specialisti kirjoitti:Mihin ne kaikki ovat kadonneet?
TRAFI avas keväällä mielenkiintosen ajoneuvotilastot.com-sivuston missä rekisteritietoja valmistajista ja malleista - tilasto näyttää päivittyvän - ja sen perusteella jopa 1970-luvun kevareita on vielä yllättävän runsaasti rekisterissä, vaikkei niitä liikenteessä enää paljo näe. Kesällä täs kotikulmilla näin CB125B6:n (1975-76) ajossa, mut RD:itä en ole aikoihin enää pistäny merkille. Jopa vaikeaa Cagiva C12R:ää näytti olevan rekisterissä yli 100kpl vielä, ja todellisia harvinaisuuksiakin kuten Gilsun jännää CX:ää on usea kappale. Näyttää olevan tosi, että "jos niitä valmistettiin kaksikin kappaletta, on toinen niistä päätyny Suomeen"
Myös kallista HRD Silver Horsea löytyy vielä - keväällä yks hyvin vähän ajettu oli Italiassa myynnissä, alkupyyntihinta n. 12.000€. Näitähän on nyt viimein alettu kunnioittaa, vaikka kaikkein kiukkusimmat 90-luvun alun kvasi-kilpurit (Italian lyhytaikanen SP-luokka) ovat vaikeita tapauksia, aika piinaavia omistajalleen.
Ite oon pitäny kevareita isojen pyörien rinnalla oikeestaan aina (tai toisinpäin). En myöskään ymmärrä tota koko/iskutilavuus-hysteriaa: tiet on samat, keli on sama, ja ainakin viihdyttävimmillä täysteho-piikeillä sooloajelut on kepeän-vikkelällä kevarilla paljon hauskempia kuin lehmäpaini isolla - sanosin, että "pienin mahdollinen pyörä mikä hoitaa ajotarpeen" on ihan hyvä ohjenuora. Isompaa tarvii toki kyysäillessä ja kaksin matkaillessa, kun kevarin tilat/kulku alkaa oikeesti olla riittämättömät. Mopoja on ollu itse asiassa kanssa, tosin ei tällä hetkellä. Yammuista talliin jäi isopyöränen samovaari-RD kun tykkäsin sen vakaan-rauhallisesta ajokäytöksestä ylivilkasta YPVS-versiota enemmän - tekniikkakin on simppelimpi, eli vanhenee kauniimmin mun mielestä. TZR-lehmäkin (Mk. I) oli, mutta kyllä melkein kuukauden sisään tuntee mikä pyörä on "perushyvä" eli jää talliin, ja mikä lähtee kohta kiertoon. Mun RD on ny MR-ikäinen, mutta en ole viitsiny sortteerata sen pikkuvikoja MR-katsastusta varten vielä. Ei oikein ole aikaa, inspiraatiota eikä sopivaa työtilaakaan, eli luultavasti maksan ammattiauttajalle sen käyttöönottokunnostuksesta. Lähinnä on kans kyse työjonosta, eli Zündapin 50-kuutioinen kevari olis vaikeampana tapauksena ehkä syytä tehdä (teettää) ensin. "A man must know his limitations" (Clint Eastwood), eli yhden saksalaisen spesialistin kanssa olin jo viime talvena yhteyksissä jolla on asiallinen tietotaito ja osien hankintaverkosto (Zündapp pyllähti 1984).
Oli kyl puolittaista asiaakin
Tein jokunen päivä sitten diilin tosta Benelli BX125:n korjausoppaasta kun ajattelin, että niitä tuskin tulee tarjolle etenkään uudenverosina enää kovin usein. Kaitpa teos on jo matkalla. Ajatus olis joutessaan skannata siitä kopio itelleen, ja toimittaa orggis aikanaan VMPK:lle kirjastoon lisättäväks muun matskun mukana - TRAFI-tilaston mukaan BX:iä on vielä 7kpl rekisterissä, ja tiedä olisko kunnostuskelposia aihioita vielä lisää. Ajattelin, että Italiassa aikoinaan asuneena ja useita Euroopan kieliä puhuvana mun on paljon helpompi hommailla tuollaisia kuin ehkä muilla, ihan vaan kiinnostuksesta asiaan. Oli niin surkea kesäkin, että terdekalja-budjettia jäi sopivasti käyttämättä
E: Tuo BX:n italiankielinen korjausopas sekä esitelehtinen mallista nyt kotona, lähes virheetön, hyvin pakattu ja saapui tosi vikkelään (hiukan yli viikko siitä kun rahat lähti pankista matkaan). Taulukot jms. italiankielisiä eli ihan ymmärrettävissä, ja runsaasti piirroksia moottorin eri osakokonaisuuksista (38s + sähkökaavio). Täytyy katsoa jos joku ilta joutais skannaamaan tuon, ja väsäämään pdf:n.