyvältä tuntuu) harrastaa sitä.
Summa summarun,Vt 125 hoitaa kyllä moottoripyörän virkaa vallan hyvin, ja on miltei mahdoton julistaa mitään objektiivisia totuuksia mikä nyt olisi järkevämpi vaihtoehto. Moottoripyörän valinta on kuitenkin niin henkilökohtainen asia, että viisainta lienee sanoa vain se, että kannattaa selvittää, tutkia, ja mahdollisesti koeajaa kaikki eri vaihtoehdot, ja valita se, mikä itsestä parhaalta tuntuu
Kylläpä kaksi viimeistä kommenttia oli mukavaa luettavaa. Kiitos kirjoittajille! Tuli tossa vain mieleen, että minkälainen vertailupohja teillä on eri tyyppisistä moottoripyöristä? Pakko myöntää etten valitsisi customia heti ensimmäisenä, jos lähtisin mutkateitä ajelemaan. Tämäkin on tietysti mielipidekysymys.
Itse en ainakaan sen kummemmin pidä Customeista, mutta VT 125 on todellakin poikkeus. 
Nimenomaan juuri tuo jonka mainitsitte, että se näyttää ja on oikean moottoripyörän kokoinen, mutta silti se ei ole liian raskaan näköinen ja muutenkaan raskas (145kg). Ja mitä ajamiseen tulee, niin se on ihan omaa luokkaansa. Varjo ei hae mihinkään suuntaan huonommallakaan tiellä, vaan se on tasainen ja vakaa ajettava.
Edit: Ja mitä tuohon mutkapätkä -ajeluun tulee, niin Varjo taittuu kyllä yllättävän hyvin mutkiin, jos vain osaa niihin mennä.
Nimenomaan juuri tuo jonka mainitsitte, että se näyttää ja on oikean moottoripyörän kokoinen, mutta silti se ei ole liian raskaan näköinen ja muutenkaan raskas (145kg). Ja mitä ajamiseen tulee, niin se on ihan omaa luokkaansa. Varjo ei hae mihinkään suuntaan huonommallakaan tiellä, vaan se on tasainen ja vakaa ajettava.Edit: Ja mitä tuohon mutkapätkä -ajeluun tulee, niin Varjo taittuu kyllä yllättävän hyvin mutkiin, jos vain osaa niihin mennä.
En itsekkään, mutta pitääpä joskus sitten kokeilla kaverin varjoa ja voin sitten tulla kertomaan tunnelmia. Olen kyllä aivan tykästynyt kyykkyihin joten mieltäni se tuskin muuttaazeiou kirjoitti:Itse en ainakaan sen kummemmin pidä Customeista, mutta VT 125 on todellakin poikkeus.
Edit: Ja mitä tuohon mutkapätkä -ajeluun tulee, niin Varjo taittuu kyllä yllättävän hyvin mutkiin, jos vain osaa niihin mennä.
Oikeastaan voisin tämän itsekkin allekirjoittaa. Hyvin usein japsipyörät tuppaa olemaan juuri sellaisia kilttejä kellomaisen tarkasti toimivia koneita, joita ajaessa unohtaa tavallaan sen itse pyörän hallintalaitteineen, josta seuraa se että kaikki sun huomio keskittyy pääosin oikeastaan vaan siihen ajamiseen... Esim. kawan er-5 (500cc parallel-twini) on kyllä äärimmäisen kiltti ja helppo ajaa, moottorin vääntökin on kuin kuminauhaa, ja juuri edellä mainitun tyypillisen japsien peruspyörän "ylikiltti" luonne tekee siitä mun mielestä tietyllä tavalla hieman tylsän... Voin kuvitella italiaanojen lähes vastaavanlaisten tuotteiden, esim. Ducati monster 600:n (er:n mahdollinen kilpailija) olevan paljon "luonteikkaampia" tapauksia.mustavi kirjoitti: Vähän sielutonta keskivertopullamössötuubaahan japsit tuottaa, "sielua" ei kyl kovin monessa niistä löydy
Toki japseiltakin poikkeuksiakin löytyy, esim. intruder 1400 on pyörä, josta takuulla löytyy luonnetta. (liekkö maineensa ansainnut juuri sen matalakierroksisen ison harrikkaa hyvin pitkälti muistuttavan V2:nsa takia). Lisäksi tulee mieleen hondan vtr 1000 (italiaanoilta lainattu idea raakasti vääntävästä ja brutaalista 1000cc V-twinistä), jollaista kokeilleena voin kyllä todeta, että kyllä japsipyörässäkin voi luonnetta olla
Ymmärrän kuitenkin pointtisi varjosta, se tekee tosiaan monta asiaa hyvin ja vieläpä erittäin uskollisesti. Pikku Vt toimii sellaisenaan hyvin monentyyppisessä ajossa. Itse pitäisin kuitenkin Hondan V2:n alkuperäisenä, enkä suotta lähtisi vaatimaan siltä enemmän kuin mitä siltä voi vaatia. Hondan insinöörit on kieltämättä tehny onnistuneen paketin, joka mun mielestä palvelee parhaiten omaa tarkoitustaan juuri sellaisena kilttinä 11kw:n pikkuruokasena "ikiliikkujana", kuin mitä se jo luonnostaan on. Jokaisella on tietysti omat mielipiteensä, joita tulee kunnioittaa.
Itsekkään en itse asiassa oikeen tässä tiedä, että millä pyörällä sitä ens kesän ajelis. Oon tullu kuitenkin lukemattomia pyöriä ajaneena kuitenkin siihen lopputulokseen, ettei moottoripyöräily ole viime kädessä kalustosta kiinni. Jos sulla on toimiva pyörä johon voit varauksetta luottaa, voit keskittyä täysillä itse siihen ajamiseen, vaikka sekin on vain osa tätä harrastusta
En missään nimessä halua kuitenkaan pilata esim. uuden Ducati Desmosedicin tms. hintavan pyörän omistajan saamaa mielihyvää, jota hän voi mahdollisesti saada osakseen tällaisen arvokkaan "helmipyörän" onnellisena omistajana. Pointtini on siis enemmänkin: "Little is better than nothing."
Nostan ketjua kysymällä ehkä tyhmän kysymyksen. Itse aloittelen kevrilla räppäilyä ensi kesänä, ja olin ajatellut alleni Hondan VT:n tai Shadowin. Mites kun näitä malleja on useampia, kuten Honda VT 125, Honda VT Shadow 125 C, Honda Shadow näin esimerkkeinä. Onko pyörissä mitään eroja, esimerkiksi mitä C- kirjain eräissä malleissa tarkoittaa? Jos voisitte pienen vertailun lähettää, niin olisin erittäin paljon varmempi ostoksissani, eikä tulisi niitä "olisi sittenkin pitänyt ostaa se toinen malli"- tilanteita.
80-Kaitsu kirjoitti:Nostan ketjua kysymällä ehkä tyhmän kysymyksen. Itse aloittelen kevrilla räppäilyä ensi kesänä, ja olin ajatellut alleni Hondan VT:n tai Shadowin. Mites kun näitä malleja on useampia, kuten Honda VT 125, Honda VT Shadow 125 C, Honda Shadow näin esimerkkeinä. Onko pyörissä mitään eroja, esimerkiksi mitä C- kirjain eräissä malleissa tarkoittaa? Jos voisitte pienen vertailun lähettää, niin olisin erittäin paljon varmempi ostoksissani, eikä tulisi niitä "olisi sittenkin pitänyt ostaa se toinen malli"- tilanteita.
On vain yksi malli: Honda VT 125 C Shadow
Itse en myöskään näe mitään järkeä ostaa tuota 170cc sarjaa. Ja maksaakin suhteettoman paljon.