Kehno karttakuva (peräisin Geirangerin näköalapaikalta, vasemmassa alakulmassa hyvä virallinen saitti mistä löytyy kuvia). Tulin siis kartan alalaidan puolivälin paikkeilta Oslon suunnasta Aurlandiin. Karttaan merkityistä 7 turistireitistä 3 ehdin ajaa alkaen alareunassa keskellä näkyvästä Aurlandsfjelletistä. Neljäs eli Strynefjelletin pätkä piti aikataulun, pilvistyvän kelin ja vähä kyllästymisenkin takia skipata vaikka ihan vierestä ajoin. Hyvä niin, koska Geirangerin-Trollstigenin välissä ollutta lauttaa piti odottaa lähes tunti, ja Tukholman satamassa vara-aikaa jäi sitäkin vain about tunti... oli siis oikea aavistus jättää Strynefjelletin kapea-syheröinen museotie väliin. Oikeesti tuli kyl ähky upeista maisemista ja vuoristosyheröistä. Turistiosuus matkasta taitaaki käydä ilmi kuvista ja mallitopikissa on paluupäivänä kirjoitettu tarina.
.
.
Kotiinpaluureitti oli Andalsnes-Dombås laaksonpohjaa pitkin. E6:n nousu Dovre-ylängölle olis päiväsaikaan ollu kaunis, ja tykkäsin tie 29:stä välillä Hjerkinn-Alvdal mikä oli mukavan ajettavaa loivaa kaarretta (vauhti ei tainnu olla enää ihan laillinen). Harmi kun ei nähny yöhämärissä kovin paljoa, jätin Rondanen reitinkin ajamatta. Tynsetiin isompaa 3-tietä, kamelin kyttyrä piripintaan, ja sitten kohti Rörosin kaivoskaupunkia (UNESCO-perinnekohde). Kuitenkin skippasin senkin, koska mitäpäs siellä olisi yöaikaan nähny, ja bensatilannekin olis menny kriittiseks matkalla Moraan (317km ajetun mukaisesti, lisälenkin kera n. 380km ei olis Shadown tankillisella ollu enää varmuudella mahdollinen). Siispä Tolgasta Kuparireittiä kohti rajaa ja Ruotsiin.
.
.